Moni teistä on kysellyt meidän uuden asunnon pohjapiirustusta ja ylipäätään ollut utelias meidän kodista. Me tosiaan muutimme isompaan asuntoon jo alkuvuodesta, mutta blogissa uutta kotia ei ole edelleenkään ihan hirveästi näkynyt. Meillä on vielä aika isoja juttuja kesken, kuten makuuhuoneemme vaatesäilytys, uusi sohva, molemmat ruokapöydät, muutaman seinän maalaaminen sekä poikien huoneen seinähyllykkö, joten minusta ei ole tuntunut luontevalta esitellä ns. keskeneräistä kotia.

Kun muuttaa toisen ihmisen kanssa asumaan yhteen, kodin sisustaminen on vähän hitaampaa. Ainakin meillä. Kahden kodin tavaroiden yhdistäminen ja molempien makujen mukaisten huonekalujen löytäminen ottaa aikansa, emmekä ole myöskään halunneet tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja. Toisaalta osa näistä hankinnoista on venähtänyt valmistajien pitkistä toimitusajoista johtuen. Ja yksi ruokapöytä meillä kävikin jo pyörähtämässä, mutta se ei ollutkaan täydellinen joten pistin sen jo eteenpäin.

Meidän uusperheen koti on kooltaan 93 neilömetriä, asunto sijaitsee 50-luvulla valmistuneen kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa ja kulkee koko talon läpi. Makuuhuoneita täällä on yhteensä kolme, joista kaksi ihan normaalikokoista ja yksi pienempi. Uutta kotia etsiessä ehdoton kriteeri meillä oli se, että siellä tulisi olemaan kaksi vessaa – jotka meillä nyt siis on.

Asunnossa on valmistunut juuri ennen muuttoamme kylpyhuone -sekä keittiöremontti. Keittiö meillä on melko kapea käytävän mallinen, jonka perällä on tilaa vain pienelle pöydälle. Isompi ruokapöytä onkin meillä sitten olohuoneessa josta löytyy myös takka sekä kulku pienelle parvekkeelle.

Meidän makuuhuone on olohuoneen yhteydessä ja omaa rauhaa saa sulkemalla pariovet. Edellisessä kodissa makkari oli ihan kylpyhuoneen vieressä ja nyt onkin ihanaa kun ei herää siihen jos joku käy yöllä vessassa.

Kotimme sijaitsee puiston laidalla, eikä lähellä ole ollenkaan autoteitä, joten korkeintaan täällä välillä häritsee ulkoa kantautuva puudelin haukunta tai sunnuntaisin pauhaavat kirkonkellot. Tykkään myös kovasti asuntomme valoisuudesta ja siitä, että kaikista ikkunoista näkyy lähinnä vain puita. Olemme kaikki viihtyneet tosi hyvin uudessa kodissa ja kaupunginosassa. Naapurit tulivat nopeasti tutuiksi ja mikä parasta, lapsille täällä on paljon saman ikäisiä kavereita.

Saas nyt nähdä mikä huone saadaan ensimmäisenä siihen kuntoon, että viitsin tehdä siitä ihan oman postauksensa. Toki nyt kotia on näkynyt pitkin vuotta täällä blogissa kuvien taustalla, mutta kyllä jo sormet syyhyäisi päästä vihdoin tekemään ihan rehellisiä sisustuspostauksiakin.

Eilen alkoi 39. raskausviikko, eli ihan viimeisiä viedään. Toki odotan jo innolla uuden perheenjäsenemme tapaamista, mutta samaan aikaan raskauden päättyminen on yllättävänkin haikeaa. Taisin eilen jopa muutaman kyyneleen tirauttaa sen vuoksi.

Raskauteni on ollut rankka erityisesti alkuraskauden rajun pahoinvoinnin takia (joka on jatkunut aaltoilevana ihan tänne loppuun saakka), mutta myös tämän kuuman kesän ja loppuajan kolotuksien vuoksi. Silti en vaihtaisi päivääkään pois.

Muistan edelleen hyvin elävästi sen hetken, kun raskaustestissä oli kun olikin yhtäkkiä kaksi viivaa. Olin juuri heittämässä testiä roskikseen kun huomasimme sen yhdessä. Ensin nauroin ja sitten itkin. Itkin monia asioita, kuten sitä miten suunniteltu raskaus kuitenkin kävi niin kauhean nopeasti. Olin varautunut vähintään vuoden yritykseen ja yhtäkkiä kaikki muuttuikin. Eritysesti muistan itkeneeni kuitenkin sitä, että pian tämä kaikki on jo ohi. Yhdeksän kuukautta menee todella nopeasti ja etenkin järkyttävän pahoinvoinnin kanssa raskaudesta nauttimiseen jää loppupeleissä aika vähän aikaa.

Hormoonit toki ovat pinnalla nyt muutenkin, ja tätä kirjoittaessa kyyneleet taas valuvat vuolaina poskia pitkin. Olen niin ylpeä ja samaan aikaan hämmentynyt siitä, miten upea ja ihmeellinen naisen vartalo on. Että ihan oikeasti meidän kahden pienistä soluista kasvaa nyt ihan oikea ihminen sisälläni. Täysin valmis pieni vauva saattaa tupsahtaa tähän maailmaan nyt ihan mikä hetki tahansa tuosta ihan vatsanahkani takaa ja alkaa elää omaa elämäänsä juuri sellaisena kun on. Tiedän olevani todella onnekas saadessani kokea kaiken tämän.

Käsittämätöntä että me olemme saaneet aikaan uuden ihmisen tähän maailmaan. Jota olen kantanut sisälläni kaikkialle tämän koko kuluneen vuoden. Ja miten sanoinkuvaamattoman rakkaaksi tämä pieni ihminen on tullut koko perheelle, ennen kun olemme vielä edes tavanneet häntä. Vaikka on ihanaa saada perheeseen uusi vauva, on tästä raskausajasta luopuminen iso paikka.

Tässä kolmannessa raskaudessa raskausvatsakin alkoi näkymään jo melko aikaisin ja olemmekin koko perhe hyvin kiintyneitä siihen. Vatsaa on ihana silitellä ja tunnustella siellä liikkuvaa vauvaa. Ison mahan kanssa on välillä aika hankalaa, mutta samaan aikaan se on todella rakas ja kaunis. En melkein edes muista, että millainen se oli ennen.

Raskausaika on ollut myös siinä mielessä ihanaa, että minua ollaan todella huomioitu ja hemmoteltu. On ollut ihanaa olla ihailun kohteena näin ihanasta syystä. Olen eritysen kiitollinen rakkaalle perheelleni, joka kantaa puolestani kauppakassit, tekee ruokaa ja tuo aamupalaa sänkyyn. Kukaan ei ole kertaakaan väheksynyt pahaa oloani tai vaikkapa tarvettani päikkäreille. Kaikessa ollaan menty minun ehdoillani, eikä siltikään yhtään naama mutrulla.

Tuleva synnytys jännittää jo paljon enemmän kun vaikka kuukausi takaperin. Silti odotan sitä innolla. On jännää kun ei voi yhtään etukäteen tietää että miten se tulee menemään. Edelleen suurin toiveeni synnytyksen suhteen on vain, että pysyn rauhallisena ja löydän itsestäni energiaa ja ennenkaikkea luottamusta loppuun saakka. Eilen illalla tulivat myös tämän raskauden ensimmäiset vähän kipeät supistukset, mutta en usko synnytyksen silti alkavan vielä vähään aikaan.

Meidän elämä muuttuu ja mullistuu ihan pian, siihenkin on jotenkin vaikea etukäteen varautua. Pieni vauva tulee muuttamaan perheessämme kaiken. Tämä on tosi iso juttu meille kaikille ja dynamiikalle johon olemme vasta vastikään muutenkin tottuneet ja opetelleet. Yhtäkkiä se kaikki huomio kirjaimmelisesti minun navastani onkin toisaalla vauvassa, ja myös isommat lapset joutuvat taas jakamaan saamaan huomiotaan.

Raskaana olo on samaan aikaan niin ihanaa ja kamalaa. Jatkuva huoli ja kummalliset tuntemukset kuluttavat ihan hirveästi henkisiä ja fyysisiä voimavaroja. Raskaus ja synnytys on myös siitä ihmeellistä, että aika nopeasti ne ikävät asiat unohtuvat. Olen moneen kertaan vannonut etten halua enää ikinä olla raskaana, ja tässä sitä silti vaan silti pillitetään sitä kun se pian päättyy.

Kaupallinen yhteistyö – Lindex

Kaupallinen yhteistyö – Lindex

Pakko se on kai uskoa, että poikien yhdeksän viikon kesälomasta on nyt vietetty kahdeksan ja ensi viikolla molemmilla alkaa koulu! Onneksi nämä pian eka -ja kolmosluokkalaiset odottavat sen alkua jo malttamattamattomasti.

Kuten varmasti monen muunkin lapset, myös meidän lapsilla on tapana venähtää pituutta kesän aikana. Ja mielestäni on muutenkin kiva käydä yhdessä lasten kanssa ostamassa ainakin se yksi uusi vaatekerta koulun aloitusta ajatellen. Sillä on myös sellaista symbolista arvoa, että nyt loman jäljiltä aletaan taas vähän skarpaamaan ja aletaan pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan syksyyn.

Osa teistä ehkä huomasikin instagramin puolella meidän shoppailuretken Lindexille, jonka syysmallistosta pojat saivat valita itselleen mieluisat koulunaloitusvaatteet. Tiesittekö muuten, että Lindexin lastenvaatteista noin 80% on eettisesti tuotettuja? Tämä on itselleni hyvin suuri kriteeri vaatteita valitessa, sillä haluan omalta osaltani toimia oikein edes tällaisilla pienillä teoilla ja fiksuilla valinnoilla.

Lastenvaatteita ostessa (tai oikeastaan mitä vain hankkiessa) kannattaa ostaa vain tarpeeseen ja sellaisia tuotteita jotka voi nähdä käytössä vielä pitkänkin ajan kuluessa. Huomio kannattaa kiinnittää vaatteen laatuun ja materiaaliin sekä missä ja miten se on valmistettu. Lapset kasvavat nopeasti, joten vaatteet kannattaa ostaa pienellä kasvunvaralla. Ei kuitenkaan kannata ostaa niin ylisuuria vaatteita, niin että lapsen on hankala olla niissä ja että ne jäävät sitten käyttämättä.

Lasten täytyy saada leikkiä ja remuta, mikä tarkoittaa sitä että vaatteet saattavat myös kulua tai rikkoutua. Ihan surutta rikkinäisiä vaatteita ei kannata heti heittää roskiin. Meiltä esimerkiksi löytyy monet shortsit, jotka ovat alunperin pitkiä housuja joista on kulunut polvet puhki. Myöskin paitoja, joissa hihat ovat rispaantuneet, löytyy meiltä nykyään t-paitana ja hihattomina.

Kaupasta saa myös paljon kivoja ommeltavia tai silittettäviä paikkoja vaatteisiin. Myöskin vanhasta ja kivakuosiesta vaatteesta voi leikata itse paikkoja. Ja jos taitoa riittää, niin lapsen vanhasta lempipaidasta tai vaikkapa yökkäristä voi ommella simppelin unilelun tai nukelle vaatteen. Ennen kun heität vanhan vaatteen tekstiilikierrätykseen, kannattaa miettiä onko siinä esimerkiksi vetoketjuja, nauhoja tai nappeja jotka kannattaa säästää myöhempää käyttöä varten.

Vaatteita on useinmiten hyvin helppo itse paikkailla, mutta toki se reikä uusissa housuissa harmittaa ja siksi kannattaakin etukäteen oikeasti miettiä että onko hankittava vaate laadukas ja kestävä. Oman kokemukseni mukaan housut hajoavat helpommin kun paidat ja kestävimpiä materiaaleja housuissa on farkku. Myöskin konttaavilla lapsilla ei kokemukseni mukaan kannata käyttää niitä ihan ohuimmasta puuvillasta valmistettuja legginssejä. Tai silloin voi vaikka vanhojen sukkien varsista leikata pikkuiselle polvipaikat siihen housujen päälle.

Vaatteiden paikkaamiseen tarkoitettuja kuvia on muuten hauska käyttää myös ihan vain vaatteiden tuunaamiseen. Meillä lapset tykkäävät kovasti kun saavat koristella blancoja t-paitoja kangastusseilla. Kun lapsi saa ensin kaupasta valita vaatteen ja sen jälkeen vielä tuunata siitä ihan omannäköisen, tulee siitä ihan varmasti lemppari. Tällainen voi myös auttaa koulunaloitusjännitykseen, kun päällä on jotain tärkeää ja rakasta josta tulee hyvä mieli.

Kuvissa näkyvät vaatteet ovat tosiaankin Lindexin uudesta syysmallistosta, jonka valmistamisessa on noudatettu kestävän kehityksen perjaatteita. Molemmilla pojilla on suoran malliset farkkujoggersit, joista löytyy vetoketjulliset taskut sekä kiristysnauha. Kun housuissa on säätövaraa sekä helppo kiristysmahdollisuus, ovat ne toki myös silloin pitkäikäisemmät. Elvis valitsi hauskan keltaisen paidan jossa on koiria (itse luulin niitä vielä eiliseen saakka laamoiksi) ja Kaapo pehmeän musta-valko-sinisen collegen. Näitä molempia kuoseja saa muuten myös legginsseinä.

Koska lasten koulun aloitus ja koulumatkat jännittävät myös itseäni, aijon vähintäänkin koristaa molemmat lapset (tänäkin vuonna) päästä varpaisiin heijastimilla. Siksi olikin iloinen yllätys kun pojat löysivät nuo heijastavat lippikset ja niistä tulikin heti myös molempien suosikit.

Käykää toki osallistumassa myös Lindex-lahjakortin arvontaan Instagramini puolella! Kommentoikaa sinne poikien kuvan alle niin olette mukana arvonnassa.