JUL I HANGÖ

27/12/2018

Joulu meni juuri niin kun oln toivonutkin, rauhallisesti, stressittömästi, tärkeiden ihmisten seurassa ja hyvin syönneenä. Ja koska sain nukkua yhdet tosi makoisat päikkäritkin, voin jopa sanoa myös levänneeni- niin paljon kun se nyt pienen vauvan kanssa on mahdollista.

Vietimme jouluaaton Hangossa ja olinkin kovasti jo ennakkoon odottanut käyskentelyä lumisilla rannoilla. Vaikka odotukseni olivat korkealla, silti upeat utuiset maisemat ja pakkashangella kimaltelevat auringonsäteet ylittivät ne heittämällä. Käytiin itseasiassa kolmella eri rannalla ja kaikki olivat ihan toisistaan poikkeavia. Yhdellä rannalla meri oli jo pitkälle jäässä, jonka jälleen aallot vielä velloivat paksuna jäähileisenä massana. Se oli maagista katseltavaa.

Toisella rannalla taas paistoi aurinko ja hiekkarantaa näkyi edelleen silmänkantamattomiin. Jos sulki silmänsä, pystyi kuvittelemaan itsensä sinne kesällä laineiden liplatellessa. Teki hyvää päästä kävelemään luonnonhelmaan ja rauhaan. Etenkin se rauha tuolla on ihmeellistä. Ettei muutamaa joutsenta lukuunottamatta rannoilla ollut ketään muita kun me ja meri.


MALTILLISET JOULUJÄRJESTELYT

23/12/2018

Vaikka tykkään joulusta ja paljon, en ikinä ole ollut se tyyppi joka aloittaa glögin hörppimisen ja joululaulujen kuuntelun viimeistään marraskuussa. En aloita sitä vielä edes joulukuussa, vaan fiilisten täysillä mielläni ihan vain ne viralliset päivät.

Joulu ei siksi myöskään näy kotonamme kovinkaan vahvasti, etenkään ennen pyhiä. En omista erillisiä jouluverhoja tai väkerrä itse joulukransseja. Itseasiassa minulla on yksi laatikollinen mummoni vanhoja olkisia kuusenkoristeita sekä muutamat vuosien mittaan mukaan tarttuneet jouluvalot. Siinä kaikki.

Jouluperinteistä minulle tärkein on perheen kesken rauhoittuminen ja yhdessäolo. Viime vuosina sen merkitys on kasvanut entisestään, ja vaikka olemmekin välillä viettäneet joulua myös ulkomailla, tämä perinne ei onneksi ole kadonnut minnekään.

Itselleni joulussa tosi tärkeässä roolissa on myös ruoka. Kaikki perinteiset jouluruoat eivät ole mieleeni, mutta aika monet kyllä. Ja jouluruokaa täytyy olla paljon, jotta aaton ja joulupäivän voi vaan pyhittää pikkupurtavan mussuttamiseen sohvannurkassa.

Lapsille tärkeitä ovat tietysti lahjat, joiden määrää olemme tietoisesti yrittäneet kokoajan vähentää. Muistan omasta lapsuudesta sen, että lahjoja oli aina niin paljon, että niiden avaamiseen kului koko ilta. Olihan se kivaa, mutta nykyään kaikki liika yltäkylläisyys ahdistaa.

Tänä jouluna pojat saavat minulta paljon toivomansa Espanjan-matkan lisäksi vain yhdet paketit. Elvikselle (käytettynä ostettu) kännykkä ja Kaapolle eräs lelu/peli. Myyllekin on paketti ihan vain näön vuoksi, sisältä paljastuu jo useampi kuukausi sitten jo muualta lahjaksi saamamme puupalikat.

Etenkin Myylle jatkossa opetamme sen, että lahjoja tulee vain se yksi, sillä haluamme näyttää hänelle järkevämmän kuluttamiseen mallia.

Tämä joulu on aiemmista poiketen vähän erilainen, sillä vietän aaton ensimmäistä kertaa ilman poikia. Joulupäivänä kokoonnutaan kuitenkin kaikki yhdessä joulupuurolle.

Myy viettää ensimmäisen joulunsa Hangossa, mummolassa ja ainakin tähän mennessä joulunvietto on sujunut juuri niinkuin itse tykkään. Ollaan syöty, oltu, syöty lisää, lapset koristelleet kuusen, kynttilät palavat ja osa pelaa lautapeliä ja osa meistä loikoilee sohvalla, omissa oloissaan nenä puhelimessa – mutta sekin on mielestäni lomalla välillä ihan ok.

Tärkeää Joulussa onkin unohtaa kiire, liika suorittaminen ja stressaaminen. Tehdä kivoja asioita, olla ja rentoutua. Ja syödä suklaata.

Hyvää joulua!


4 KK

18/12/2018

– 6910 g & 64,6 cm
– Nauraa ja jokeltelee paljon kovaan ääneen
– Seuraa suurella mielenkiinnolla isoveljiensä leikkejä
– Ottaa jo hyvin esineitä käsiinsä ja osaa laittaa tutin omaan suuhun
– Kiinnostunut jo paljon leluistaan
– Rakastaa ilmakylpyjä ja inhoaa pukemista
– Vitsailee hassusti ilmeillen ja äännellen
– Vaati huomiota ja viihdytystä
– Nukkuu päiväunet parhaiten ulkona ja öisin vieressä
– Ympäröivä maailma kiinnostaa kokoajan enemmän
– Yöt ovat välillä melkoista hulinointia
– Vauvan näkö on nyt täysin kehittynyt
– Vatsallaan ollessa nostaa koko rintakehän ylös lattiasta
– Tempperamentti ja luonne vahvistuu ja alkaa tulla tutuksi
– Sylissä ollessa punkee ylös istumaan
– Vierastaa jo hieman
– Ihana, iloinen ja suloinen vauva


KARATEKID

16/12/2018

Älkää sanoko, että olen ainut vanhempi, joka joululomalta odottaa eritysiesti taukoa lasten harrastuksista. Vaikka syyskauden itselläni on ollut viikossa enää vain yhden lapsen harrastukseen vienti ja haku, tuntuu että sekin on ollut liikaa. Mutta vaikka Kaapo liikkuu itsenäisesti omiin harrastuksiinsa, on pelkästään sen, että ruoka on syötynä, kamat valmiina ja oikeaan aikaan ovesta ulos lähtemisen huolehtiminen ottanut välillä koville. En edes pysty ajatella sitä aikaa, kun minun piti vielä kaiken lisäksi viedä häntä harkkoihin.

Olen ollut aina sitä mieltä, ettei lapsi ei tarvitse hirveitä määriä säännöllisiä harrastuksia. Kerta viikkoon on hyvä määrä etenkin alle koululaiselle, mutta miksei vanhemmallekin lapselle. Päiväkoti ja koulu ovat itsessään jo rankkoja, niiden päälle ilta toisensa jälkeen harrastukseen kiirehtiminen voi olla helposti liian uuvuttavaa. Myös lapsen vanhemmille.

Itse tykkään sellaisesta kiireettömästä tunnelmasta, joka nykyään valitettavan harvoin kotonamme vallitsee. Niin että jokainen puuhailee joko keskenään tai itsekseen omiaan, ja jos joku sattuu vaikka ehdottaa lautapelin pelaamista, niin siihen on sillä hetkellä mahdollisuus.

Harmaita hiuksia taas aiheuttaa kiire ja tiukat aikataulut. Se että autottomana viikko-viikko vanhempana täytyy lähteä pimeään räntäsateiseen iltaan saattamaan lasta sirkuskouluun ja käyttää sen kestävän tunti tappamiseen koulun aulan kulahtaneella sohvalla itkuisen vauvan kanssa, ei taas kuulu lempipuuhiini.

Siksi olenkin ollut ehkä jopa vähän tiukka sen suhteen, että harrastuksia ei saa olla niin paljoa, että ne kuormittavat liikaa. Liikaa lasta ja minua.

Se mikä tällä hetkellä taas aiheuttaa hyvin suurta onnellisuutta, on se, kun lapset ovat löytäneet mieluisat harrastukset. Niin monet kerrat ollaan menty koko porukka suupielet alaspäin kääntyneitä sateiselle ja kylmälle futiskentälle. Jossa oikeastaan kukaan meistä ei haluaisi olla, mutta koska kaikki muutkin kaverit harrastavat jalkapalloa, pitää meidänkin.

Oikeastaan juurikin tuon futiksen lopettaminen oli tosi vaikea päätös, vaikka se ei kauhean mieluisa harrastus ollutkaan. Tokaluokkalaisen oli varmasti vaikea myöntää, että tämä ei ole minun juttuni, en saa tästä mielihyvää, enkä kehity tässä, kun kaikki parhaat kaverit tunsivat aivan päinvastoin ja ravasivat kolme kertaa viikossa treeneissä ja peleissä.

Onneksi pikkuhiljaa ne omat kiinnostuksen kohteet sekä lajit, joista niitä onnistumisia saa, alkavat löytymään. Viime vuoden laskettelureissu antoi molemmille pojille paljon itseluottamusta siihen, että kannattaa vain rohkeasti kokeilla omia rajojaan ja uusia juttuja, eikä mennä vain muiden mukana.

Viime syksynä Kaapo löysi kartaten ja jo nyt tuntuu, kun hän olisi harrastanut sitä aina. Yksilösuorittaminen sopii selvästi hänelle. Luonteeltaan hän on sellainen, joka tarvitsee palautetta ja sitäkin enemmän onnistumisia. Ja tässä lajissa sitä hän tosiaan niitä saa. Kehitys on ollut huimaa ja viime vyökokeesta hän sai koko ryhmän parhaat, täydet pisteet.

Eikä ihme tuolla treenimäärällä, Kaapo käy nimittäin harkoissa parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Kun sen lisäksi hänellä on vielä bändikoulu sekä koulun jälkeiset teatteri – ja improkerhot, koodikoulu sekä satunnainen palloilukerho, alkaa minua jo hengästyttää.

Jos joku toinen yhdeksänvuotiaan vanhempi kertoisi minulle lapsensa harrastavan näin paljon, voisin vähän ihmetellä. Tiedän kuitenkin, että suurin osa näistä on enemmän hauskanpitoa ja kavereiden kanssa koulun jälkeistä hengailua, kun vaativaa harrastamista. Ja koska hän kulkee näihin kaikkiin yhdessä kavereiden kanssa, ilman että minun täytyy itse fyysisesti liikkua minnekään, voin hyväksyä tämän määrän.

Sitten toisaalta ajattelen, että jos karate-harrastus tekee hänet noin onnelliseksi ja ylpeäksi itsestään, kehityksestään ja taidoistaan, niin tottahan toki minä kuskaisin häntä vaikka maailman ääriin (tai ainakin toiselle puolen kaupunkia) missä säässä tahansa vaikka kuinka monta kertaa viikossa. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse, vaan voin kurkkia harkkoja parvekkeeltamme. Silti ihanaa kun tulevaan muutamaan viikkoon ei tarvitse miettiä mitään aikatauluja ja pikku karateka voi treenata vaikka olkkarissa pyykinkuivaustelinettä väistellen.

Miten paljon teillä harratetaan ja kuinka vakavissaan?


VAUVAN JOULULAHJATOIVELISTA

12/12/2018

Kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa

Kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa

Ensimmäisen joulunsa kunnaksi Myy sai toivoa Joulupukin lisäksi muutaman lahjan ennakkoon Polarn O. Pyretiltä. Pehmeät paketit, kuten uusi pyjama ja villasukat, kuuluvat mielestäni ehdottomasti jouluun ja oli ihana, että myös Myy valitsi näitä pukinkonttiin. Tosin, saatoin ehkä vähän auttaa ja vaikuttaa valinnoissa.

MYYN JOULULAHJATOIVELISTA 2018

– terällinen yöpuku (koska sukat katoavat jaloista aina öisin)
– tonttulakki
– tonttulakkiin matchäävä body
– kylpytakki
– lämpimät sukat
– sukkahousut joulujuhliin
– unikaveri
– aineeton lahja / lahjoitus hyväntekeväisyyteen

Polarn O. Pyretin klassinen raita sopii niin puna-valkoisena, että harmaana myös loistavasti jouluun. Punaisen ja harmaan yhdistelmä on mielestäni ihanan perinteinen. Tykästyin, tai siis Myy tykästyi, tosi paljon tuohon yöpuvun väritykseen, jossa raitojen värit ovat toisinpäin niin että pohja onkin valkoinen. Raitapaitainen pupu kainalossa on kiva käydä unille.

Jos PO.P:ilta löytyy parhaat ulkovaatteet ja vauvojen sukat, niin viimeisen parin kuukauden kokemuksella myös vauvojen yöpuvut pääsevät tämän samaan kategoriaan. Tämäkin yöpuku on uskomattoman ihanan pehmeää ja hitusen joustavaa luomupuuvillaa, eikä missään muussa meillä olevissa yöpuvuissa ole myöskään yhtä hyvää suojaa tuossa leuan alle tulevassa vetoketjussa. Yökkäreissä (kuten lähes kaikissa PO.P:in vauvojen vaatteissa) on erityisen pehmeät ja hankaamattomat tasosaumat. Joten vauva saa nukkua ilman, että mikään painaisi tai raapisi ihoa.

Koska Myyn yksi lempijutuista on kylpeminen, toivoi hän luonnollisesti lahjaksi kylpytakkia. Nämä pehmoiset ja vetoketjulliset kylpytakit toimivat vanhemmilla lapsilla myös aamutakkeina. Meidän perheessä yksi lemppariperinteistäni onkin se, että joulupäivänä viihdytään pitkään iltapäivään pyjamissa ja aamutakeissa herkkuja syöden ja uusia lahjoja ihmetellen. Myös lämpimät uudet sukat (ja ne jalassa kirjan lukeminen suklaa suussa) kuuluvat vahvasti joulunaikaan.

Röyhelösukkahousuilla saa asusta taas vähän juhlavamman isoveljien joulujuhliin ja aaton juhlaillallista varten. Myykin on kanssani samaa mieltä siitä, että noissa röyhelöissä on vaan jotain todella hurmaavan söpöä. Ihan tavalliseen bodyynkin yhdistettynä ne menevät hauskasti myös juhlasesongin ulkopuolella.

Myös raidallinen tonttulakki on klassikko ja tämä on sellainen tuote, joka toivottavasti säilyy tallessa vuosikausia ja menee käyttäjältä, ja jopa sukupolvelta toiselle. Hauskaa tuossa tonttulakissa on myös sen päässä oleva lenkki, johon voi halutessaan kiinnittää kulkusen tai miksei vaikka jonkun koristeen.

Polarn O. Pyret myymälöistä saa myös muitakin, kun pehmeitä paketteja – nimittäin aineettomia lahjoja! Pelastakaa Lapset- Leikkipaketti on ihana lahjaidea. Sellaisen ostamalla neljä pakolaisleirillä asuvaa lasta saa mahdollisuuden leikkiä kuukauden ajan opettavaisilla ja lapsiystävällisillä Pelastakaa Lapset- tiloissa, turvallisten aikuisten seurassa.

Ylihuomenna, pe 14. päivän joulukalenteriluukussa on muuten vastasyntyneiden mallisto alennuksessa. Ihan vaan vinkkinä, jos teidänkin vauvoillanne on lahjatoivelistassa jotain pehmoista. Kannattaa muuten myös käydä katsomassa instagramissa kun Myy avaa lahjojaan.