SAIRAALAREISSU

29/10/2018

Hups, tulikin pidettyä pitkästä aikaa ihan viikon mittainen tauko blogista. Vauvan myötä postaustahti on hiljentynyt lähinnä siksi, että kädet eivät vaan riitä ja univelka on älytön. Joten niinä hetkinä kun olisi mahdollisuus istahtaa hetkeksi koneelle, onkin parempi mennä päikkäreille tai sitten tehdä tälle hävityksen kauhistukselle (jota kodiksikin kutsutaan) jotain. Nyt perheessä pyörinyt flunssa sai lopulta käsiinsä vielä pikkuisen, joten tämä blogi oli helpoin asia jättää hetkeksi taka-alalle.

Meidän pieni (edelleen nimetön, vaikka viime postauksessa toisin vannoin) alkoi reilu viikko sitten vaikuttamaan jotenkin normaalia tyytymättömämältä. Mietittiin aluksi, että mahtaisiko hänellä olla jotain refluksi- tai mahavaivaa. Hän saattoi yhtäkkiä vain ruveta huutamaan, päivällä yöllä, hereillä ollessaan sekä kesken unien. Muutama päivä meni tosi rikkonaisesti näin. Ikinä ennen en ole kuullut hänen itkevän niin kovaa ja sydäntä (ja korvia) raastavasti – kipuitkuksikin sitä kai kutsutaan.

Maanantai-iltana mitattiin vauvalta lämpö, joka oli hieman koholla, mutta ei kuitenkaan ihan vielä laskettu kuumeeksi. Hetken päästä lämpöä oli jo vähän enemmän, mutta edelleen hitusen alle 38. Arvoimme keskenämme, että mitä tehdään, mennäänkö nukkumaan ja aamulla lääkäriin vai heti päivystykseen. Itkuisuudesta ja kiukkuisuudesta huolimatta vauva oli syönyt melkein normaalisti, eli ihan hyvin ja ollut ihan virkeä.

Päätettiin sitten kuitenkin varmuudeksi soittaa päivystykseen, meidät pyydettiin tulemaan näytille ja siinä kesken puhelun vauvakin tuntui yhtäkkiä valahtavan ihan lötköksi. En tiedä oltiinko vain niin huolissamme että tulkittiin normaali väsymys niin, mutta aika pikaiseen sitä pingahdettiin ylös, ulos ja sairaalalle.

Sairaalassa vauvan kuume oli noussut edelleen ja aluksi häneltä otettiin verikoe jalkapohjasta. Tulehdusarvot olivat hieman koholla ja koska mitään selviä merkkejä mistään sairaudesta, kuten siitä flunssasta ei ollut, piti häntä testata lisää. Myös ihan pelkkä kuume alle 3kk vauvalla on syy sairaalatarkkailulle, mutta toki piti myös selvittää että mistä se kuume johtuu.

Pian sitä oltiinkin jo keuhkokuvauksessa, jonka jälkeen vauvalle pistettiin päähän kanyyli, jonka kautta saatiin otettua lisää verta kokeita varten ja sitä pitkin myös annettua nestettä sekä myöhemmin antibiottia. Koska pissanäytteen ottaminen purkkiin ei onnistunut, lääkäri joutui ottamaan sen pistämällä neulan suoraan alavatsan läpi rakkoon – harmi vain että se oli tyhjä ja koko kamala operaatio turha. Lopulta meidät pyydettin käytävään odottamaan, kun vauvalta otettiin vielä selkäydinpunktio. Se olisi kai ollut liian raskasta vierestä seurattavaksi. Oli toki myös ihan kamalaa istua huoneen ulkopuoella ja kuunella sieltä kantautuvaa sydäntäriipaisevaa itkua, joka tuntui jatkuvan ikuisuuden.

Kokeissa ei löydetty mitään, mutta lääkäri halusi silti ottaa vauvan osastoseurantaan sekä aloitaa antibiotin ihan varmuudeksi. Tämä kaikki tuntui meistä vähän ylimalkaiselta, huomoiden se, että vauvalla tosiaan oli mitä todennäköisemmin vain viruksen aiheuttama flunssa. Sitten taas toisaalta, emme voisi olla kiitollisempia siitä, miten hyvää hoitoa vauvamme sai. Pienen vauvan flunssakin kun voi olla vaarallinen ja vauvan tila romahtaa ihan hetkessä.

Päivistyksessä vietetyn yön jälkeen siirryimme viiden jälkeen aamulla osastolle. Voin kertoa, että pikkuisen väsytti kun olin muutenkin nukkunut ihan eritysen huonosti edellisetkin yöt.

Toinen vanhempi sai jäädä vauvan kanssa nukkumaan, joten sovimme että Osku lähtee kotiin ja tulee sitten jossain vaiheessa päivällä takaisin. Itse en saanut nukuttua yhtään. Vauva sen sijaan posotti lähes koko päivän. Toki hänelläkin oli takana rankka yö.

Vaikka mitään hätää ei ollut ja kyse oli enemmänkin vain varotoimenpiteestä, oli ihan hirveää nähdä oma lapsi makaamassa siinä sairaalasängyllä. Päähän meni letkuja, jalkoihin piuhoja, aina välillä joku laite piippasi. Hän vain nukkui ja nukkui ja oli kauhean kalpea. Ei auttanut vaikka tiesi, ettei mitään hätää ollut. Se tilanne, huoli ja univelka teki siitä todella raskasta.

Kuume ja tulehdusarvot laskivat joten antibiottikin lopetettiin. Lääkäri halusi pitää silti vauvan sairaalassa varmuudeksi vielä toisenkin yön. Seuraavana päivänä hän olikin jo paljon virkeämpi ja enemmän oma itsensä, joten päästiin kotiin. Ja minä nukkumaan.

Nukuinkin heti ensin seitsemän tuntia putkeen, olin pari tuntia valveilla ja sitten yöunille. Vasta seuraavan päivän päikkäreiden jälkeen oma olo alkoi tuntumaan taas enemmän normaalilta – eli vain perusväsyneelle äitizombielle kuolemanväsyneen äitizombien sijasta 😀 Vauvakin voi jo paremmin.

Vaikka jossain vaiheessa kaikki ne testit ja varmuudeksi annettu antibiotti tuntui itsestäni liiottelulta, näin jälkikäteen en voi kun vain kiitellä terveydenhuoltoamme. Hyvä että kaikki tutkittiin, jos taustalla olisikin ollut jotain vakavampaa – olisi voinut olla kohtalokasta olla selvittämättä asiaa. Maailman tärkeimpien asioiden ja ihmisen kanssa on mielummin extravarovainen – ja miten hienoa, että meillä ylipäätään on mahdollisuus olla.

Uusi Lastensairaala oli myös hieno ja myös näin vanhempana täytyy kiitellä hoitohenkilöstöä, jotka kaiken kiireen keskellä pysähtyivät silittelemään vauvaa ja huomioimaan myös meitä vanhempia. Toivottavasti ei silti tarvitse uudestaan sinne mennä. Maailman suurimmat tsempit ja sympatiat kaikille niille vanhemmille, jotka joutuvat kokemaan sen jättimäisen huolen siellä pienen ihmisen sairaalasängyn vierellä. Se käsittämötön huoli on valitettavasti vanhemmuuden varjopuolia.


TONTTO

22/10/2018

Niuppanauppa, Niunau, Niuppeli, Niuppis, Niuppanaattori, Niuppaliino, Oolematotto, Oolematontto, Oottomootto, Tonttoniitto, Tonttoliino, Tonttomontto, Tonttonaattori, Toottonootto, Tonttonontto, Tontto, Töttönen, Pömppis, Pömppö, Möttönen – rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta lupasin juuri itselleni, että tämän viikkoon meneessä ilmoitetaan vihdoin vauvan nimi maistraattiin. Mutta tärkein toki ensin, tänään olen miettinyt ristiäisten väriteemaa ja etsinyt inspiraatiokuvia kakuista.


UNELMIEN PYYKINPESUKONE

21/10/2018

Kaupallinen yhteistyö – Electrolux

Kaupallinen yhteistyö – Electrolux

Itselleni, etenkin nyt kolmen lapsen kanssa, on tärkeää helppo ja toimiva arki. Itse olen kokenut omaa arkea helpottavaksi tekijäksi etenkin tavat joilla voi säästää aikaa. Ja koska en muutenkaan ole ikinä ollut mikään kovin suunnitelmallinen (tai innokas) pyykinpesijä, minulle on ollut tärkeää omistaa ihan oma pyykinpesukone. Vaikka taloyhtiössä olisi pyykkitupa ollutkin. Tällöin olen voinut pestä ja ripustaa pyykit silloin kun minulle on parhaiten sopinut – tai tullut äkillinen tarve. Etenkin pienten lasten kanssa olen kokenut sen äärettömän tärkeäksi.

Olen myös vuosien aikana todennut sen, että pesukoneella on oikeasti väliä. Olen omistanut niin ex-anopin vuosikausia vanhan, temppuilevan ja vuotavan pesukoneen kun vuokranantajan tarjoamankin, ummenhtuneelta haisevan ja ympäri kylpyhuonetta linkouksen aikana pomppivan kapistuksen. Parikyymppisenä minulla oli pyykinpesukone keittiössä ja se piti aina pyykkiä pestessä raahata paikaltaan monta metriä lavuaarin eteen, jonka hanasta veden sitten sai lyhyellä letkulla koneeseen. Sanomattakin selvää ettei samaan aikaan keittiöstä saanut vettä tai siellä voinut esimerkiksi myöskään tehdä ruokaa, saatika tiskata.

Viimeiset kolme pesukonettani ovat kuitenkin olleet upouusia Electoluxeja ja niiden myötä olenkin tajunnut, että miten suuri merkitys hyvällä pesukoneella on ylipäätään siihen innostukseen pestä pyykkiä, saatika pesutuloksen laatuun ja vaatteiden hyvänä säilymiseen.

Koska tykästyin ensimmäiseen Electroluxiini niin paljon, halusin ehdottomasti jatkaa merkkiuskollisena, kun edellisen muuttoni yhteydessä jouduin vaihtamaan pienempään koneeseen. Nyt kun uuden kotimme kylpyhuoneeseen taas mahtui isompi kone, ja perhekin kasvoi, aloin haaveilemaan taas uudesta koneesta. Ja sellainen meille muutama kuukausi sitten yhteistyön merkeissä Elecrtoluxilta tuli.

Ensimmäisessä pesukoneessani oli ihan mahtava, vaatteita raikastastava höyrytoiminto, jota käytin silloin kun vaatteet kaipasivat tehokkaampaa freesausta kun ulkona tuuletus, mutta eivät varsinaisesti olleet likaisia. Halusin ehdottomasti että uudessa koneessamme olisi myös tämä toiminto.

Toinen pesukoneeni oli kompakti, maksimissaan neljä kiloa kerrallaan pesevä erikoiskokoinen pikkukone. Nykyiseen kuuden hengen talouteen tarvittiin siis ehdottomasti isompi rumpu, mutta tässä pienessä koneessa oli myös puolensa. Nimittäin välillä kun vaikkapa tiettyä väriä olisi tullut normaaliin koneeseen vain vajaa rummullinen, siinä sai pestyä niilläkin usein täysiä koneellisia. En kuitenkaan ihan ekologisista syistä mielelläni pese kone vajaana, ja siksi halusinkin että uusi kone osaa punnita pyykin ja käyttää siihen vain sen mukaan vettä ja aikaa.

Koska perheeseemme oli juuri uutta pesukonetta hankkiessamme syntymässä vauva, oli selvää että niin likapyykin kun myös kuivatettavan pestyn pyykin määrä kasvaisi. Minulle onkin vuosien saatossa syntynyt melko negtatiivinen suhde pyykinkuivaustelineeseemme, joka yleensä laitetaan keskeltä olkkaria piiloon vain silloin harvoin kun meille tulee vieraita. Olenkin haaveillut kuivaavasta pesukoneesta siitä saakka kun sellaistesta joitain vuosia sitten ensi kertaa kuulin.

En missään nimessä halunnut erikseen kuivausrumpua. Olen tottunut siihen, että pesukoneesta saa todella hyvän tason kylppäriin ja nytkin meillä oli suunnitteilla hyödyntää pyykinpesukoneen kansi ja tehdä siihen vauvanhoitotaso – mielestäni kun sille ehdottomasti paras paikka on juurikin kylpyhuoneessa, vesipisteen välittömässä läheisyydessä. Siitä syystä pesutorni ei kohdallamme tullut kyseeseen.

Muita vaatimuksiani pesukoneelle oli näyttö josta näkee pesuohjelman pituuden ja jäljellä olevan ajan, ajastin (minulla on ollut usein tapana ajastaa ohjelma alkamaan aikaisin aamulla niin, että ehdin ripustamaan pyykit ennen kun lähden päivän menoihin), villa -ja käsinpesuohjelma, pikaohjelma, erillinen linkous, vähän kuluttava energialuokka A sekä mielellään hiljainen ääni.

Ennen kun olin päättänyt millainen kone meille tulisi, luin erilaisia kokemuksia kuivaavista pesukoneista. Jotkut kehuivat keksinnön maasta taivaisiin, jotkut taas moittivat pitkiä monen tunnin ohjelmia ja ryppyisiä pyykkejä. Lopulta päädyimme siihen, että meille kuivaavasta pesukoneesta olisi silti enemmän iloa kun hyötyä.

Electroluxin uusi PerfetCare 700 – kuivaava pesukone vastasi kaikkiin vaatimuksiimme, sekä vähän niiden yli. Pesukone pesee kerralla 10 kiloa sekä kuivaa 6 kiloa pyykkiä. Sen EcoInverter-moottori on niin hiljainen, että voimme huoletta pestä ja kuivattaa pyykkiä myös yö-aikaan naapureita tai omia uniamme häiritsemättä. Koneen SensiCare-järjestelmä punnitsee joka koneellisen ja säätää automaattisesti pesuohjelman sen mukaan. Tämä siis säästää vaatetta turhan pitkältä pesulta sekä samalla toki säästää energiaa ja vettä. 

Me olemme tähän mennessä käyttäneet kuivausta pääosin pyyhkeille, vauvan harsoille, petivaatteille sekä sukille ja alusvaatteille, mutta ihan hiljattain rohkenimme kuivattaa myös vaatteita – eivätkä ne menneet miksikään! Toki se on myönnettävä, että jos pyykkiä kuivattaa liian pitkään ihan rutikuivaksi, tai ne jättää koneeseen ohjelman päättymisen jälkeen, niistä tulee ryppyisiä. Itse valitsen kuitenkin mielummin ryppyiset lakanat jotka voi viikata heti kaappiin tai pedata sänkyyn, kun niiden ympäri asuntoa ovien päällä kuivattelun ja siitä syntyvän pölyn.

Olenkin joskus aiemmin kertonut, että minulla on yhdet ihan suosikki-lakanat, ja on ihana kun ne saa pesun jälkeen heti taas käyttöön. Alkuviikosta, samana aamuna kun olimme lähdössä laivalle, huomasin että kaksi luottopaitaani sekä parhaimmat rintaliivini olivatkin edelleen pyykkikorissa likaisina. Kahden ja puolen tunnin päästä ne olivat niin puhtaita että kuivia, kiitos pikapesuohjelman ja sain ne mukaan reissuun. Samalla huomasin, että jos vaatteet ottaa koneesta ennen kun ne ovat ehtineet kuivata ihan täysin (mutta ovat silti niin kuivia että ne voisi jo laittaa kaappiin), eivät ne myöskään ole ryppyisiä.

Pesukoneessa pikaohjelman lisäksi lempijuttuni on myös se, että ihan kaikkia perus-pesuohjelmia voi myös lyhentää, samoin kun kuivausaikaakin. Ja tosiaan kone sitten vielä itse punnitsee pyykin, joten usein ohjemat lyhenevät vielä senkin jälkeen vähän lisää. En ole kertaakaan kokenut ongelmaksi sitä, että kuivatuksenkaan kanssa ohjelma kestäisi liian kauaa. Vaatteita voi myös kuivattaa lyhyemmissä pätkissä ja kokeilla aina välissä tarvitseeko niitä enää kuivattaa.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa jo vähän liian ylistykseltä, niin pakko vielä kertoa, että vauvamme lempipaikka on ehdottomasti pesukoneen päällä oleva vaipanvaihtoalusta. Hän viihtyisi siinä vaikka kuinka kauan ja itseasiassa joskus jos emme saa häntä muuten mitenkään rauhoittumaan, viemme hänet sinne. Lisäksi epäilemme että hän on rakastunut tuohon vedenottoletkuun. Emme ole nähneet hänen katsovan mitään muuta yhtä ihaillen. On kätevää kun koneen päällisen saa hyödynnettyä näin ja sitten joskus kun hoitopistettä ei enää tarvitse, siihen voi keksiä jotain muuta säilytysratkaisua.

Parin kuukauden käyttökokemuksen jälkeen voin rehellisesti todeta, että tämä kone on meille ihan nappivalinta! Ehdottomasti jatkan Electroluxin koneiden suositteluja aina kun joku pesukonesuosituksia kysyy. Jos kuivaavaa konetta etsii, tämä on varmasti niiden parhaimmistoa. Kaiken lisäksi koneen rekisteröidessä siihen saa kymmenen vuoden takuun.

Vähän sitä tuntee olonsa aika aikuiseksi, kun pyykinpesukone saa aikaan näin suuria ilon ja tyytyväisyyden tunteita – mutta mitä sitten! Jos pesukoneella voi olla näin suuri elämänlaatua parantava  kyky niin antaa olla. Suurinosa elämästä on itselläni sitä perus arkea, joten mielellään siihen tuo helpotusta ja tietynlaista luksusta vaikkakin sitten unelmiensa, kuivaavan pesukoneen muodossa.

Kokeeko siellä kukaan muu yhtä suuria tunteita kodin elektroniikkaa kohtaan? Entä ovatko kuivaavat pesukoneet jo tuttuja?

Lisätietoja Electrolux PerfectCare 700 Kuivaavaavasta pesukoneesta (malli EW7W6661S7) löydät TÄÄLTÄ.


2 KK

20/10/2018

Meidän pikkuinen täytti tällä viikolla jo kaksi kuukautta ja hän onkin muuttunut päivä päivältä kaikilta eleiltään ”isommaksi”. Synytmästään saakka hän on ollut todella tarkkaavainen, mutta vuorovaikutus näiden kahden kuukauden aikana on lisääntynyt hurjasti. Onhan hän vielä todella pieni, mutta omiin silmiin jo ihan jätti.

VAUVA 2KK

– 5070 g & n 60 cm
– Hymyilee, jokeltelee ja nauraa
– Näyttää kieltä
– Vastaa hymyyn ja ilahtuu kasvot nähdessään
– Ei huoli enää tissiä, vaan syö kaiken maidon pullosta
– Syö tuttia ja yrittää sen pudotessa työntää sen takaisin suuhunsa
– Jos tuttia ei ole saatavilla syö nyrkkiään
– Nukkuu öisin parhaiten vieressä, päivällä vaunuissa
– Syö noin kolmen tunnin välein
– Puklaa p a l j o n
– Tykkää jumppaamisesta, suikussa käynnistä ja viheltämisestä
– Viihtyy jo hetkiä itsekseen esimerkiksi sitterissä
– On aina hatioissaan veljistään
– Ei pidä yhtään lattialla vatsallaan olosta
– Lempipaikka kotona on kylpyhuoneen vaipanvaihtoalusta
– Nukahtaa unille usein ihan itsekseen tai vähän heijaamalla
– Käynyt ekalla ulkomaan reissullaan
– Silmäripset ovat kasvaneet ja tummuneet ja päälaella näkyy jo vähän ruskeita hiuksia
– On edelleen vailla virallista nimeä
– Muistuttaa välillä paljon äitiään vauvana, välillä ihan samanlaiset ilmeet kun isällään

VAUVA 1 KK


MINÄ JA LAPSET LAIVALLA

18/10/2018

Päätin ex-tempore lähteä lasten kanssa muutaman päivän varoitusajalla alkuviikosta risteilylle syysloman ja hienosti alkaneen kouluvuoden kunniaksi. Siis yksin kaikkien kolmen kanssa. Tiesin, että edessä olisi potentiaalinen kaaos, mutta kaikki meni oikeastaan tosi hyvin.

Luulen, että vuoden takaisin Thaimaan reissumme jälkeen mikä tahansa on kuitenkin mahdollista. Silloinen matka kun sisälsi viimetinkaan varattuja hotelleja ja jatkolentoja, yli vuorokauden matkustamisen kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä välillä hyvinkin tiukilla vaihdoilla, yhden sairaalareissun, kovaan ukkosmyrskyyn keskellä avomerta joutumisen ja paljon muita jännittäviä vaiheita.

Mutta täytyy sanoa, että oli täpötäydessä laivassa satojen muiden syyslomaa viettävien perheiden kanssa olo ajoittain myös aika hullujen hommaa. Etenkin Tax Freessä, Toblerone hyllyjen välissä, oli aamusta iltaan niin hirveä kaaos, että sokerihuuruissa hilluvien lasten ja etenkin hermoromahduksen partaalla olevien vahempien tieltä kannatti vain pysyä poissa.

Olen aina liikkunut paljon poikien kanssa ja ottanut heidät mukaan moneen paikkaan pienestä pitäen, mikä selvästi vaikuuttaa siihen, että nykyisin heidän kanssa on ihan mahtavaa tehdä, mennä ja kokea. Heistä on myös aina seuraa ja turvaa toiselleen ja auttoi paljon, että laivallakin he osasisvat ja uskalsivat kulkea siellä kahdestaan vaikkapa leikkipaikalle. Ja mikä tärkeintä, pystyin luottamaan siihen että he handlaavat homman ja osaavat käyttäytyä myös ilman jatkuvaa valvontaa.

Myös vauvan kanssa meni paremmin kun osasin toivoa, hän nukkui yöt muutamalla syötöllä ja viihtyi hyvin rattaissa. Valveilla ollessaan ihmishälinä toimi hyvänä viihdykkeenä. Pojista oli myös mielettömän suuri apu vauvan kanssa, he antoivat tuttia, syöttivät, pitivät seuraa, vahtivat ja roudasivat tavaroita ilomielin. Niin ja ”tottelivat ekalla”, kuten oltiin etukäteen sovittu.

Laivassa meillä oli hytti jossa oli parivuoteen lisäksi lisävuode. Mahduttiin sinne vaunujen kanssa tosi hyvin. Hyttiluokka ”DeLuxe” ei kyllä ollut luxea nähnytkään, sängyissäkin oli edelleen ne saman siniset froteelakanat suojana mitä joskus 90-luvulla 😀 Mutta tosi toimiva hytti muuten! Huoneessa oli minibaari, joka oli vauvan korvikkeiden ja pumpattujen maitojen kanssa ihan ehdoton.
Hintaan kuului myös virvokkeita sekä buffet-aamupala.

Olen myös tosi ylpeä siitä, että päästiin Tukholman päässä aamulla laivasta ulos ihan ensimmäisten joukosta, kuten olimme etukäteen suunnitelleet. Se oli saavutus muutenkin, mutta etenkin kun vielä nukuttiin vahingossa tunti liian myöhään.

Satamasta matkustettiin bussilla suoraan Junibackeniin, jossa yllätykseksni olikin vain ihan muutama ihminen. Olin kuullut että etenkin loma-aikoihin sinne on pitkät jonot, mutta nyt siellä oli koko aamupäin todella rauhallista ja väljää. Pojat tykkäsivät paikasta tosi paljon, vaikka taitavatkin olla kohderyhmän vahimmasta päästä. Meistä kaikista oli hauska bongailla tuttuja satu-hahmoja ja paikkoja. Satujuna oli mieletön kaikkine yksityiskohtineen ja oltaisiin mielellämme ajeltu sillä useampikin kerta. Tekemistä ja hauskaa riitti, mutta muutaman tunnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa.

Olimme etukäteen suunnitelleet jatkavamme matkaa lautalla keskustaan, mutta pienen kauniissa merellisissä syysmaisemissa käppilyn jälkeen hyppäsimmekin ratikkaan. Olin ajatellut että voisimme jatkaa keskustassa metrolla Södermalmille, jossa on paljon ihania ravintoloita ja kahviloita sekä yksi kauppa ja kirppis joissa olisin halunnut käydä. Elvis kuitenkin nukahti ratikkaan ja oli herätyksestään sen verran kärttyinen, joten jäimme ihan vain keskustaan.

Suuntasimme sitten Kulturhusetiin lasten kerrokseen, jonne on vapaa pääsy. Siellä on puuhaa eri ikäisille lapsille, leikkipaikkoja, hirvittävä määrä kirjoja (myös suomeksi) taidehuone ja muunmuassa musiikkituokioita. Me loikoilimme siellä sohvilla kirjoja lueskellen ja pojat leikkivät myös hetken piilosta toisten lasten kanssa.

Kello alkoi olla aika paljon ja meidän piti löytää vielä jokin ruokapaikka. Jäimme kuitenkin kuolaamaan katukojulle donitseja ja churroja, joten lopulta meillä oli aikaa enää pikaseen pikaruokala-hamppareihin ennen kun lähdimme metrolle (klassikko). Siellä olikin ihan hirveä ruuhka ja jouduimme jonottamaan hisseihin niin kauan että pelkäsin meidän myöhästyvän laivasta – se vasta olisikin ollut! Pikku adrenaliinit siinä sitten lopuksi vielä päälle (lapsillehan vakuutiin että ehditään ihan hyvin, mutta juostaan nyt silti varmuudeksi), mutta ehdimme onneksi ajoissa kyytiin.

Loppuilta meillä menikin hytissä yhdessä telkkaria katsellen ja karkkia syöden – ihan mahtava reissu siis.