ARKIKUVA 3/52

19/01/2019

Olen jo muutaman vuoden seurannut mielenkiinnolla blogeissa näkyneitä arkihaaste-kuvia. Arki on parasta ja tykkään niin näyttää kun katsellakin sitä aidoimmillaan. Vaikka oma blogi on muutenkin melko siloittelematonta ajattelin, että julkaisen tästä lähin kerran viikossa, koko vuoden ajan yhden kuvan ilman paineita sen esteettityysestä ja ennenkaikkea tavallisista, arikisista jutuista, joista ei välttämättä tulisi muuten mieleen kertoa. Aloitan nyt loogiswsti viikosta 3, katsotaan joskos julkaisen ekansimmöisten viikkojen kuvat vielä jälkikäteen.

Tässä kuvassa näette keskiviikon kotitoimistoni. Olen juuri lopettanut skype-palaverin tanskalaisen asiakkaan kanssa. Tänne uuteen kotiiin minulle ei tehty mitään erillistä työpistettä, sillä tykkään olla läppärillä siellä täällä, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan. Yleensä kirjoittelen blogia tai sänköposteja sohvalta tai sängyssä lojuen. Ja nyt äitiyslomalla yritän muutenkin pitää työjutut ihan minimissä.

Työpisteettömyys on alkanut kuitenkin pikkuhiljaa rassaamaan ja itseasiassa haaveilen nykyisin ihan omasta työhuoneesta. Olen tehnyt töitä kotoa käsin jo monen monta vuotta ja tottunut sen suomiin etuihin ja joustaviin aikatauluihin. On kätevää kun samaan aikaan voi vaikkapa pestä pyykkiä olla välittämättä minkä näköisenä sitä hommia paiskii. Toisaalta ihmiskontaktit jäävät näin hyvin vähiin. Aina välillä mietin, että oma työyhteisö olisi ihana, mutta siitäkin huolimatta haluaisin myös sen oman työhuoneen rauhan.

Myös Myylle ja pojillekin olisi ihana saada lähitulevaisuudessa omat huoneet, joten voi olla, että saan vain jatkaa haaveilua omasta työhuoneesta. Mikäs siinä, eteenehän ne hommat näinkin.


HYPPYKIIKKU

17/01/2019

No onhan se nyt ruma kun mikä, eikä muutenkaan mikään ergonomisuuden huippu, mutta kaiken tämän maitoallergia -ja refluksiepäilyn, jatkuvan vauvan pystyssä kanniskelun ja hyppyyttelyn keskellä on kiva laskea baby edes hetkesi tuohon viidyttämään itse itseään, samalla kun maitohapot vähän tasaantuvat omissa käsivarsissa.


CAKE O’CLOCK

15/01/2019

Postaus toteutettu yhteistyössä Cake O’Clockin kanssa

Heräsin tässä hiljattain eräs aamu, ja meinasin alkaa itkemään, niin paljon mieleni teki meillä ristiäisissä ollutta mausteista appelsiini-porkkanakakkua. Kaikista herkullisista vaihtoehtoehdoista valitseminen oli vaikeaa, mutta onneksi päädyin tähän makuyhdistelmään. Kaikki vieraat olivat myös samaa mieltä.

Ristiäisten kaikki makeat tarjoilut tarjoutui tekemään blogini pitkäaikainen lukija Taisia, Cake o’Clock kotileipomosta. Ennen kun koko ristiäisiä oltiin päätetty, oli minulla jo kansio inspiraatiokuvia tulevista kakuista. Kuvista Taisia sai helposti käsityksen, että minkälainen tyyli ja värimaailma minulla oli hakusessa ja pystyi toteuttamaan kakut sitten omaan tyyliinsä niiden kuvien pohjalta.

Minulle oli alusta saakka selvää, että tahtoisin enemmän kun yhden kakun. Kolmen erilaisen kakun sarja näytti mielestäni hauskalta. Kolme kakkua toimi hyvin myös siksi, että meillä oli vieraita yli 60. Lisäksi yksi kakuista oli gluteeniton että vegaaninen.

Omat toiveeni kakkujen ulkonäön suhteen olivat luonnollinen värimaailma (ripauksella vaaleanpunaista), rosoisuus ja talvinen tunnelma. Lisäksi halusin, että kakuissa käytettäisiin koristeina samoja jaloleinikkejä, mitä meillä oli muutenkin juhlapaikassa koristeena. Juuri oikean sävyisiä kukkia Taisia itse asiassa metsästi tuntikausia ympäri pääkaupunkiseutua. Kiitos vielä siitä!

Toivoin myös että osa kakuista olisi kuorrutettu semi naked- tyyliin, yhdessä piti olla valumaa ja yksi kakuista olisi kauttaaltaan kookoslastujen peitossa. Etukäteen Taisian taidonnäytetteitä katsellessa ei jäänyt epäselväksi, että erityisesti kakkujen koristelu on hänen erikoisalaansa. Olen aina ajatellut, että näin näyttävissä kakuissa se pääjuttu onkin juuri ulkonäkö, eikä minulle tunnut edes mieleen, että tuollaiset fantasiakakut voivat olla myös ihan järjettömän herkullisia.

Cake o´Clockin kakut tehdäänkin tavallisten sokerikakkupohjien sijaan maukkaampiin ja mehevämpiin maustettuihin kosteisiin pohjiin, kuten sitruuna, appelsiini, vanilja, suklaa tai mausteisen porkkanakakun makuisiin pohjiin. Kakuissa on yleensä moussetäytteet, jotka sisältävät  kermaa ja tuorejuustoa tai rahkaa, mascarponea sekä itse makua, kuten marjaa, hedelmää, karkkia tai suklaata. Meidän porkkanakakkuun valittiin appelsiinin makuinen tuorejuustotäyte ja kuorrutteeksi appelsiinikreemi.

Kakkujen lisäksi tarjolla oli suklaamarenkeja sekä vadelmatäytteisiä pikkuleipiä. Molemmat olivat myös ihan älyttömän hyviä, en ole ikinä syönyt niin hyvää marenkia! Myös näissä pikkuherkuissa tahdoin noudattaa sellaista luonnollista linjaa, vaikkakin keksit olisikin saanut myös kauniilla kuorrutuksella ja jopa vauvan nimellä koristeltuna.

Kaikissa hötäkässä meiltä unohtui ottaa kuva myös ihanista suolasista ruoista, joista suurimman osan anoppini valmisti. Cake o’Clokista tilasin kuitenkin myös muutaman suolaisen piiraan. Pähkäilin pitkään voileipäkakkujen ja niiden väliltä – myös siis suolaiset herkut onnistuvat Taisian keittiössä! Piirakat maistuivat ihanasti ja olivat samoten todella kauniit. Toinen piiraista oli maultaan parsa-lohi ja toinen sienipiirakka. Erityisen ihanan piiraista teki, maun lisäksi, niiden ulkonäkö. Tuoreet parsat olivat piiraan pitkinä tankoina ja samoin sienet kokonaisina ja toimivat itsessään koristeina.

Oltiin mitoitettu kaikki ruoat tosi hyvin niin, että melkein mitään ei tarvinnut heittää pois ja silti kaikki saivat enemmän kun vatsansa kylläiseksi. Kakkua jäi muutama pala, enkä anna ikinä itselleni anteeksi, etten pakastanut niitä loppuja. Voi miksi, miksi, miksi.

Cake o’Clockin luomuksia voi käydä katsomassa ja tietysti myös tilaamassa Facebookista sekä Instagramista.

Kuvat 3, 5, 9, 10 Minna Sipinen Photography


PIILOTTAKAA PIKKULEGOT!

12/01/2019

Vähän ennen vuodenvaihdetta Myy oppi kääntymään selältä vatsalleen, mutta etenkin nyt viime päivinä tuntuu hän todella hoksanneen uuden taitonsa. Sen lisäksi, että hän pääsee pyörien liikkumaan vaarallisen nopeasti sängyn laidalta toiselle, pääsee hän sitä nyt myös ryömien! Onneksi tätä taitoa hänen täytyy vielä vähän treenata, sillä minä en ole vielä valmis!

Vauvojen kehitys ensimmäisen vuoden aikana on huimaa ja ainakin omien lasten kohdalla aiemminkin uudet taidot ovat seuranneet nopeasti toisiaan. Muistan elävästi sen, kun Kaapo oppi yhtenä aamuna ryömimään, samana iltana konttaamaan ja kahden viikon päästä siitä hän jo käveli.

Pikkuhiljaa pitäisi siis ihan oikeasti alkaa miettimään kodin vauvaturvallisuutta myös ihan käytännön tasolla. Vaikka olemmekin alusta saakka puhuneet isommille lapsille siitä, että mitään pikkuleleluja ei saa jättää minnekkään vauvan ulottuville, niin vasta nyt alan tajuamaan, että myös minulla on aika paljon petrattavaa myös asian suhteen.

On sähköjohtoja, pyödiltä ja ikkunalaidoilta helposti alas vedettävää tavaraa, takka täynnä hiiltä ja eteisen matolla pikkukiviä. Puhumattakaan kaikista pontentiaalista kiipeämis -ja putoamispakoista, Oskun levykokoelmasta tai seinää vasten vapaana nojaavasta jättipeilistä.

Vauvaa ei siis enää uskalla jättää hetkeksikään vartioimatta, ei varsinkaan mihinkään mistä olisi mahdollista pudota. Mieleeni on tullut myös muistoja poikien vauvavuosista. Sitä kun kaikkialle ehtivän vauvan kävi tasaisin väliajoin nostamassa keskelle olohuoneen lattiaa, jotta its ehti nopeasti jonkun jutun, ennen kun piti taas rientää siirtämään vauva ”pahanteosta” keskelle huonetta. Parhaimmillaan vauva piti joskus nostaa hetkeksi leikkimään pinnasänkyynsä. Kunnes oppi kiipeämän sieltäkin pois…


KIINTEIDEN ALOITUS

8/01/2019

Jos meillä olisi onnistunut imetys, niin olisin halunnut täysimettää sinne suositeltuun kuuden kuukauden ikään asti, mutta koska homma ei mennyt toiveiden ja suunnitelmien mukaan, on Myy päässyt pikkuhiljaa maistelemaan myös muutakin, kun korviketta täytettyään neljä kuukautta muutama viikko takaperin.

Nykysuositusten mukaan kiinteiden maistelu suositellaan aloitettavaksi vauvan ollessa 4-6 kuukauden ikäinen ja yksillölliset valmiudet kunnossa. Valmiuksilla tarkoitetaan siis sitä, että vauva on itse valmis aloittamaan maistelun. Tällöin hänen pitäisi olla ainakin kiinnostunut ruoasta, vievän asioita suuhunsa sekä istuvan tuettuna ja hallittava tällöin myös päätään.

Olin itse etukäteen ajatellut, ettei kiinteiden maistelulla ole meillä kiire. Että alettaisiin katselemaan niitä sitten vasta lähempänä puolen vuoden ikää ja silloinkin pääosin sormiruokaillen. Kuitenkin joskus joulun tienoilla huomattiin, että kaikki syömäämme ruoka kiinnosti Myytä niin kovasti, että alettiin hänellekin aluksi ihan satunnaisesti pieniä maistiaisia antamaan.

Nyt pari viikkoa myöhemmin Myy on maistanut ainakin päärynää, omenaa, porkkanaa, perunaa, persimonia, mustikkaa, kurkkua, tomaattia, mansikkaa, mustaherukkaa, banaania, mangoa ja luumua. Kaikista hän on tähän mennessä tykännyt.

Määrät ovat edelleen hyvin pieniä, korkeintaan muutaman teelusikallisen verran tai vieläkin vähemmän. Perinteisen syöttämisen lisäksi hän on saanut syödä itse soseessa dipatulla lusikalla, jonka lisäksi käytössä on ollut silikoninen maistelututti.

Suurin osa Myyn syömistä ruoista olemme antaneet tuoreeltaan tai pakastettuna, mutta nyt aluksi muutamat kaupan luomusoseet ovat tuntuneet myös käteviltä, kun määrät ovat vielä niin pieniä. Loput on voinut laittaa sitten oman jogurtin tai smoothien joukkoon. Itse tehty sose jää myös vielä vähän liian karkeaksi, kun kaupan sileä sose taas menee alas paremmin.

Nyt kuitenkin viime päivinä maistelututti on ollut ihan hitti. Jos joku ei tiedä, niin kyseessä on tuttia muistuttava, mutta hieman isompi kapistus, jonka tuttiosan sisälle voi laittaa mitä vaan vauvalle sopivaa syötävää myös vähän isompina paloina. Tutin päässä on pienen pieni aukko, jota kautta vauva saa suuhunsa lähinnä makua sisällä olevasta ruoasta tuttia puremalla ja imemällä.

Vauvaa olisi hyvä syöttää aina pystyasennossa tai niin, että vauva pääsee kumartumaan eteenpäin. Esimerkiksi siis kuvissa oleva tyyli sitterissä takakenossa istuen ei ole oikeasti suositeltavaa, etenkään sitten kun vauva alkaa syömään enemmän tai karkeampaa ruokaa, tukehtumisriskin takia.

En itse malta odottaa, että Myy pääsee pian kanssamme ruokapöydän ääreen istumaan omaan tuoliinsa. Nykyään hän kyllä vaatii jo sinne päästä ja istuukin jommankumman vanhemman sylissä toisen syödessä itse sillä aikaa. Mietin itse myös, että pitäisikö pitkään kaavailemani ruokapöydän alle tulevan maton hankkimista vielä lykätä.

Sillä jos minä jotain tiedän lasten, etenkin sormiruokailusta, niin tiedän sen, että se jos joku on sotkuista puuhaa. Silti siinä on jotain ihanaa nähdä lapsen maistelevan, tutkivan ja saavan jopa mahaansakin saakka osan ruoasta.

Nelikuinen ja vielä kuusikuinenkin vauva on vielä todella pieni ja suolisto vasta kehittymässä, joten mitään kiirettä en suosittele kiinteiden kanssa pitämään. Ja vaikka vauva söisikin mielellään isojakin määriä kiinteitä, niin määrät tulisi pitää aluksi pieninä ja muistaa, että maito on vauvan pääasiallinen ravinnonlähde yksivuotiaaksi saakka.

Kaikenlaiset kokemukset ja ajatukset kiinteiden aloittamisesta kiinnostaa! Moni seuraaja onkin asiasta jo Instagramin puolella kysynyt, joten kiva jos saadaan keskustelua aiheesta aikaan! Kuten mitkä ruoat maistuvat ja sopivat vatsalle, mitkä eivät? Millä tahdilla uusia makuja ja missä muodossa?

Kuvissa näkyvät, bambusta valmistetut Clink-astiat saatu Mini Aislingista.