PIINAPÄIVÄT

14/08/2018

Optimistisesti tosiaan päivät, vaikka voihan tässä perjatteessa mennä vielä pari viikkoakin ennen kun vauva syntyy. Näin uudelleensynnyttäjänä olin aivan varma siitä, että tämä kolmas lapsi kyllä syntyisi hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Tiedän tottakai sen, että lapsi syntyy kun syntyy, eikä siihen mitkään poppaskonstit auta – mutta mikä ihme kestää!?

Viimeisen reilun viikon kroppani on sanonut minulle, että ihan kohta. Selvästi vähän kipeämpiä supistuksia ja polttoja on tullut, mutta hyvin satunnaisesti. Olen ollut ihan järjettömän huonolla tuulella – joka enteilee kuulemma lähestyvää synnytystä. Minua on oksentanut – joka enteilee kuulemma lähestyvää synnytystä. Olen nukkunut huonosti – joka enteilee kuulemma lähestyvää synnytystä. Ja olen nukkunut myös hyvin – joka sekin kuulemma enteilee lähestyvää synnytystä. On bongaitu limpatulppaa ja jopa käyty sairaalassa käyrillä vauvan liikkeiden vähentymisen vuoksi – kaikki nämäkin enteilevät muuten sitä synnytystä! (mikä on tosi jännä juttu, kun laskettu aika on kahden päivän päästä)

Piinavaksi tilanteen tekee juuri se, kun en pysty itse saamaan asiaa pois mielestäni. Kokoaja sitä kuulostelee omaa kroppaansa ja olojaan. On jatkuvasti vähän varpaillaan, että joko nyt? Ja samaan aikaan olen ihan luovuttanut että tämä syntyisi ikinä täältä. Siinä ei paljoa kohduta muiden lohkaisut siitä, miten ”kukaan ole ikinä jäänyt sinne asumaan, eh heh”. Molemmat pojat ovat syntyneet neljä päivää ennen laskettua aikaa, miksi tämä ei?

Pikku lisästressi on myös vauvan koosta. Kerroinkin että sain vasta muutama viikko kuulla raskausdiabeteksestäni ja että minulta mitattiin nyt vasta ensi kertaa myös sf-mitta, joka nykyään huitelee jossain ihan pilvissä. Silti en saa neuvolasta lähetettä painokontrolliin, en edes diabeteshoitajalle. Ja viime neuvolakäynnilläni terkkakin oli sitä mieltä, että ei se sokereiden mittailu nyt niin tarkkaa ole jos menee vähän yli. Ja kun kerta olen jo aiemmin synnyttänyt niin hyvin sieltä mahtuu vähän isompikin vauva tulemaan. Tämä on varmaan ihan totta, mutta halusin siti tietää ja varautua jos näin on. Lisäksi myös raskaudiabetes voi käsittääkseni vaikuttaa istukan toimintaan, joten olisi mieltä helpottavaa jos nämä asiat edes tarkistettaisiin. On myös kummallista miten paljon käytännöt vaihtelevat nevoloittain ja sairaaloittain. Jossain muualla raskautta ei edes päästettäisi yliaikaiseksi minun tilanteessani, nyt vaan mennään ja katsotaan kuinka käy.

Toisaalta meillä ei vieläkään ole todellakaan asiat täällä valmiina vauvaa varten. Ei ole vaippoja tai pakattua sairaalakassia, saatika mitään hoitopöytiä tai vimosen päälle sisustettua vauvan nurkkausta. Ehkä tämä tyyppi onkin sitten vähän vaativampi tapaus, eikä meinaakkaan tulla ennen kun mobile kiikkuu katosta ja sänky on pedattuna.

Kuten mainitsinkin, näihin piinapäiviin kuuluu ilmeisen yleisesti tuo huonotuulisuus. On ihan käsittämätöntä miten kärttyinen voinkaan olla. Äsken huusin radiolle (joka olin itse hetkeä aiemmin laittanut päälle), että OLE JO HILJAA! Meni vähän myös tunteisiin, kun lapsi yksi päivä kysyi että ”äiti, miksi olet niin vihainen”, kun räpätin siitä MITEN NE LEGOT KUULUU SIIVOTA (he kuitenkin sentään siivosivat)! Onneksi saan nämä viimeiset päivät viettää ihan yksinäni kotona, voin rauhassa raivota ärsyttävälle itsestään päälle menevälle liesituulettimelle ja paskalle pussilakanalle jossa ei ole käsiaukkoja.

Piiiii-naaaaaa-vaaaaa.


6 Responses to “PIINAPÄIVÄT”

  1. Minttunen sanoo:

    Hei! Tsemppiä älyttömästi loppukoitoksiin. Osottain samoja fiiliksiä, kun odottelen pienoista melkein samoilla viikoilla kanssasi. Se juuri satuttaa itseä, kun kärsivällisyys on niin koetuksella rakkaimpiaan kohtaan. Luota kehoosi, niin minäkin koetan =) Kohta ollaan mammoja pienten vauvojen kanssa, molemmat! <333

  2. Laura sanoo:

    Moikka! Olen seuraillut sun blogiasi jo jonkun aikaa. Haluaisin vain sanoa, että älä turhaan hermoile :) Helpompi tietenkin sanoa kuin tehdä. Mun esikoinen syntyi viikolla 42+2, ei meinannut tajuta tulla vatsasta pois ollenkaan. Mitään kipeitä supistuksia ei ollut vasta kuin synnytyksessä (käynnistetty). Toisen kohdalla asennoiduin ensin niin, että menee sekin yli. Sen jälkeen toivoin, että tajuaisi tulla jo ennen LA:ta (koska äidilläni kävi niin, että esikoinen eli isoveljeni syntyi juurikin rv 42 ja toinen, eli minä, tuli jo viikolla 38). Joten tietenkin ”fiksusti” ajattelin, että mulla käy vastaava mäihä.

    Pari viikkoa ennen LA:ta sain todella kipeitä supistuksia, suolikin toimi jatkuvalla syötöllä. No supistukset hiipuivat. Pari päivää sen jälkeen menin yksityiselle gynelle, joka sanoi, että hän ylettyy kalvoihin jo, mutta että ei voi mitenkään päätellä vauvan syntymä ajankohtaa. Samana päivänä irtosi todella paljon limatulppaa (en ollut ennen moista nähnyt). Tästä kului 5 päivää. Harrastimme sitä mukavaa S:ää aamulla, jonka jälkeen alkoi supistukset (ensin harvemmin, josta en edes tajunnut, että tosi on kyseessä), pari tuntia siitä todella kipeät supistukset minuutin välein.

    Kun päästiin sairaalaan klo 13.30, olin jo 5 cm auki. Illalla poika syntyi rv 39+1 ja paino oli yli puoli kiloa vähemmän kun samalla viikolla ultran antama arvio. Ja vatsani oli (ulkopuolisten mielestä) todella iso. Ei siitä voi siis vauvan kokoa päätellä….vauva siis painoi 3300 g, joten muiden veikkailut 4,5 kiloisesta ei oikein osunut kohdalleen :D
    Ei muuta kuin läheisyyttä harrastamaan, on kuulemma hyvä apu synnytyksen käynnistymiseen (jos siis vauva on valmis syntymään) :) Tsemppiä loppurutistukseen!

  3. Nelli sanoo:

    Superpaljon tsemppiä viimeisille päiville, kohta on jo pikkunyytti sylissä <3 Sitten sitä taas toivoo että aika menisikin hitaammin. :)

  4. kati sanoo:

    Uskomatonta ettei ole käynnistetty tai tutkittu huolella, vaikka raskausdiabetes! Mulla kolmesti ollut, ja yksi raskauksista (jossa vauvan arvioitu paino 3800g)käynnistettiin 38+5. Vauva painoi yli 4300g. Toisaalta taas toinen arvioitiin isommaksi kuin todellisuudessa olikaan. Tsemppiä ja kaikkea hyvää!

  5. Pilvikki sanoo:

    Hei!
    Harmi, että olet jäänyt ilman hyvää neuvolan tukea radin kanssa. Asun myös Helsingissä ja mun kokemus oli, että asiaan puututtiin todella napakasti.

    Mulla oli radi toisessa raskaudessa. Se diagnosoitiin raskauden puolivälin jälkeen. Diabeteshoitajalle sain ajan, kun neuvolan terkkarin kanssa oli keskusteltu useamman kerran ja kokeiltu kikkoja paastoarvon kuriin saamiseksi. Sain lopulta insuliinin muutamien viimeisten raskausviikkojen ajaksi, kun paastoarvo vaan nousi pikkuhiljaa. Hoitaja sanoi, että joskus insuliini on otettu käyttöön vain pari päivää ennen synnytystä tasaamaan vauvan verensokereita synnytyksen jälkeen.
    Minulle kerrottiin, että synnytys käynnistetään lasketun ajan tienoilla, jos on joutunut käyttämään insuliinia. Mulle (vauvalle siis) ei tehty mitään erityistä kokoarviota. Tosin mikään ei viitannut suureen vauvaan ja hän oli 3,3 kg syntyessään.
    Tsemppiä viimeisin odotuspäiviin!

  6. Anna-sofia sanoo:

    Mistä tuo kori? :) ihana!

Kommentoi