VAUVA

30/09/2018

Meidän vauvalle päätettiin nimi ennen kun hän oli edes olemassa. Itseasiassa se lyötiin lukkoon ennen kun me vanhemmat olimme tunteneet toisiamme edes vuorokautta – osittain toki vitsillä, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Kun vauva ultra-äänessä varmistui tytöksi nimi vanhvistui. Vauvaa alettiin ajattelemaan sillä nimellä ja osalle tuleva nimi jo paljastettiinkin. Tässä muutamien viikkojen aikana vauvan toista nimeä miettiessä aloimme kuitenkin tykästyä myös yhteen toiseen etunimeen. Emme ole ihan vielä päässeet yhteisymmärrykseen uuden nimen kirjoitusasusta, mutta jatkan vielä neuvotteluja.

Minulla ei kuitenkaan ole mikään kiire nimetä vauvaa, emme edes vielä tiedä että kastetaanko hänet vai pidetäänkö nimiäiset. Kummejakaan emme ole vielä kysyneet. Tämä on itselleni ihan normaalia ja enemmän ihmettelen niitä ihmisiä jotka ovat askarrelleet ristiäiskutsut jo ennen kun vauva on edes syntynyt.

Kaapon ja Elviksen kohdalla nimet päätettiin myös vasta kun oli ihan pakko. Useampi kuukausi siinä meni ja siltikin minulla kesti jonkin aikaa ennen kun osasin alkaa kutsumaan heitä nimillään – tai ehkä juuri siksi. Todella pitkään kutsuin heitä ihan vain vauvaksi – kuten nyt tätä uusintakin tulokasta.

Mielestäni siinä on jotenkin ihanan hellyyttävää kutsua vauvaa vauvaksi. Siinä että hän on vielä niin pieni, ettei hänellä ole vielä nimeä. Olen nyt jo ihan huonona siitä, ettei meillä ole enää sinä ihan pikkuista vastasyntynyttä vaan vauvamme on jo ihan tuollainen iso kunnon vauva! Mutta vauva vielä kumminkin.

Olen huomannut, että mitä enemmän lapsia, sitä kauemmin heitä haluaa pitää vauvoina. Ensimmäisen kanssa sitä aina kovasti odotti uusia kehitysvaiheita, kuten että hän alkaisi liikkumaan, syömään kiinteitä ja juttelemaan. Tokan kannsa homma olikin jo aivan päinvastainen – kun oikeasti ei ole mikään kiire ja onhan se paljon helpompaa niin. Tietysti silloin sitä oli myös omakohtaisesti kokenut sen kaikkien hokeman ”aika menee todella nopeasti, kohta se lapsi menee jo kouluun”.

Toki rakkaalla lapsella on monta nimeä ja vauvallammekin vaikka kuinka paljon lempi -ja hellyyttelynimiä,
ihanin niistä kuitenkin on ihan vaan se Vauva.


5 Responses to “VAUVA”

  1. Anni sanoo:

    Mun oli pakko keksiä nimet etukäteen hätäkasteen varalta. Jokin vain sanoi, että kaikki ei mene hyvin, eikä sitten mennytkään. Hätäkasteita ei tarvittu ja vauvakin selvisi, mutta lähellä käytiin. Tämä ensimmäinen synnytys jätti minuun valtavan arven. Toinen lapsi kun syntyi niin ensimmäiset sanani oli ”onko se edes hengissä”. Ja tottakai nimi oli jo mietitty hänellekin valmiiksi. Toinen synnytys pelosta huolimatta oli huippu, mutta baby2:sen vaikeudet alkoivatkin sitten muutaman päivän ikäisenä.

  2. Anniina sanoo:

    Tosi suloinen teidän vauvanne ja ihanan pieni <3 meidän rakas 10 kuinen on jo niin iso tyttö, kun vertaa noihin ihan mineihin (eli kaikkiin häntä nuorempiin) 🙂

  3. Mirja Noland sanoo:

    Niin suloinen on teidän vauvanne. On ihanaa että saatte häneen tutustua, haistella ja maistella kuka hän on ja nimi mikä olisikaan se oikea. Kaikkialla maailmassa asia ei ole näin, sen sain itse kokea asuessani Kaliforniassa missä tyttäreni syntyi. Vaikka olin kuinka yrittänyt etsiä erilaisia nimiä ennen vauvan syntymää niin mitään oikeaa ei vielä ollut ja tämä tietenkin oli ennen ultra-aikoja, en tiennyt syntyykö siis poika vai tyttö. Mutta jo synnytyslaitoksella täytyi olla se oikea nimi valmiina vauvan synnyttyä, pitivät minua kamalan piittaamattoman ja huonona kun yritin jankuttaa että enhän edes tunne tätä vauvaa vielä……………..onneksi mieheni Philip keksi ne nimet………..

  4. Rosa sanoo:

    Meille syntyi esikoinen heinäkuussa. Ja kaste oli syyskuun alussa mutta silti kutsutaan välillä vauvaksi 😀 vaikka on jo täysin julkinen nimi niin silti se vauva vaan tulee sanottua

  5. Hanna C sanoo:

    Mietin aika pitkään, miksi Kaapo ja Elvis esiintyvät nimillä blogissa, mutta kolmas on vain vauva – mutta sehän onkin hänen nimensä. 🙂
    Itselläni menikin aika päinvastoin: odotusaikana meillä ei ole ollut lapsille nimiä valmiina, mutta molempien kohdalla on alkanut tuntua noin kahden vuorokauden sisällä syntymästä, että vietän niin paljon aikaa tämän ihmisen kanssa, että on mun kyllä jo pakko kysyä mikä sen nimi on! Ja niin se nimi on molemmille tullut siinä parin-kolmen päivän iässä. Kulttuurissamme on nähtävästi silti yleisempää antaa nimi vasta myöhemmin, koska moni kummasteli, onko nimi jo virallinen ja saako sitä sanoa ääneen.

Kommentoi