VAUVA

30/09/2018

Meidän vauvalle päätettiin nimi ennen kun hän oli edes olemassa. Itseasiassa se lyötiin lukkoon ennen kun me vanhemmat olimme tunteneet toisiamme edes vuorokautta – osittain toki vitsillä, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Kun vauva ultra-äänessä varmistui tytöksi nimi vanhvistui. Vauvaa alettiin ajattelemaan sillä nimellä ja osalle tuleva nimi jo paljastettiinkin. Tässä muutamien viikkojen aikana vauvan toista nimeä miettiessä aloimme kuitenkin tykästyä myös yhteen toiseen etunimeen. Emme ole ihan vielä päässeet yhteisymmärrykseen uuden nimen kirjoitusasusta, mutta jatkan vielä neuvotteluja.

Minulla ei kuitenkaan ole mikään kiire nimetä vauvaa, emme edes vielä tiedä että kastetaanko hänet vai pidetäänkö nimiäiset. Kummejakaan emme ole vielä kysyneet. Tämä on itselleni ihan normaalia ja enemmän ihmettelen niitä ihmisiä jotka ovat askarrelleet ristiäiskutsut jo ennen kun vauva on edes syntynyt.

Kaapon ja Elviksen kohdalla nimet päätettiin myös vasta kun oli ihan pakko. Useampi kuukausi siinä meni ja siltikin minulla kesti jonkin aikaa ennen kun osasin alkaa kutsumaan heitä nimillään – tai ehkä juuri siksi. Todella pitkään kutsuin heitä ihan vain vauvaksi – kuten nyt tätä uusintakin tulokasta.

Mielestäni siinä on jotenkin ihanan hellyyttävää kutsua vauvaa vauvaksi. Siinä että hän on vielä niin pieni, ettei hänellä ole vielä nimeä. Olen nyt jo ihan huonona siitä, ettei meillä ole enää sinä ihan pikkuista vastasyntynyttä vaan vauvamme on jo ihan tuollainen iso kunnon vauva! Mutta vauva vielä kumminkin.

Olen huomannut, että mitä enemmän lapsia, sitä kauemmin heitä haluaa pitää vauvoina. Ensimmäisen kanssa sitä aina kovasti odotti uusia kehitysvaiheita, kuten että hän alkaisi liikkumaan, syömään kiinteitä ja juttelemaan. Tokan kannsa homma olikin jo aivan päinvastainen – kun oikeasti ei ole mikään kiire ja onhan se paljon helpompaa niin. Tietysti silloin sitä oli myös omakohtaisesti kokenut sen kaikkien hokeman ”aika menee todella nopeasti, kohta se lapsi menee jo kouluun”.

Toki rakkaalla lapsella on monta nimeä ja vauvallammekin vaikka kuinka paljon lempi -ja hellyyttelynimiä,
ihanin niistä kuitenkin on ihan vaan se Vauva.


HASSUT HAKKARAISET JA LEMPIPURKKA

27/09/2018

Kaupallinen yhteistyö – Jenkki Pro Herra Hakkarainen
Postaus sisältää arvonnan!

Kaupallinen yhteistyö – Jenkki

Meillä on jossain kellarissa lehtileike lähes 30-vuoden takaa. Se on paikallislehtemme kannesta ja siinä kolmevuotias minä pesen päiväkodissa, ruokailun päätteeksi hampaitani itseäni pelilstä samalla katsellen. Silloin ei lapslle suunnattuja ksylitolipastilleja tai purkkia taidettu olla vielä markkinoilla, mutta hienoa että lasten hamapiden hoitoon kiinnitettiin jo tuolloin huomiota. Meillä kävi päiväkodissakin jo hammashoitaja sellaisten jättikokoisten hampaiden kanssa näyttämässä miten ne oikeaoppisesti pestään ja siitä asti mieleeni on jäänyt myös sana: happohyökkäys.

Nykyisin päiväkodeissa ja kouluissa ei enää pestä harjalla hampaita, vaan monessa paikassa käytäntönä on ruokailun jälkeen annettavat kätevät ksylitolipastillit. Näin ainakin meidän lasten päiväkodissa. Purkan kanssa on taas vaihtelevemmat säännöt, kuten että Elviksen koulussa repussa saa kantaa joko ksylitolipastillia tai purkkaa ja sellaisen saa syödä aina ruokailun jälkeen omassa luokassa. Tämä on minusta mahtavaa, oman koulutaipaaleni aikana kun purkka oli täysin pannassa ja sen syömisestä saattoi saada jopa jälki-istuntoa!

Toisin kun ehkä monessa muussa lapsiperheessä, meillä ksylitolipurkka on aina ollut lastenkin suosikki, enemmän kun pastillit. Luulen sen johtuvan ihan omasta esimerkistäni, minulta kun löytyy lähes poikkeuksetta purkkaa jokaisen takintaskun ja laukun pohjalta. Näin ollen pojatkin ovat pienestä saakka olleet kiinnostuneita purkan syömisestä ja ovat sitä ehkä noin parivuotiaasta saakka valvotusti saaneet. Pitkään heille on maistunut jopa ne aikuisten väkevimmätkin maut, mutta jos on valinnanvaraa, niin lapsille suunnatut hedelmäpurkat menevät kyllä edelleen niiden ohi.

Suomalaisten lasten purukumin ja pastillien käyttö on hyvällä tasolla, mutta niiden käyttö alakouluikäisillä on laskenut huomattavasti. Tämä on mielestäni vähän huolestuttavaa, sillä kuten minäkin joka ilta hampaiden pesun yhteydessä lapsille sanon: teillä on todella hienot hampaat, mutta rautahampaita vain yhdet – muistakaa pitää niistä aina hyvä huoli!

Herra Hakkaraisen ksylitolipastillit ovat varmasti tuttuja ihan kaikille lapsiperheille ja nyt tuttu unissakävelijä seikkailee myös Jenkin uudistetuissa lasten purukumeissa. Näin vanhemman näkökulmasta on ihanaa että terveystuote kuten ksylitolipurkka, on meidän lasten suuressa suosiossa. Ruokailun jälkeen otettava purukumi on heille vielä enemmän jälkiruoka vaikka he toki jo ymmärtävät sen tekevän hyvää hampaille. Jenkki Pro Herra Hakkarainen ksylitolipurkkapaketista löytyy sekoitus kolmea hyvää makua: mansikka, tuttifrutti sekä banaani. Kaikkien purkkien maku ja värit tulevat suoraan luonnosta. Molemmat pojat kertovat suosikkimaukseen tuttifrutin ja täytyy myöntää, että kyseiset hedelmäpurkat ovat usein eksyneet myös omaan suuhuni.

Ja siinä missä lasten hampaista pitää huolta, niin pitää ehdottomasti muistaa toki myös se oma suu! Hampaiden pesussa ja ksylitolin käytössä esimerkin voima on suuri, mutta kariesbakteeri tarttuu vanhemmasta lapsen suuhun helposti vaikkapa samaa lusikkaa käyttessä tai suukotellessa. Reikiintymistä aiheuttavan karieksen tarttumista voi tehokkaasti estää käyttämällä myös itse ksylitolituotteita. Minä aina ylpeänä kerron, ettei minulla ole ollut elämässäni yhtään reikää hampaissani ja toivon että lapsenikin voisivat joskus sanoa samaa. Hampaiden ja suun hyvinvoinnin lisäksi purkan syönnin on tutkittu vähentävän korvatulehduksia!

Tiesittekö muuten että juurikin Jenkki kehitti ja toi markkinoille maailman ensimmäisen ksylitolipurkan vuonna 1975? Nykyään Xylitol-Jenkki on saanut Eu:n terveystuotetunnuksen sekä Suomen hammaslääräriliiton suosituksen. Kansainvälisessä hammaslääketieteellisessä purukumitutkimuksessa Jenkki Professional -täysksylitolipurukumin säännöllisellä käytöllä saavutettiin kaikkein suurin teho hampaiden reikiintymistä vastaan.

Happohyökkäys tulee suuhun käytännössä aina syömisen jälkeen ja ksylitolituotteita suositellaan käytettäväksi päivässä vähintään kolmen syöntikerran jälkeen. Suositeltu ksylitoliannos päivässä on noin 5 grammaa ja se saadaan esimerkiksi 6 purkasta. Purkkaa pitäisi syödä vähintään 10-15 minuuttia kerralla.

Toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti, nämä ovat tärkeitä juttuja mutta onneksi helppoja ja maukkaita toteuttaa!

Syödäänkö teillä ksylitolituotteita? Kommentoi alle niin olet mukana ISON Jenkki Pro Herra hakkarainen -tuotepaketin arvonnassa! Tästä paketista riittää purkkaa ja pastilleja isollekin perheelle pitkäksi aikaa.Arvonta päättyy 3.10.2018.


VAUVAN SYYSPUKEUTUMINEN

25/09/2018

Kaupallinen yhteistyö – Polarn O. Pyret

Kaupallinen yhteistyö – Polarn O. Pyret

En varmasti ole ainut jolla on jokapäiväinen syksyinen pulma – miten pukea lapset ulos? Kun välillä on kuuma ja välillä kylmä, välistä sataa vettä, sitten taas paistaa aurinko ja yhtäkkiä vielä tuuleekin kovaa.

Etenkin pienten lasten ja vauvojen pukeminen voi olla haasteellista, sillä he eivät juurikaan liiku tai osaa kertoa onko heillä kuuma tai kylmä. Paras tapa onkin pukea (kaiken ikäiset) lapset kerroksittain. Silloin vaatetusta on helppo lisätä tai vähentää tarpeen mukaan. Helpoin muistisääntö kerrospukeutumiseen on että 1. aluskerrasto pitää ihon kuivana, 2. välikerros pitää kehon lämpimänä ja 3. ulkovaatteet suojaavat tuulelta ja sateelta.

Lapselta toiselle kestävien ulkovaatteiden lisäksi Polarn O. Pyretin merinovillavaatteet kuuluvat vuosienkin jälkeen ehdottomiin suosikkeihini. PO.P Wool-mallisto onkin todella laaja – sieltä löytyy lähes 300 villaista tuotetta eri ikäisille lapsille. Kaikella PO.Pin villalla on myös vastuullinen ja eettinen Mulesing free -sertifikaatti.

Vauvaa pukiessa vaatteen materiaaliin ja pehmoisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Merinovilla on pehmeää eikä kutita herkääkään ihoa ja se sopii siksi niin suoraan iholle kun välikerrokseksikin. Villa hengittää ja imee kosteuden tehokkaasti niin, että lapsen iho pysyy lämpimänä ja kuivana. Villa on hyvä materiaali erityisesti vastasyntyneille ja vauvoille, jotka eivät pysty vielä säätelemään kehonsa lämpötilaa, mutta sopii se toki myös paljon liikkkuvalle ja leikeissään hikoilevalle lapselle. Villa kannattaakin pukea aina suoraan ihoa vasten, sillä se lämmittää jopa märkänä, toisin kun vaikka puuvilla.

Villavaatteita ei tarvitse pestä kovin usein, yleensä vaatteiden tuuletus riittää. PO.Pin villavaatteissa on kuitenkin erityinen superwash-menetelmä, jonka ansiosta kaikki villavaatteet ovat pesukonepestäviä. Etenkin vauvan kanssa tämä on tärkeää, sillä tiedättehän ne yllättäen vuotavat vaipat sekä puklut…

Me olimme tässä eräs päivä kaupassa käymässä ja vauvalla oli päällään aiemmin ostamani PO.Pin harmaa merinovillainen haalari ja valkoinen myssy. Yksi myyjistä luuli vauvaa pojaksi, joten päätin että puen hänet jatkossa vastaisuuden varata yltäpäältä vain ja aioastaan pinkkiin. Hahha, no ei sentään, mutta mielestäni tämä vaaleanpunainen on vain todella nätti väri ja sopii ihanasti yhdistettäväksi tuohon harmaaseen. Vaaleanpunaisen ja harmaan lisäksi vauvalta löytyy myös tummansiniset merinovillaiset sukkahousut sekä body. Näitä nättejä perusvärejä on helppo yhdistellä toistensa kesken myös muiden kaapista löytyvien vaatteiden kanssa.

Kaikissa vastasyntyneiden aluskerraston vaatteissa on myös eritysen pehmeät tasosaumat, joten ei todellakaan tarvitse pelätä että vauvaa painaisi tai hiertäisi vaatteessa mikään. Välikerroksen villavaatteet ovat hieman paksumpaa, lämmitävää villafroteeta. Myös pikkuisia villasukkia löytyy ihan ohuina, paksuina ja siltä väliltä.

Näihin päiviin asti pieni vauva on mielestäni pärjännyt hyvin ulkona vaunuissa vielä hyvin merinovillaisilla sisävaatteilla sekä villahaalarilla, tumpuilla ja myssyllä. Kuitenkin nyt ilmojen kylmetessä, ja jos vaunuissa ei käytä makuupussia tai vauvaa tarvitsee nostaa vanun suojasta pois kesken ulkoilun, kannattaa miettiä myös vaatteiden tuulenpitävyyttä ja lisälämpöä ulkohaalarista.

PO.Pin vauvojen Windfleece-haalari on klassikko, jollainen myös molemmilla pojillamme on aikoinaan ollut. Muistaakseni Kaapolla oli se sinisenä ja Elviksellä punaisena – tai toisinpäin. Ja meidän uudella vauvalla sekin tietenkin nyt suloisena vaaleanpunaisena! Tämä hengittävä ja tuulenpitävä haalari sopii hyvin niin syysulkoiluun kun kauppareissullekin. Kovilla pakkasilla tätä voi käyttää myös toisen puvun alla välihaalarina. Meidän puku on kokoa 62, mutta reilun mitoituksen ansiosta toivon sen menevän vauvalle vielä ensi keväänäkin.

Vauvaa (ja pukijaa) ajatellen haalarissa on monta kätevää ominaisuutta, kuten tuplavetoketjut sekä käännettävät hihan -ja lahkeensuut. Tuplavetoketjut helpottavat siis huomattavasti pukemista ja ovat kätevät myös silloin kun vauva jatkaa ulkoilun jälkeen uniaan sisällä – puvun saa avattua hyvin vauvaa herättämättä, eikä vauvalle tule liian kuuma. Myös puvun vetoketjut on vuorattu niin, etteivät ne osu tai hankaa ikävästi vauvan kasvoja tai kaulaa. Haalari kuuluu ECO-valikoimaan, koska tuotteessa käytetty polyesteri on uudelleen kierrätettyä.

Eli tiivistetysti, vauvan syyspukeutumisessa kannattaa suosia pehmeää ja hengittävää villaa ja pukea vauva kerroksin. Vauvan ääreisverenkierto on vielä heikko käsissä ja jaloissa, joten parhaiten vauvan lämmön voi kokeilla niskasta. Jos se tuntuu kylmältä vaatteita tulee lisätä tai jos niska tuntuu hikiseltä niin vähentää. Koska vauva ei vielä liiku, vähän liian reilut vaatteet eivät häritse häntä – joten kannattaa ihmeessä ottaa jopa muutamaa kokoa reilummat vaatteet, jotka menevät sitten vielä muutamankin kuukauden päästä.

Kuvissa meidän vauvalla on päällään windfleecehaalarin lisäksi aluskerraston merinovillainen body, housut, sukat, välikerraston haalari, villasukat, tumput sekä hattu.