RISTIÄISET VILLA KIVESSÄ

9/12/2018

Postaus on totetettu yhteistyössä Kirjailijatalo Villa Kiven kanssa

Jos meillä kesti päättää vauvan nimi, niin kesti meillä myös päättää että millä tavalla se annetaan. Pidettäisiinkö nimenantojuhlat vaiko kastettaisiinko vauva kirkkoon. Pitäisimmekö tilausuuden kotona, kirkolla vai jossain muualla. Kutsutaanko vain kummit ja ihan lähisuku vai kenties vähän isommat juhlat. Vaatimattomat kakkukahvit vai kunnon syömingit. Vaihtoehtoja riitti.

Lopulta päädyimme järjestämään ristiäiset vuokrattavassa juhlatilassa yli kuudellekymmenelle hengelle, kahden viikon varoitusajalla. Yleensä ristiäiset kai pidetään ihan pienellä porukalla, mutta ensinnäkin halusimme juhlia ihanaa iloista tapahtumaa parhaiden ystäviemme ja perheemme kesken, jonka lisäksi löysimme niin ihanan juhlapaikan, että sen potentiaali oli pakko hyödyntää kunnolla.

Koska emme tienneet minkälainen ja ennen kaikkea, minkä näköinen, lähikirkkomme on sisältäpäin ja millaiset tilat siellä olisi ristiäisten jälkeisiä kahvitteluja järjestää, ajattelin vähän vilkaista Helsingin juhlapaikkatarjontaa.

Kirjoitin Googlen kuvahakuun ”Helsingin kauneimmat vuokrattavat juhlatilat” ja heti ensimmäisenä taisinkin klikata Töölönlahdella sijaitsevan Villa Kiven kuviin. Tiesin heti, että haluaisin pitää juhlat täällä, eikä mikään muu paikka tai vaihtoehto tuntunut enää sen jälkeen yhtä hyvältä. Onnekseni paikka olikin Oskulle entuudestaan tuttu ja hän oli kanssani samaa mieltä juhlien järjestämisestä siellä.

Kirjailijatalo Villa Kivi on paikkana hyvin ainutlaatuinen ja tiesin, että tyyliltään sen juhlatila olisi varmasti myös sellainen joka vetoaa moniin teihin blogini lukijoihin. Ajattelinkin, että esittely paikasta kiinnostaisi monia ja siksi ehdotin heille yhteistyötä. Rehellisyyden nimissä emme olleet myöskään budjetoineet yhtään ylimääräistä vuokratilaa varten, joten oli mahtavaa että myös heidän mielestään yhteistyö näkyvyyttä ja rehellistä kokemustamme vastaan kuulosti hyvältä.

Kaunis vaalea puuhuvila sivurakennuksineen seisoo Linnunlaulussa, Töölönlahden rannalla, ja toimii kirjailijoiden ja kirjailiajärjestöjen tukikohtana. Koko Linnunlaulun alueen historia on värikäs, monimuotoinen ja korkeakulttuurinen ja Villa Kiven kirjallisuuteen liittyvä historia on lähtöisin jo kaukaa 1900 luvun alusta lähtien. Vuonna 1985 Villa Kivi siirtyi Kivi-talo Säätiön omistukseen ja hallintaan.

Rannan puolella, talon alakerrassa sijaitseva vuokrattava juhlatila on vain pieni osa itse rakennusta, jossa on yhteensä 14 ammattikirjailijoille vuokrattavaa työhuonetta. Erillisen saunarakennuksen yhteydessä on myös kirjailijaresidenssi, eli 3 vierashuonetta, jotka on tarkoitettu Helsingissä vieraileville kirjailijoille lyhytaikaiseen majoitukseen. Saunaa ja näitä huoneita voi myös vuokrata edullisesti juhlatilan vuokrauksen yhteydessä.

Kirjailijat voivat hakea työhuonetta aina kolme vuotta kerrallaan ja työskennellä siellä rauhassa kauniissa maisemissa ja upeissa puitteissa. Kivi-talo säätiö on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tarkoituksena on parantaa kirjailijoiden työskentelymahdollisuuksia sekä helpottaa keskinäistä kanssakäymistä ja yhteydenpitoa lukijoihin. Juhlatilasta saatavilla vuokratuotoilla voidaan tarjota kirjailijoille edulliset vuokrat sekä majoittaa kirjailijaresidenssissä esimerkiksi vierailevia luennoitsijoita.

Villa Kivessä on syntynyt romaaneita, runoteoksia, historiankirjoituksia, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, esseitä, ym. yli 300 teosta. Talossa ovat kirjoittaneet sadat suomalaiset ammattikirjailijat, joista viisi on saanut Finlandia-palkinnon. Kirjailijatalo Villa Kivessä pidetään merkittäviä kirjallisuus- ja taidetilaisuuksia myös yleisölle. Avoimia tilaisuuksia ovat muun muassa Helsinki päivä ja Taiteiden yö.

Huvilan alakerran juhlasaleja vuokrataan esimerkiksi kokouksiin, seminaareihin, karonkkaan, häihin ja syntymäpäiväjuhliin. Ja ristiäisiin. Tilaan saa istumapaikat reilulle 60 hengelle, mutta tarvittaessa sinne mahtuu noin sata henkeä. Juhlasalista aukenee myös terassi suoraan Töölönlahdelle. Ristiäispäivänä rannassa uiskenteli utelias joutsenperhe.

Juhlapaikka on pitkänmallinen tila, jossa on ikään kuin kolme auki olevaa huonetta peräkkäin. Ensimmäisessä, vihreäksi maalatussa huoneessa on suuri pöytä, joka toimii loistavasti buffet-pöytänä, kaksi muuta huonetta toimivat sitten itse juhatilana. Viimeisessä huoneessa on myös upea kakluuni. Muutenkin tila on täynnä kauniita katseenvangitsijoita, kuten erilaisia kristallikruunuja, satiiniverhoja hapsuineen, kultaisia yksityiskohtia sekä taideteoksia eri kirjailijoista.

Lisäksi tilavuokraan kuuluu keittiön käyttö, suuri määrä erilaisia astioita, lisäpöytiä ja tuoleja, piano, musiikki– ja äänentoistovehkeet sekä muutama mikrofoni. Lisäksi varastosta löytyi edellisten vuokraajien jättämiä tunnelmavaloja, pöytäliinoja, maljakoita ja serviettejä, joita saa vapaasti käyttää. Tilaan saa siis järjestää omat ruoat ja juomat, mikä on useimmille suuri plussa. Vuokra-aika on yleensä klo 10-02.

Me päädyimme tarjoamaan ristiäisissä kylmiä ruokia, joista suurimman osan pystyi valmistamaan jo edellispäivänä. Itseasiassa anoppini teki melkein kaiken, hitsi mikä urakka. Mutta oli se sen arvoistakin, ruoka oli ihanaa!

Tarjolla oli kahta erilaista perunasalaattia, vihersalaatti, punajuuri- ja hernehummusta, marinoitua kesäkurpitsaa, munakoisoa sekä porkkanaa, oliiveja, tuoretta Levain-leipää, itsetehtyä simennäkkileipää, erilaisia juustoja ja hilloa sekä parsa että sienipiirakka. Juomana skumppaa, viiniä sekä seljankukkamehua. Jälkkäripuolesta on tulossa vielä ihan oma postauksensa.

Tila toimi mielestäni tosi kivasti myös ristiäisiin ja kaikki reilu 60 vierasta mahtuvat hyvin. Me toimme mukanamme tilaa koristamaan ystäväni Pajun häissäkin olleet valkoiset pöytäliinat sekä kirppareilta haalitut maljakot sekä kasapäin kukkia. Ystäväni Cessi, joka oli myös yksi kummeista, teki Myylle myös samoista kukista maailman söpöimmän kukkaseppeleen, jota oli tarkoitus hänen juhlassa pitää. Se kuitenkin unohtui koko päiväksi jääkaappiin.

Itse kastetoimitus oli ihana. Löysimme kivan papin, joka sai kaiken näyttämään ja kuulostamaan juuri meidän tyyliseltä, eli rennolta ja hauskalta. Itsehän en siis kuulu kirkkoon, eikä vanhempia lapsiani ole kastettu, joten oli kiva että kastaminen tuntui minustakin silti hyvältä ja luonnoliselta. Isoveljet lausuivat vielä lopuksi Kun on oikein pieni-runon. Omaan hassuttelevaan tyyliinsä toki. Kummeja Myy sai yhteensä neljä.

Päällään Myyllä oli Oskun suvun puolelta tuleva, 20-luvulta saakka käytetty kastemekko. Myös meidän suvun kastemekko oli tilaisuudessa läsnä, mutta se oli hihoista niin kapea, ettei mahtunut kolmikuisen Myyn päälle. Olin ostanut myös kolmannen, itse juhlissa pidettävän mekon, mutta Myy nukahti toimituksen jälkeen kastemekko päällään ja nukkui itseasiassa ihan juhlien loppuun saakka.

Lahjapöydällä meillä oli Myyn vauvakirja, joka toimi samalla vieraskirjana. Olin myös tettäänyt kuvia, jotka oli tarkoitus laittaa kiertämään niin, että jokainen olisi halutessaan voinut ottaa kuvan mukaansa. Noh, tästäkin unohdettiin mainita, mutta kyllä ainakin osa vieraista kuvia pläräili.

Kaikista unohduksista huolimatta meillä oli todella, todella ihanat juhlat. Tietysti kaikki rakkaat vieraat tekivät tunnelman, muttei käy kieltäminen että myös kauniilla ja toimivalla juhlatilalla oli osuutensa asiaan.

Ristiäiset alkoivat kahdelta ja viimeiset vieraat lähtivät muistaakseni siinä kuuden aikaan. Jos päivä olisi sunnuntain sijaan ollut lauantai, olisivat juhlat varmaan kestäneet yömyöhään saakka. Mietittiin jo kovasti, että mitkähän juhlat tuolla voisi seuraavan kerran järjestää. Ehkä ihan vain aikuisten kesken ja samalla voisi vuokrata myös ainakin saunan, kenties jäädä yöksikin residenssiin. Oli muuten hyvä tietää etukäteen, ettei alakerran juhlinta häiritse ylhäällä työskenteleviä kirjailijoita.

Vaikka kaksi viikkoa oli suhteellisen lyhyt näin isojen juhlien järjestämiseen, vältyttiin mielestäni pahimmilta stresseiltä. Olihan siinä aikamoinen roudaaminen, kun kaikki ruoat tuli omasta takaa, mutta toisaalta olisin ollut varmaan enemmän stresseissä siivoamisen suhteen jos oltaisiin pidetty ristiäiset meillä kotona. Eikä silloin oltaisi voitua kutsua kun ihan pieni osa vieraista.

Aurinkoinen sunnuntaipäivä Töölönlahdella oli täydellinen meidän juhlia ajatellen. Koko huvilan ympäristö on uskomattoman kaunis jopa marraskuussa. Mikä onni että edes muutama huvila alueella on säästynyt ja pidetty kunnossa ja miten ihana että meillä tavallisillakin pulliaisilla on mahdollisuus tätä Villa Kiveäkin käyttää.

Meidän pappikin muuten kehui, että tällaisia kunnon bileitä näiden ristiäisten pitäisikin olla. Ilon juhlia. Kaikesta rentoudestaan ja suuresta määrästä vieraita huolimatta, tilaisuus oli myös ihanan herkkä ja tunnelmallinen.

Suurin osa postauksen kuvista Minna Sipinen Photograpy


SUOMI 100-VAUVA

6/12/2018

Myy sai tänään jalkaansa itsenäisyyspäivän kunniaksi sukat, jotka saimme kiitokseksi synnytyksen jälkeen sairaalasta osallistumisestamme synnytystalkoisiin sekä putkauttamalla lapsen maailmaan Suomi 100- juhlavuoden kunniaksi.

No ei nyt ihan tosissaan, mutta tästä aiheesta ollaan kyllä saatu aika monta vitsiä väännettyä. Sukat saimme tosiaan kuitenkin sairaalasta.

Aika pian vauvan syntymän jälkeen kätilöt toivat synnytyssaliin korin, joka oli täynnä, muistaakseni Marttojen kutomia, erilaisia suomenlipuilla kirjailtuja sinivalkoisia villasukkia. Me valitsimme niistä nämä. Miten ihana ajatus ja ennen kaikkea ihana muisto.

Hyvää 101 vuotta täyttävän Suomen itsenäisyyspäivän iltaa kaikille! Ps. Muistakaa myös huominen Osta työtä Suomeen- päivä.


TEHOKKAAMPAA RUOANLAITTOA

2/12/2018


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä KitchenAidin kanssa

Kaupallinen yhteistyö – KitchenAid

Oma ruoanlaittofilosofiani on selkeä: mahdollisimman helppoa ja nopeasti. Tykkään hyvästä ruoasta (rakastan ruokaa), mutten itse niin hirveästi välitä tehdä sitä. Etenkään arkena. Haluan silti syödä ja tarjota perheelleni puhdasta, laadukasta ja mahdollisimman alusta saakka itse valmistettua ruokaa. En siis viihdy keittiössä kovin pitkiä aikoja putkeen, siksi tekemäni ruoan täytyy valmistua tehokkaasti ja helposti.

Välillä sitä tulee kuitenkin itsekin ihan yllätyttyä, että miten kivaa se ruoan tekeminen voikin silti olla. Se kuitenkin vaatii silloin, että välineet on kunnossa, homma ei ole liian vaivalloista tai tarkkaa ja mielellään myös muutaman innokkaan apukäden (tai vaihtoehtoisesti viinilasillisen). Laatu on minulle erityisen tärkeä kriteeri keittiössä. Vaadin laatua niin raaka-aineilta kun välineiltäkin.

Lähes kymmenen vuotta sitten, olin eräänä aamupäivänä> naapurillani kylässä ja oltiin juuri molemmat hurahdettu vihersmoothieisiin. Silloin siinä lehtikaalia jauhaessani tajusin, että tietysti myös keittiövälineillä on eroja – ja isoja! Miten erilaista jälkeä tulikaan naapurin uudella KitchenAidilla verrattuna meidän vanhaan blenderiin, jolla ei saanut edes yrttejä hienonnettua ihan hienoksi silpuksi, kovemmista aineksista puhumattakaan.

Meidän perheen päivittäisiä kokkailuja on nyt kuukauden verran helpottanut ja tehostanut vihdoin ihka oma KitchenAid 1,7l -monitoimikone. On hassua, että olen aina ennen ajatellut, etten tarvitse mitään monitoimilaitteita keittiöön, koska en niin hirveästi jaksa ruoan laittoon panostaa. Tämän laitteen myötä olen huomannut, että asiahan on juuri päinvastoin! Silloin sitä onkin mahtavaa, että ruoanlaittoa voi tehostaa ja tehdä siitä mielekkäämpää monitoimilaitteen avulla.

Olen aiemmin tottunut käyttämään oikeastaan vain tehosekoittimia ja itseasiassa luulin tämänkin aluksi olevan vain sellainen. Eikä siinä mitään, olin hyvin onnellinen ajatuksesta, että saan vihdoin smoothiet surautettua jatkossa vähän jäisemmistäkin marjoista. Nyt käytössä olen saanut itse oppia mitä tarkoittaa monitoimikone.

KitchenAid 1,7l monitoimikoneen avustamana voi tosiaan soseuttaa mutta se myös pilkkoo, raastaa ja kuutioi – kaiken. Sillä saa tehtyä käden käänteessä vaikkapa pastakastikkeen tai pyöräyttää pizzataikinan. 1,7 litran kokoisessa kannussa voi säilyttää kaikki laitteeseen kuuluvat monikäyttöiset varusteet, eli monitoimiterän ja taikinakoukkun, käännettävän keskikokoisen viipalointi- ja raastinterän sekä paksumman viipalointiterän.

Meillä menee kiloittain hedelmiä, kun lapset syövät niitä usein aamu, väli- ja iltapalaksi jogurtin kanssa viipaloituna. On helpottanut hurjasti, kun pojat voivat itse napata jääkaapista valmiiksi pilkotut hedelmät ja itselleni vapautuu aamuisin aikaa oman kahvin keittämiseen. Pikkujuttuja mutta silti niin isoja ja tärkeitä!

Toinen suosikkini on tomaattipohjainen porkkana-varsiselleri-valkosipuli-yrtti-pastakastike sekä itsetehty hummus, jotka eivät tosiaan vaadi muuta kun ainesten kannuun laittamisen. Niin ja perunamuussi! Myös esimerkiksi punajuuri -tai kukkakaalipohjaisten pizzataikinoiden teko on tällä tosi helppoa.

Kohta meillä on edessä myös vauvan soseiden teko, kun minusta on ainakin kiva aloittaa ruokien maistelu ihan itse tehdyistä pöperöistä. Eikä muuten haittaa yhtään, että tuo laite näyttää myös kivalta keittiössämme – sekin on tärkeää!

Ei siis tosiaan tarvitse olla mikään Master Chef omistaakseen monitoimikonetta (vaikkei siitä toki haittaakaan ole), vaan koneesta on paljon iloa ja apua myös minunkaltaisille, ruoanlaiton enemmän kiireisen arjen pakkopullana (mmm tällä voi muuten tehdä myös pullataikinaa) suhtautuville. Ruonlaitosta voi tehdä myös helppoa ja tehokasta ja sitä kautta kivaa.


MARRASKUUSSA

2/12/2018

– Meidän tytär täytti 3kk ja sai vihdoin nimen
– Juhlittiin ihanat ristiäiset
– Kävin pitkillä vaunulenkeillä musat täysillä
– Yritettiin selvitä vuoden synkimmästä ajanjaksosta
– Oli pimeitä päivä ja upeaa auringonpaistetta
– Viettiin ihanaa isänpäivää
– Näin ennätysmäärän joutsenia
– Kokoajan joku oli flunssassa ja kipeänä
– Vauva sai ensimmäiset piikillä annettavat rokotukset
– Kävin ekaa kertaa ulkona bailaamassa sitten vuoteen
– Olin jatkoilla aamuun saakka
– Jouduin selvittelemään molempiin poikiin koulussa kohdistuneita kiusaus- ja väkivaltapauksia
– Selvittelin edelleen YEL-vakuutussotkuani eikä valitukseni siitä mennyt läpi
– FB muistutteli vuoden takaisesta seikkaluistamme Thaimaassa
– Kuljin Uberilla tavallisen taksin sijasta
– Epiloin säärikarvat sitten elokuun