ÄITI ON VÄHÄN VÄSYNYT

1/11/2018

Enpä olisi uskonut, että kirjoitan väsymyksestä tänne näinkin paljon, koska aihe on minusta vähän… no, väsynyt. Ihan tarkoituskella pyrin välttämään blogissa sellaista turhaa valitusta, mutta tällä hetkellä väsymys on niin iso osa arkea, että tuntuu hölmältä olla puhumatta siitä. Ja ehkä tosiaan aiheesta voi myös kirjoittaa ilman, että se kuulostaa liian negatiiviselta valitukselta.

Minua on itseasiassa oikeastaan koko äitinäoloaikani jopa ärsyttänyt tapa, jolla vanhemmuutta usein kuvataan. Että miten rankkaa se on, miten vauva huutaa kellon ympäri eikä vanhemmat saa nukutuksi. Äiti uhriutuu, isä pakenee töihin, kahvia menee, silmäpussit kasvavat ja Prismasta kotiin kannetaan naama mutrulla tarjousvaippoja räntäsateessa. Kirjoittelinkin samasta aiheesta alkuvuodesta. Toki perheitä ja tilanteita on erilaisia, ja vaikeita aikoja varmasti ihan kaikilla, mutta harmittaa vain se iäinikuinen mielikuva siitä tukka pystyssä olevasta kotiäidistä joka elämä on vaan niin rankkaa ja lähestulkoon pilalla.

Toisaalta, kirjoitan tätä postausta tokaa päivää tukka ihan pystyssä, kahvin ja päikkäreiden voimalla. Mutta ehkä se oma ärsytys tulee juuri siitä, että vanhemmuudesta näytetään ja kerrotaan yleensä vain ne ääripäät – ja yleisesti se paskempi pää. Valvotut yöt ja kakkavaipat. Kun oikeasti se vanhempana olo on pääosin tosi kivaa ja ihanaa. Mutta sellaisestahan puhuminen olisi varmaan ihan tylsää.

Ei sitä kuitenkaan varmaan turhaan sanota, että vauvavuosi on se rankin. Ja juuri nyt ainakin me vanhemmat olemme väsyneempiä kuin koskaan. Itse en kyllä muista että vauvavuosi olisi ollut edellisten lasten kanssa mitenkään erityisen rankka, verrattuna vaikka tokaan vuoteen, mutta rehellisyyden nimissä en kyllä muista niistä vuosista edes kauheasti mitään. Kai se on joku evoluution muovaama mekanismi, jotta niitä lapsia tehtäisiin aina vaan lisää. Saa nähdä millä mielin ollaan vaikka vuoden tai parin päästä, tällä hetkellä kalenterissa on varattu aika kierukan laittoon ja jotain tuo mieskin unenpöppöröisenä puhui piuhojen katkaisusta :D Ja silti puolustan niitä vanhemmuuden hyviä puolia.

Miksi me sitten olemme niin väsyneitä? Itse aloin ainakin nukkumaan huonosti jo raskausaikana. Pikkuhiljaa en enää pystynytkään nukahtamaan minne vaan ja missään vaan, jonka lisäksi minusta tuli myös herkkäuninen. Nykyäänkin herään joka ikiseen oven avaukseen, valokatkaisijan napsautukseen, jopa peiton kahinaan. Puhumattakaan siitä kun naapurit tekevät seinän takana aamupalasmoothieta tai alakerrassa olevan päiväkodin lapset pukevat rapussa kuravaatteita. Uutena ongelmana minulle on tullut myös se, etten saa unta. En vaikka olisin kuinka väsynyt tahansa.

Liekö tämäkin kaikki jotain meidän dna:han aikojen alussa kirjattua, kun avutonta vastasyntynyttä on pitänyt suojella yötä päivää pedoilta ja saalistajilta olemalla kokoajan valppaana. Tai sitten yksinkertaisesti unirytmi on vaan on peseellään, johon silloin tällöin nukutut päikkärit ja litratolkulla ryystetyt kahvit eivät ainakaan auta.

Meidän vauva ei myöskään nuku kauhean hyvin. Tai siis nukkuu juuri niin kun pikkuvauvan ”kuuluukin”, eli herää syömään yleensä 2-4 kertaa yössä. Ja yöksi lasken sen ajan mitä itse yleensä yritän nukkua, eli noin 00-07. Syömisten lisäksi useamman kerran yössä hän ähisee pudonnutta tuttia, jota sitten puoli -tai täysin nukuksissa yritän silmät kiinni hänen suuhunsa tähdätä. Viime yönä yritin ainakin muutamasti vahingossa tunkea sitä ensin hänen korvaansa. Aloin myös työntämään tuttia aamulla vauvan suuhun herätyskellon alkaessa soimaan.

Väsymykseen vaikuttaa ehdottoman varmasti myös ikä. Nuorena jaksaa paremmin, niin se vaan on. Me olemme molemmat olleet kaksikymppisiä viimeksi lapsia saadessamme. Tuskin silloin hyviä yö-unia edes osasi arvostaa samalla tavalla kun nyt.

Nyt kun vauva alkaa lähentelemään jo kolmen kuukauden ikää ja imetyskin taitaa olla virallisesti loppunut, olisi kiva lähteä viettämään iltaa kavereiden kanssa vähän pidemmän kaavan mukaan. Samaan aikaan koko ajatus tuntuu aivan järjettömältä. Olisi aivan totaalisen hullua valvoa vapaaehtoisesti yömyöhään saatika olla missään edes vähän krapulantapaisessa tässä väsymystilassa.

Totaalisesta väsymystilasta huolimatta en edelleenkään sanoisi että lasten saaminen ja vanhemmuus olisi liian rankkaa. Olen joskus kuullut joidenkin jopa haudanneet lapsihaaveet vain sen pelossa. Se tuntuu surulliselta. Joillain vauvat alkavat heti nukkumaan kellon ympäri, joillain se vie vähän kauemmin, mutta vuosi pari menee heittämällä vähän rikkonaisemmilla unilla. Viimeistään sitten jälkikäteen katsottuna.

Synnyttäneen äidin univajetta helpottavat myös hormonit (ja mahdollisesti myös puolisoa, sillä heilläkin ne tutkitusti muuttuvat raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen). En nyt muista tarkkaan miten (ja olen liian väsynyt googlaamaan), mutta lyhyistä unista huolimatta unen laatu on näiden hormonien ansiosta normaalia laadukkaampaa ja syvään univaiheeseen pääsee normaalia nopeammin. Lisäksi äidin älykkyysosamäärä tutkitusti laskee väliaikaisesti, joten se etten pysty aina muodostamaan kokonaisia lauseita tai saa ylipäätään mitään sanoja päähäni ei oikeastaan haittaa, sillä en edes tajua asiaa.

Toki univaje ja väsymys jättää jälkensä, mutta luotan siihen että ainakin nämä silmäpussit vähän palautuvat joskus. Nimittäin jos yhden yön aikana voi vanhentua naamasta kymmenen vuotta, on sen pakko toimia toisinkin päin, onhan?


10 Responses to “ÄITI ON VÄHÄN VÄSYNYT”

  1. Riikka sanoo:

    Voi että oot yks mun lempibloggaajista nykyään. Mulla muutaman päivän sun vauvaa vanhempi poikavauva ja samaistun niin näihin sun kirjoituksiin ja instastooreihin. Sun instasta välittyy niin hyvin se suuri rakkaus ja monesti oon niitä katsellut silmät kyynelissä (ne hormoonit ). Kaikkea hyvää teille, jospa unetkin muuttuvat pian paremmiksi! ❤️

  2. TarjaL sanoo:

    Hei! Ihania kuvia ja niin tuttua menoa :) täällä väsynyt, mutta onnellinen äiti silmäpusseineen ja pätkivine ajatuksineen 5kk kossin kanssa. Varmaan tiedät ja olet kaiken kokeillut.. Heitän ajatuksia, joita itse olen pohtinut ja testaillut.. Jos menisi nukkumaan itse esim 10 aikaan, jolloin myös jäisi enemmän aikaa nukkua tehokasta unta. Jos aloittaisi kiinteiden syötön jo 4kk iässä, niin vauva oppisi niitä syömään ja kun 6 kk ikä koittaa, voisi yösyötötkin jättää pois.. Vauva alkaisi ehkä nukkua täysiä öitä. Ja sitä myöten äiti myös. Oisin niin toivonut ja suonut sulle hyvän imetyksen, voimahali pumppailuun ja maidon lämmittämiseen! Olet parhain ja antautuvaisin äiti lapsellesi <3

  3. Tinttu sanoo:

    Aah, mä oon koittanu tunkea tissiä vauvan takaraivoon ja hitto ku se nauratti yksin yöllä ku sen huomasin. Ai miten kiin väsynyt. Tsemppiä. Mä oon jo 9,5kk ikäisen vauvan äippä ja voin kertoa olevani väsynyt mutta osaan ehkä käsitellä tätä jo toisella tavalla kun 7 v sitten edellisen kerran tai sitten en vaan muista

  4. Hiisukas sanoo:

    Kiitos, jälleen kerran, niin kovin samaistuttavasta kirjoituksesta! Voimia ja jaksamista! Meidän nuorin, 3 kk, nukahti juuri. Aluksi nukkui pidempiä pätkiä yöllä, nyt useita herätyksiä yöllä. Jos olisi fiksu ja menisi itsekin nukkumaan. Mutta kun vielä olisi muutama homma ja kivahan olisi ottaa vähän omaa aikaa. Nyt neljännen lapsen kohdalla huomaan myös olevani väsyneempi kuin koskaan, mutta toisaalta tietyllä tapaa rennompikin. Vaikka ympärillä olisi mitä tekemistä, koitan pysähtyä ohikiitäviin hetkiin. Kun vauvat kasvavat niin kovin äkkiä. Olisi se ihana saada nauttia näistä hetkistä välillä vähän virkeämpänäkin. Kysely siitä, kuinka jaksaa on toisaalta myös vähän kummallinen. Kun pakkohan sitä on, tavalla tai toisella. Mutta meillä ainakin kaikki lapset ovat vauvavuodesta selvittyä alkaneet nukkua ihan hyvin, joten tosiaan aika kultaa muistot.. Itse mietin viime viikolla, onko ihan tyhmää lähteä laivalle valvomaan lisää, kun kotonakin yöt ovat aivan liian lyhyitä. Mutta ihana koko perheen matka, piristi todella, vaikka unet jäivätkin ihan minimiin.

  5. Leena sanoo:

    Huonosti nukkuva lapsi ja työssäkäyvä äiti on mielestäni etenkin tosi raskasta sitten vauva vuoden. Hormoonit kantaa mukavasti tuon ihan pikkuvauva-ajan, mutta sen jlk jotenkin ainakin itsellä väsymys jysähti. Monta krt yössä herättävä taapero ja kukonlaulun aikaan herätys ja töihinmeno ei ollut hyvä asetelma :D Toinen lapsi nukkui vauvavuoden jlk yöt putkeen ja tämä toinen ei sitten millään. 30++ ikäisenä myös väsymys on aivan erilaista kuin kaksikymppisenä.

    Kovasti tsemppiä ja toivottavasti väsymys alkaa pian helpottamaan :)

  6. Fiia sanoo:

    Meillä 4kk ikäinen esikoispoika ja yksi yö syötön jälkeen yritin laittaa tuttia suuhun ja havahdun jonkin ajan päästä (öö.. kahden tunnin) että vauva itkee ja yritin tarjota tuttia kun ennenkuin mies sanoo että poika haluaa ruokaa. Olin nukahtanut tuttia tarjotessa, samoin poika nukahti ja heräsi sitten taas maidolle mutta itse luulin että aikaa mennyt vain tyyliin pari minuuttia ja siksi tarjosin tuttia. Oli taas niin onnistunut olo siinä kohta :D
    Itse alan nyt vasta herätä tästä vauvakoomasta pikkuhiljaa

  7. Teresa sanoo:

    Oon niin samaa mieltä sun kans! Ärsyttää just toi miten äitiydestä tuodaan esiin nimenomaan niitä huonoja puolia ja valitetaan, valitetaan.. Ehdottomasti enemmän pitäisi väsymyksestä huolimatta jakaa ja kertoa niitä hyviä puolia, kuinka ihanaa ja opettavaista äitiys kokonaisuudessaan on. Se että saan olla äiti on niin suuri ja ihana lahja Jumalalta :)

  8. Veera sanoo:

    Mulla on kaikki kolme lasta nukkuneet tosi huonosti ja ja kesti tosi pitkään että opin nukahtamaan. Nukahtaminen tuntui ehkä jotenkin pelottavalta, koska se herääminen tuntui niin pahalta ja fyysinen vointi unen puutteen takia oli niin huono. Jouduin tekemään yli vuoden rentoutus harjoituksia iltaisin, että saisin unta ennen aamua. Luulin jo että en enää koskaan opi nukahtamaan, mutta kyllä nykyään taas nukahtaminen on melko normaalia ja unen laatu on parantunut hurjasti. Ennen heräsin pitkin yötä paniikissa vaikka lapset ei olisi edes herättänyt. Lohdutuksena siis että vaikka olisikin jotain pysyvämpää unihäiriötä lapsen jo nukkuessa paremmin voi siihen saada apua ja siitä avusta voi olla myös hyötyä

  9. Uneton sanoo:

    Äitiyttä on varmaan monenlaista. Hienoa olisi, jos asiat voisi tuoda esiin realistisesti. Jos on rankkaa, on rankkaa ja sen voi kertoa rehellisesti. Meidän lapsi itki yöt ja päivät melkein vuoden, allergioiden lisäksi hänellä oli koliikki. Nukuin ensimmäisen 5.5 tunnin yhtenäisen pätkän 8kk iässä eli nuo oli mulle täydet unet. Päiväunilla lapsi saattoi olla 30min pätkissä eli päivälläkään ei nukuttu. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan tuollaista väsymystä. Eihän pitäisi olla edes mahdollista selviytyä ilman unta. Eräänä aamuna olin bussipysäkillä suohirviön näköisenä nojaten rattaisiin. Tuntematon nainen sanoi: nauti nyt! Ja mä olin ihan että, häh enkö muka näytä siltä? 12kk lapsi alkoi nukkua 12h yöunia. Ymmärsi ilmeisesti, että me ei vaan jakseta enempää. Vauvat ovat erilaisia ja arkikin sen mukana.

Kommentoi