MIKSI NAINEN ON SUSI TOISELLE?

10/11/2018

Olin eilisen, perjantai-illan, kahdestaan vauvan kanssa kotona. Kun vauva kävi yhdeksän aikaan yöunilleen menin ratsamaan keittiön kaapit herkkujen toivossa. En löytänyt mitään hyvää, mutta päätin ottaa lasin viiniä jääkaapista löytyneestä, aiemmin viikolla avatusta pullosta. Istuin sohavlle, viestettelin kavereiden kanssa ja kuuntelin läppäriltä musiikkia.

Siinä Spotifyn soittolistojani tutkaillessa löysin muutaman, jo ihan täysin unohtamani listan muutaman vuoden takaa. Kuvasin ”villiä” illan kulkuani myös Instagram-storyyn. Eli naureskelin hassuille vanhoille biiseille, tanssin (sohvalla istuen) ja muistelin menneitä, kuten parin vuoden takaista Flow Festivalia. Sitten otin vähän iltapalaa, kaadoin loput viinipullonliruset lasiin ja testailin kuvankäsiohjelmalla uutta banneria blogiin.

Puolen yön aikaan keittelin itselleni vielä kupin kamomillateetä ja tein vauvalle maidon pulloon valmiiksi, sillä arvelin hänen heräilevän pian syömään. Vauva heräsi yhden aikaan, vaihdettiin vaippa, puhdas yökkäri, annoin maidoin, peittelin hänet takaisin omaan sänkyyn ja menin itsekin nukkumaan.

Sain Storyihin paljon ilahtuneita kommentteja illan hassutteluistani. Osa pidempiaikaisita seuraajista muisti samoja juttuja ja biisejä, kuten tietysti myös omat kaverit.

Sitten tänään sain tutulta viestin ja linkin anonyymiin keskusteluun. Kaikkien niiden tyhmistä huulisynkka-vedoista ilahtuneiden ihmisten lisäksi jotkut olivat kuitenkin pahastuneet siitä, että olin juonut viiniä vauvan länsäollessa (nukkuessa).

Siellä epäiltiin minun juoneen koko pullo viiniä, imettäneen vauvaa ja sitten nukkuneen hänen kanssaan perhepedissä. Epäilyt esitettiin pian faktoina ja toimintani tuomittiin täysin vaikka osa yrittikin puolustella. Lopulta sillä ei kuulemma ollut edes mitään väliä paljonko viiniä oli kulunut, lasi vai pullo, vauva silti pelkäisi käytöstäni ja tuntisi olonsa turvattomaksi.

Mietin hetken että tartunko tähän ollenkaan. Tuntuu välillä niin absurdilta puolustella ja selitellä omia tekojaan tuikituntemattomille. Tällä kertaa en ottanut asiaa ollenkaan itseeni tai muutenkaan provosoitunut siitä, mutta halusin silti katkaista ilkeältä juorulta siivet. Joten kerroin sitten samaiseen instaan (en halunnut siihen anonyymiin keskusteluun osallistua), että join (max) kaksi lasia viiniä kolmen tunnin aikana, vauva nukkui tämän koko ajan, en imettänyt häntä (vaikka aivan hyvin olisin sen myös voinut tehdä), enkä edes nukkunut hänen kanssaan samassa sängyssä. Vauva ei huomannut minussa mitään erikoisesta poikkeavaa, sillä minussa ei sellaista ollut. Hassuttelen ja olen iloinen yleensä myös ihan selvinpäin.

En kirjoita tästä asiasta nyt tänne hakeakseni tsemppaavia kommentteja ta sääliä, vaan herättämään keskustelua siitä, miksi meidän naisten ei pitäisi käyttäytyä näin toisiamme kohtaan. Etenkin äidit, mutta toki naiset ylipäätään, ovat jatkuvan arvostelun ja syyttelyn alla. Silloin kun joku toinen ei syyllistä, me syylistämme itse itseämme.

Äitinä ollessa moni, kuten minä, jännittää esimerkiksi joka kerta julkiseen kulkuväliseeseen vaunujen kanssa menoa. Ei ole mitenkään harvinaista ratikassa saada osakseen ensinnäkin vähintään paheksuvia katseita sen vuoksi, että on kaikkien tiellä tai jopa ihan vain siksi, että lapsi saattaa alkaa pitämään ääntä. Puhumattakaan niistä ääneen huutelijoista, valittajista, vaunujen renkaisiin potkijoista, huokailijoista ja silmien pyörittelijöistä.

Äitinä sitä saa jatkuvasti ohjeita kaikkialta, ihan pyytämättään. Neuvoista ja kysymyksistä paistaa yleensä läpi aina epäilys ja syyllistäminen. Aina joku on kertomassa miten ennen vanhaan tehtiin paremmin, tai että nykyään kyllä suositukset ovat ihan toisenlaiset. Kun me joudumme jatkuvasti muiden arvostelun kohteeksi ja tiedämme miten raskaalta se tuntuu, miksi ihmeessä teemme sitä toisillemme?

Naisten asema yhteiskunnassa ei parannu sillä, että me jatkuvasta lyttäämme toisiamme alas. Meidän pitäisi tukea toisiamme, ei kiillottaa sitä omaa sädekehää piikittelemällä toista tai nostamalla vain itseään jalustalle – ei ainakaan toista arvostelemalla. Se ei ole itseltään pois jos vaikka kehuu tai kannustaa toista. En edelleenkään ymmärrä mikä saa naisen haukkumaan toista anonyymisti netissä. Arvostelemaan toisen tapaa olla ja elää. Etenkään äitinä toisesta äidistä.

Jos mies olisi juonut pari olutta illalla, vauvan nukkuessa, hetkauttaisiko se ketään? En usko. Itse luulen, että häntä enneminkin kehuttaisiin. Vitsi miten hyvä ja mahtava isä, kun jää yksin illaksi hoitamaan vauvaa.

En tiedä tavoittaako tämä kirjoitus niitä joita pitää, mutta ehkä tämä toimii myös vertaistukena niille jotka ovat kanssani samoilla aaltopituuksilla (tiedän että teitä onneksi riittää). Ei anneta muiden lannistaa meitä ja ollaan me armollisia itsellemme ja toisillemme. Ei arvostella toistemme valintoja vanhemmuudessa tai oleteta asioita liian heppoisesti. Pidetään toistemme puolia ja juodaan välillä viiniä jos siltä tuntuu – ilman syyllistymistä.


19 Responses to “MIKSI NAINEN ON SUSI TOISELLE?”

  1. Heidi sanoo:

    Erittäin hyvin kirjoitettu. Ajatella, että muualla maailmassa suurin osa äideistä on näitä (meitä) vastuuttomia juoppoja, koska juovat joka päivällisellä viiniä. Onneksi olet järkevä ihminen ja et ota itseesi näistä ihan älyttömistä kommenteista! Kiitos aitoudestasi!

    • BT sanoo:

      Älä välitä noista höpö-kommenteista. Aina löytyy niitä joiden mielestä vauvan synnyttyä ei saa edes ajatella alkoholia puhumattakaan että nauttisi tilkan viiniä. Joillain aavistuskin alkoholia liittyy heti humalatilaan. Ihmettelen sillä fiksu ihminen osaa kontrolloida päihdyttävän nautintoaineen määrää niin ettei merkittävää, haittaa aiheuttavaa humalatilaa kehity. Pieni kevyt humaltuminen nyt vaan kertakaikkiaan on täysin eri asia kuin voimakas päihtymys.

      Itse aion nauttia vauvan synnyttyä tilkan viiniä silloin tällöin, mutta aivan kuten ei ennenkään vauvaa tavoitteenani ei todellakaan ole voimakas humaltuminen. Humalasta en pidä, vaikka viinistä nautinkin.

      Ja ainakaan omasta lähipiiristäni 18-60v. ihmisistä ei löydy ainoatakaan joka paheksuisi tai ihmettelisi sitä jos vauvan äiti tai isä nauttii viiniä eli kaikki ei tosiaankaan ihmettele sitä millään lailla!

  2. Sara sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja samoilla linjoilla olen kanssasi! Tuntuu että asiassa kuin asiassa äidit ovat helppo kohde joutua arvostelluksi, sillä äitiyteen edelleen liittyy niin paljon myyttejä täydellisestä äidistä joka hoivaa lastaan yötäpäivää ja uhraa itsensä täysin lapselle. Tottakai ymmärrän että vauvan kanssa kuuluukin olla symbioosissa mutta erittäin tärkeää on myös muistaa itsensä ja oma hemmottelu välillä, siitä hyötyvät kaikki. Näitä toisten arvostelijoita tuntuu riittävän ja tekee nykyään oikein pahaa lukea nettikeskusteluja kun ihmiset ovat niin ilkeitä toisilleen ja tuomitsevat muiden tavan toimia. Vaikka se ei suoraan loukkaisi, jää siitä silti ikävä fiilis. Uskon että kukaan hyvinvoiva ihminen ei ilkeilisi toisille anonyymisti, joten lähinnä käy sääliksi ihmiset joilla siihen on tarve.
    Tsemppiä vauvavuoteen ja pidä kiinni omista luksushetkistäsi!

  3. amaalia sanoo:

    Pari lasia viiniä on varmasti ok ainakin pitkällä ajalla. Yksi ajokuntoinen aikuinen täytyy olla aina lasten kans. Näin on neuvolassakin ohjeistettu.

    Ja noihin kommentteihin, onhan se vaikea ihmisten tietää, joitko pullon viiniä vai lasin.. ja kun olet kuitenkin monelle esimerkki ja mallivanhempi bloggaajana, voi ehkä olla tarpeen (tarpeettomastikin) korostaa sitä pientä määrää, kun esikuva kuitenkin olet.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      No, meillä ei ole autoa eikä minulla ajokorttia, joten :D

      Tämän postauksen aihe oli nimenomaan se, ettei tuomittaisi tai arvosteltaisi toista, etenkään jos tilanteesta ei ole tietoa tai taustoja. Se koskee myös sitä, että jos ei tiedä olenko juonut pullon vai lasillisen, niin ei käy ainakaan väittämään mitään tai tuomitsemaan sen pohjalta :-)

    • BT sanoo:

      Ei se nyt ihan noinkaan mene. Saan lapsen yksin enkä omista ajokorttia. Riippumatta siitä olenko nauttinut lasin viiniä tai en, en luonnollisestikaan lähtisi ajamaan esim. sairastunutta lasta minnekään. Yhdelläkään entisistä kumppaneistani eimyöskään ole ollut autoa käytössä.
      Toisaalta minulla näkyy lähin taksitolppa olohuoneen ikkunasta ja uuteen lastensairaalakin on kivenheiton päässä… eli ehkä tuo sääntö on hyvä jossain ”keskellä ei mitään” missä on oma auto käytössä ja sillä on hätätapauksssa päästävä liikkeelle.

  4. Laala sanoo:

    Olen ekaa kertaa raskaana ja seuraan sua tiiviisti instassa juuri siksi, että olet äitinä inspiroiva ja paljon sitä, mitä itsekin toivoisin olevani sitten joskus vauvan kanssa. Hoidat lasta lämmöllä ja muistat myös, kuka itse olet – juuri miten eilisessä storyssa kävi ilmi! Jatka samaa rataa, minä seuraan ja ottaisin mielelläni myös pari lasia viiniä kyytipojaksi (suosituksia alkoholittomista?) <3

  5. Riina sanoo:

    Ajankohtaista ja tärkeää asiaa! Olen usein miettinyt samaa naisten kohdalla – enemmän tukemista ja sisarellisuutta kaivattaisiin indeed!

  6. voi oi sanoo:

    sama sun juomiselle, mut opettele kirjoittamaan. On pelkästään vain häpeäksi suomen journalismin opetuksen tasolle, että sinä olet päässyt sinne. Ja turha sönköttää jostain lukihäiriöstä, ei invaliditkään mene formuloihin itkemään, että yhyy kun en pärjää.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Tässähän sitä kokoajan harjoitellaan, kiitos kannustuksesta ja luetun ymmärtämisestä!
      Sain ekana opiskeluvuonnani mm kolmen aukeaman juttuni Helsingin Sanomien sunnuntainumeroon, joten ei muuten itketä yhtään. Naurattaa enemmänkin kun tilipussi kilisee! :-)

      • Kk sanoo:

        Kaikkien journalistien kirjoittamat artikkelit ym. oikoluetaan ennen julkaisua ja tekstiä saatetaan jopa muuttaakiin paremmaksi alkuperäisestä tekstistä. Siksi lehtitaloissa työskentelee oikolukija tai käytetään freelancer-oikolukijoiden palvelua. Journalistin työ ei vaadi hyvää äidinkielen taitoa.

    • Paju sanoo:

      ”Invaliditkään” :DDD:d:Ddd

    • Anna sanoo:

      No tämä nyt on täysin tarpeeton kommentti. Mintun teksti on ihan sujuvaa ja hyvin kirjoitettua, täysin virheetöntä sen ei tarvitse olla kellään.
      Jos ei voi sanoa mitään positiivista voisi olla hiljaa, että viitsitkin käyttää aikaasi tällaiseen.

  7. Nina sanoo:

    Mä niin arvasin siinä vaiheess kun kuvasit sen tyhjän pullon storyyn et siitä syntyy nyt taas yksi typerä kohu keskustelupalstoilla. On kyllä surullista miten ihmisillä on tarve päteä ja syyllistää ja kaikenlisäksi olettaa aina jotain. Onneksi oot vahva etkä välitä näistä ihmisistä ☺️

  8. Pot sanoo:

    Mua niin surettaa tää sama ilmiö, että äidit syyllistää toisiaan ihan älyttömistä asioista ja on vahva mielipide kaikista ja kaikesta. Oon seitsemän vuotta tehnyt töitä lastensuojelun perhetyössä ja kun siinä maailmassa on pitkään sisällä, niiden perheiden kodeissa, pitää niitä aikuista kaipaavia lapsia sylissä, aktivoi masentuneita vauvoja, auttaa vanhempia selviämään seuraavaan päivään – tajuaa, että meillä monella asiat on aika hyvin. Pitää mennä aika pitkälle, että lapsen kasvu ja kehitys vaarantuu ja näitten huutelijoiden jutut on kaukana siitä. Hyvään vanhemmuuteen mahtuu monta tyyliä ja variaatiota. Ja se on rikkaus, koska jokainen lapsikin on erilainen. Hieno homma, että puhut tästä!

  9. Nanne sanoo:

    Kamalaa, että joudut lukemaan tuollaista. Uskon, että ko. tyypeillä on paljon omia ongelmia ja että he saavat kiksejä siitä, että tuottavat (tai yrittävät) tuottaa muille mielipahaa. Mun mielestä sä vaikutat fiksulta ihmiseltä ja loistavalta äidiltä, jatkaa samaan malliin <3

  10. Anonyymi sanoo:

    Arvostelijoita riittää kyllä, vauva-palsta erityisesti tuntuu olevan näiden kaikesta kritisoijien kokoontumispaikka. Siellä teilataan kaikki, kenestäkään ei löydetä yhtään hyvää sanottavaa. Mietin usein, että ajautuuko sinne juuri ne yksinäiset, elämäänsä kyllästyneet ja pahoinvoivat ihmiset purkamaan omaa pahaa oloaan vai mikä siinä negatiivisuuden ilmapiirissä on. Hyvinvoiva, iloinen ja onnellinen ihminen ei käyttäydy niin eikä edes näe asioita niin negatiivisessa valossa, puhumattakaan siitä että olisi niin kiinnostunut tuntemattomien elämästä ja sen kritisoimisesta vain sen perusteella, että näkee siitä pienen yksittäisen hetken, pintaraapaisun.

  11. Pirkko sanoo:

    Hyvin kirjoitettu! Olen itse myös pienen lapsen vanhempana ällistynyt siitä, kuinka jotkut tututkin ihmiset ovat muuttuneet ilkeiksi besserwissereiksi sen jälkeen kun saimme lapsen. Meillä (ja teillä!) on homma hallussa vauva suhteen, mutta silti täytyy jonkun nokitella ja kiillottaa omaa sädekehäänsä, käsittämätöntä! Ilkeilijöillä täytyy olla itsellään paha olla ja jokin pielessä. Pahan puhuminen kertoo kaiken siitä puhujasta, mutta ei mitään sinusta. Jatka omaa juttuasi, ihanaa loppuvuotta sinulle ja perheellesi <3

  12. Maija sanoo:

    Mikään ei ole niin vaikeaa kuin olla (muiden mielestä) oikeanlainen äiti. Tukea ja ymmärrystä, ei kivittämistä, toivoisin. Ja oikeastaan en ihmettele, miksi syntyvyys laskee. Tsemppiä Minttu!

Kommentoi