KIINTEIDEN ALOITUS

8/01/2019

Jos meillä olisi onnistunut imetys, niin olisin halunnut täysimettää sinne suositeltuun kuuden kuukauden ikään asti, mutta koska homma ei mennyt toiveiden ja suunnitelmien mukaan, on Myy päässyt pikkuhiljaa maistelemaan myös muutakin, kun korviketta täytettyään neljä kuukautta muutama viikko takaperin.

Nykysuositusten mukaan kiinteiden maistelu suositellaan aloitettavaksi vauvan ollessa 4-6 kuukauden ikäinen ja yksillölliset valmiudet kunnossa. Valmiuksilla tarkoitetaan siis sitä, että vauva on itse valmis aloittamaan maistelun. Tällöin hänen pitäisi olla ainakin kiinnostunut ruoasta, vievän asioita suuhunsa sekä istuvan tuettuna ja hallittava tällöin myös päätään.

Olin itse etukäteen ajatellut, ettei kiinteiden maistelulla ole meillä kiire. Että alettaisiin katselemaan niitä sitten vasta lähempänä puolen vuoden ikää ja silloinkin pääosin sormiruokaillen. Kuitenkin joskus joulun tienoilla huomattiin, että kaikki syömäämme ruoka kiinnosti Myytä niin kovasti, että alettiin hänellekin aluksi ihan satunnaisesti pieniä maistiaisia antamaan.

Nyt pari viikkoa myöhemmin Myy on maistanut ainakin päärynää, omenaa, porkkanaa, perunaa, persimonia, mustikkaa, kurkkua, tomaattia, mansikkaa, mustaherukkaa, banaania, mangoa ja luumua. Kaikista hän on tähän mennessä tykännyt.

Määrät ovat edelleen hyvin pieniä, korkeintaan muutaman teelusikallisen verran tai vieläkin vähemmän. Perinteisen syöttämisen lisäksi hän on saanut syödä itse soseessa dipatulla lusikalla, jonka lisäksi käytössä on ollut silikoninen maistelututti.

Suurin osa Myyn syömistä ruoista olemme antaneet tuoreeltaan tai pakastettuna, mutta nyt aluksi muutamat kaupan luomusoseet ovat tuntuneet myös käteviltä, kun määrät ovat vielä niin pieniä. Loput on voinut laittaa sitten oman jogurtin tai smoothien joukkoon. Itse tehty sose jää myös vielä vähän liian karkeaksi, kun kaupan sileä sose taas menee alas paremmin.

Nyt kuitenkin viime päivinä maistelututti on ollut ihan hitti. Jos joku ei tiedä, niin kyseessä on tuttia muistuttava, mutta hieman isompi kapistus, jonka tuttiosan sisälle voi laittaa mitä vaan vauvalle sopivaa syötävää myös vähän isompina paloina. Tutin päässä on pienen pieni aukko, jota kautta vauva saa suuhunsa lähinnä makua sisällä olevasta ruoasta tuttia puremalla ja imemällä.

Vauvaa olisi hyvä syöttää aina pystyasennossa tai niin, että vauva pääsee kumartumaan eteenpäin. Esimerkiksi siis kuvissa oleva tyyli sitterissä takakenossa istuen ei ole oikeasti suositeltavaa, etenkään sitten kun vauva alkaa syömään enemmän tai karkeampaa ruokaa, tukehtumisriskin takia.

En itse malta odottaa, että Myy pääsee pian kanssamme ruokapöydän ääreen istumaan omaan tuoliinsa. Nykyään hän kyllä vaatii jo sinne päästä ja istuukin jommankumman vanhemman sylissä toisen syödessä itse sillä aikaa. Mietin itse myös, että pitäisikö pitkään kaavailemani ruokapöydän alle tulevan maton hankkimista vielä lykätä.

Sillä jos minä jotain tiedän lasten, etenkin sormiruokailusta, niin tiedän sen, että se jos joku on sotkuista puuhaa. Silti siinä on jotain ihanaa nähdä lapsen maistelevan, tutkivan ja saavan jopa mahaansakin saakka osan ruoasta.

Nelikuinen ja vielä kuusikuinenkin vauva on vielä todella pieni ja suolisto vasta kehittymässä, joten mitään kiirettä en suosittele kiinteiden kanssa pitämään. Ja vaikka vauva söisikin mielellään isojakin määriä kiinteitä, niin määrät tulisi pitää aluksi pieninä ja muistaa, että maito on vauvan pääasiallinen ravinnonlähde yksivuotiaaksi saakka.

Kaikenlaiset kokemukset ja ajatukset kiinteiden aloittamisesta kiinnostaa! Moni seuraaja onkin asiasta jo Instagramin puolella kysynyt, joten kiva jos saadaan keskustelua aiheesta aikaan! Kuten mitkä ruoat maistuvat ja sopivat vatsalle, mitkä eivät? Millä tahdilla uusia makuja ja missä muodossa?

Kuvissa näkyvät, bambusta valmistetut Clink-astiat saatu Mini Aislingista.


7 Responses to “KIINTEIDEN ALOITUS”

  1. Sini sanoo:

    Meillä aloiteltiin alkuun maistelemaan avokadolla, kesäkurpitsalla, luumulla, bataatilla, porkkanalla siinä vajaan 5kk ikäisenä ja hyvin on ruoka maistunut. Vajaa 6kk ikäisenä aloitin puurot, mutta aluksi hirssillä, riisillä, tattarilla, niin että suolisto tottui rauhassa ilman gluteenia. Puolen vuoden ikäisenä vauva alkoi saamaan lihaa ja kalaa. Pääosin teen ruoat itse, mutta reissun päällä valmiit luomuruoat myös maistuu. Meillä oli vaan ongelmana ummetus, johon ei ruokavaliolla saatu apua. Aluksi tarvittiin päivittäin levolacia, mutta sitten aloin antamaan sitä kerralla reilummin, niin alkoi tepsiä, eikä sitä lopulta ole tarvinnut antaa, kuin tarvittaessa. Meillä vaihdellen sormiruokaillaan ja syötetään, melkein joka aterialla hän saa jtn syödä itse. Nyt hieman vajaa 10kk ikäisenä imetys on loppumassa ja olemme siirtyneet kokonaan pulloon ja muut ruokailut sujuu edelleen pääosin tosi hyvin. Ainut asia, mikä askarruttaa on vauvan atopia ja ihottumat, joihin jotkut ruoka-aineet saattaa vaikuttaa.

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hyvä muistutus muuten aloitaa viljat juurikin vaikka hirssillä tai riisillä!
      Nuo allergiahommat on kyllä kinkkisiä. Meillä itseasiassa epäillään nyt lehmänmaitoallergiaa, joten ihottumien seurailu on täälläkin tuttu juttu.

  2. Mmiu sanoo:

    Lapsi aloitti kiinteät sormiruokaillen tasan 6 kk:n ikäisenä. Välillä koitettiin puuroa syöttääkin, mutta lapsi ei tästä innostunut. Ruokaa alkoi mennä mahaan asti kunnolla muistaakseni noin 8-9 kk:n iässä, mutta vasta reilu yksivuotiaana lapsi alkoi kunnolla syödä. Nyt ikää on 1 v 10 kk ja on kausia, jolloin ruoka maistuu ja kausia, jolloin lapsi tuntuu elävän ”ilmalla”. Kasvu on kuitenkin ollut riittävää ja tasaista, joten kai lapsi sitten osaa vain hienosti itse säädellä syömistään kulloisen tarpeen mukaan 🙂

    Aluksi syötiin sekä raakoja että kypsytettyjä kasviksia ja hedelmiä ja naudan lihaa sekä kalaa nopealla tahdilla (joka päivä vähintään yksi uusi maku), koska mistään ei tullut esim. vatsavaivoja. Suolattomuudessa pidin nollatoleranssia yksivuotispäivään saakka, sen jälkeenkin on koitettu syödä mahdollisimman vähäsuolaisesti – ei yleensä lisätä ruokaan suolaa lainkaan, lisättyä suolaa saadaan joskus syötävistä eineksistä ja ravintolaruuasta. Alusta alkaen ollaan siis pitkälti syöty myös koko perhe samaa ruokaa – vauvalle toki pienin modauksin.

    Pulloa lapsi ei koskaan huolinut, mutta oppi pillipullosta juomaan. Reilu vuoden ikäisenä alettiin harjoitella sitä, että lapsi juo tavallisesta (kahvallisesta) mukista itse ja nopeasti hän sen oppikin. Lusikka ja/tai haarukka annettiin hänelle myös joka aterialla samoihin aikoihin ja niitä hän oppi käyttämään sopivasti juuri ennen päivähoidon aloitusta 1,5-vuotiaana. Päiväkodissa lapsi siis ruokailee itsenäisesti. Suosittelen kyllä sormiruokailua lämpimästi – uskon, että oma lapsi ainakin sen ansiosta on nopeasti itse syömään ja on ylipäätään kiinnostunut kaikenlaisista ruuista. Toki lapset ovat temperamentiltaan erilaisia ja joitakin voi ällöttää ruokien erilaiset tekstuurit sormissa. Sitä kannattaa ainakin koittaa. Ja lykkäisin sitä maton ostamista ainakin vuodella! 😀 Sotkua tullee joka tapauksessa.

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Toi on kyllä mystinen homma, kun välillä nuo lapset tuntuvat elävän vain jollain pyhällä hengellä 😀 Ainakin pienempänä.
      Itse myös toivon, että päästään mahdollisimman nopeasti siihen, että kaikkien lautselta löytyy ruoka-aikaan samaa ruokaa. Tehdään kuitenkin myös itse suurimmaksi osaksi kaikki, joten helppo ottaa siitä vauvalle sivuun ennen suolan, kerman yms laittamista 🙂
      Ja joo, kai ne mattohaaveet on vain pakko unohtaa vielä hetkeksi 😀

  3. Jutta sanoo:

    Hauska tuo maininta keittiön matosta – oon joskus aikoinani alkanut lukemaan blogiasi niihin aikoihin kun Kaapo oli pieni eikä Elvistä vielä ollutkaan, ja pohdit juurikin ruokapöydän alle laitettavan maton plussia ja miinuksia!
    Voiko siitä olla niin kauan ja ihanaa on ollut seurata teidän elämää ja lasten kasvamista blogin kautta.

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      No eikä ole ihan hullua!!? Miten voi mennä aika näin nopeasti!
      Miten ihana, että olet ollut mukana alusta saakka, 8 vuotta tuli juuri täyteen!

  4. Discountler sanoo:

    Hieno blogi! Lapset kasvavat nopeasti, ja kaikki vaikeudet unohtuvat.

Kommentoi