TOUKOKUUSSA

31/05/2018

Toukokuussa olen:

– Käynyt uimassa Kumpulassa ja Stadikalla
– Pyöräillyt niin paljon joka paikkaan kun mahdollista
– Alkanut vihdoin vähän tajuamaan keskuspuiston reittejä
– Ollut menemättä sokerirasitustestiin
– Saanut ainakin pari kertaa aamupalan sänkyyn
– Ilmoittanut viimeinkin kuopuksen kouluun
– Juonut ekaa kertaa kahvia sitten joulukuun
– Ottanut hietsussa aurinkoa pikkupikkubikineissä
– Ostanut kirjan sen kannen värin perusteella
– Kärsinyt ihnottavista selkä, lonkka -ja liitoskivuista
– Käynyt kaksi kertaa Linnanmäellä
– Viettänyt yksivuotistapaamispäivää
– Rahoittunut vähän vauvan vaatehankintojen kanssa
– Painikoinut sitä että vauva syntyy pian ja kaikki on ihan kesken
– Käynyt lääkärissä hakemassa lentoluvan
– Ollut hetken aikaa ihan järjettömän kateellinen niille jotka pääsevät tänä kesänä VUMeihin
– Valvonut lähes koko yön koska oli niin ikävä
– Saanut paljon fläsäreitä viime kesästä ja järjettömästä rakastumisesta
– Vanhingossa onnistunut värjäämään hiukset kevyesti pastellisella persikkahoitoaineella kirkkaan punaisiksi
– Kulkenut puolialasti koska pukeminen on niin vaivalloista
– Käynyt myymässä kirppiksellä
– Tuskastunut kaupassakäyntiin
– Huomannut raskaushuuruissani pukeutuneeni hammaslääkäriksi


KESÄKUNTOON

29/05/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – OFFERILLA
Postaus sisältää alekoodin sekä arvonnan.

Täällä lasketaan jo päiviä kesälomareissun alkuun, enää kolme päivää ja sitten mennään! Ennen lomaa minusta on ihana hoitaa muutamia kauneudenhoitoon liittyviä asioita kuntoon. Listaltani löytyy niin jalkahoito, sokerointi että ripsien ja kulmien värjäyskin. Kävin viime syksynä myös ensimmäistä kertaa ripsien kestotaivutuksessa ja se oli niin ihana, että halusin ehdottomasti sen myös tälle reissulle. Eipähän tarvitse miettiä juurikaan meikkaamista ja silti näyttäisi siltä että olen ripsiväriä kuitenkin laittanut.

Kestotaivutus eroaa ripisienpidennyksestä aika paljonkin ja on omasta mielestäni paljon kivempi ratkaisu. Luonnollisista pidennyksistä on minulla aiepaa kokemusta, ja koska minulla on muutenkin suht pitkät ripset, ei niiden kahden lopputuloksessa huomaa silti juurikaan eroa. Kestotaivutus on kuitenkin paljon luonnollisempi sekä ripsiä vähemmän kuluttava tapa ja siinä käytettävät kemikaalit ovat paljon miedompia. Taivutuksen yhteydessä yleensä myös värjätään ripset, joten katseesta tulee intensiivinen.

Ihaninta taivutuksessa on se, että ripset näyttävät siisteiltä ja meikatuilta, mutta silti luonnollisilta. Niiden kanssa voi rauhassa uida, läträtä rasvoja ja öljyä, putsata, hieroa ja halutessaan vielä meikata päälle. Kuten kosmetologinikin sanoi, omat ripseni eivät ole vain suorat – ne sojottavat suoraan alaspäin. Eli vaikka ne ovatkin pitkähköt, ne ovat myös kovin itsepäiset eivätkä pysy normaalisti taivutettuna kovin pitkään.

Näissä kuvissa minulla ei siis ole mitään meikkiä, aika paljon saa aikaan siis jo kulmien ja ripsien värillä sekä taivutuksella.

Sokerointi ennen reissua on minusta myös ehdoton, jotta iho ehtii palautua ja parantua ennen matkaa. Joskus olen käynyt myös reissun päällä ulkomailla sokeroinnissa, mutta sen jälkeen joutuu muutaman päivän välttämään uimista ja aurinkoa, joten minusta on kivempi hoitaa se ennen. Oma ihoni ei kestä sheivaamista, enkä muutenkaan tykkää kovasta sängestä,  joten käyn sokeroinnissa muutenkin melko säännöllisesti. Se on ihana tapa ja iho tuntuu aina sen jälkeen pitkään pehmoiselta. Ja kiva siinä on toki myös se, ettei karvoista tarvitse murhetia moneen viikkoon. Aurinkolomalla kun tulee oltua kuitenkin enemmän tai vähemmän pienissä vaatteissa ja uikkareissa.

Olen ottanut jo vuosia sitten myös tavaksi juhlistaa kesän tai kesäloman alkamista hemmottelevalla jalkahoidolla. Ja olen myös sitä mieltä, että jokaisen raskaana olevan pitäisi käydä jalkahoidossa vähintään kerran loppuraskaudessa. Tänä vuonna minä juhlistan jalkahoidolla niin kesäloman alkamista, että myös raskauden viimeisen kolmanneksen alkua.

Yksi huono puoli näissä hoidoissa on, nimittäin kun niitä on monta, se maksaa myös aika paljon. Mielelläni kyllä maksan hyvästä palvelusta ja laadusta, mutta vielä mielummin käytän hyväksi mahdollisia tarjouksia. Kirjoittelinkin jo aiemmin, että kävin Offerialta ostamallani lahjakortilla edullisesti hammaslääkärissä. Heiltä löytääkin paljon hyviä tarjouksia erilaisiin palveluihin, myös vaikkapa kivaan kesätekemiseen, autokorjaamoihin tai ravintoloihin, mutta ehdottomasti eniten juurikin erilaisiin kauneudenhoitoon liittyviin palveluihin. Erilaisia diilejä on myynnissä sivuilla yli 1300 ja alennusprosentti on yleisesti 50-90%.

Alueellisia palveluita myynnissä on Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seuduilla. Minä löysin itseasiassa montakin eri vaihtoehtoa lähellämme ripsiin, jalkahoitoihin sekä sokerointiin. Tilaamalla uutiskirjeen saat aina lähialueen uudet diilit tietoosi. Diilien yhteydessä näkee myös aina, että kuinka moni muu on jo ostanut samaisen diilin, enkä selvästikkään ollut ainut joka tahtoo helpon ja huolettoman kesän taivutettujen ripisen ja sileiden säärien kanssa. Diilejä voi muuten ostaa myös lahjaksi, tässä voisi olla viimehetken vinkki vaikka päiväkodin aikuisille ja opettajille!

Koodilla mamigogo10 saatte vielä 10% alennuksen kaikista diileistä. Lisäksi arvon kaikkien tämän postauksen kommentoijien kesken 40 euron arvoisen koodin Offerialle. Kerro alle mihin hemmottelevaan hoitoon tahtoisit ja olet mukana arvonnassa!

Ja vaikka ihanaa onkin käydä hoidoissa, niin en tiedä oliko järkeä sopia kaikkia samalle viikolle. Tässähän tulee nimittäin kiire sillä jalkahoidon ja sokerroin lisäksi tässä pitäisi käydä vielä niin lääkärissä kun neuvolassakin, yksissä kevätjuhlassa, lapsen teatteriesityksessä, työkuvauksissa, rampata postissa ja kirjastossa, siivota, niin ja pakata! Mutta sitten – kahden viikon babymoon!


BLOGGAAMISEN PAINEET

28/05/2018

Koska blogi on minulle työ, ja tahdon tehdä sen mahdollisimman hyvin, kasvavat paineetkin välillä aivan liian suuriksi. Myös lukijakuntani on suuri ja se taas aiheuttaa omanlaiset paineensa tekemiseen. Esimerkisi tahdon kirjoittaa mahdollisiman aidosti ja rehellisesti, mutta toisaalta minun on pakko suojella niin omaani, läheisteni ja ennenkaikkea lasteni yksityisyyttä. En kuitenkaan halua rajata lapsia, ainakaan vielä kokonaan pois, ja hekin nauttivat kun saavat olla osana tätä. Tahdon pitää blogin myös hyvän mielen paikkana ja se yhdistettynä yksityisyyden varjeluun tarkoittaa vaikkapa sitä, etten voi tai halua kirjoittaa vaikkapa läheisen sairaudesta joka koskettaa ja vaikuttaa myös omaan elämääni. Eli vaikka kaikka vaikuttaa päällepäin leppoisalta ja kivalta, saatankin välillä painia täällä vaikka minkälaisissa suruissa ja murheissa. Se on usein vähän pulmallista, ihan puolin ja toisin.

Kun aloitin blogini, kirjoitin hyvin samaan tyyliin kun nykisinkin. Ihan arkisista asioista, meidän kuulumisista, omista ajatuksistani ja välillä vaikkapa jostain meillä hyviksi havaituista tuotteesta. Kuvioon tuli hyvin aikaisessa vaiheessa myös yhteistyöt, mikä nykyään mahdollistaa sen, että voin tehdä tätä työkseni. En ole kuitenkaan ikinä kokenut että blogini olisi muuttunut alkuajoista liian kaupalliseen muotoon. Sillä sitä se on ollut alusta saakka tavalla tai toisella – vaikka ihan aluksi ei raha (muu kun omani) liikkunutkaan. En ole myöskään ikinä taipunut perjaatteestani mainostaa vain tuotteita tai palveluita joiden takana rehellisesti seison ja joita ostaisin ihan muutenkin. Blogin kaupallisuus on ehkä ainut asia josta en ole kokenut tuskaa tai huonoa omaatuntoa blogitaipaleeni aikana.

Blogin ammattimaistumisen myötä paineet tuottaa laadukasta sisältöä kasvaa välillä lähes sietämättömiksi. Joskus tuntuu etten voi kirjoittaa mistään, sillä mikään ei ole tarpeeksi hyvää tai kiinnostavaa. Tiedän että lukijakuntani hyvin fiksua, valveutunutta – joka osaa myös kyseenalaistaa ja tuoda uusia näkökulmia juttuihin. Sellaiselle yleisölle on suurimmaksi osaksi mahtava tuottaa tekstejä, mutta aina välillä alemmuuskompleksissani tunnen, että minun pitäisi keksiä jotain todella mullistavaa ja tajunnanräjäyttävää, ei mitään turhaa liibalabaa kesälomasuunnitelmistamme. Vaikka tiedän, että suurimmaksi osaksi kuitenkin ne ihan meidän tavallisesta arjesta kertovat jutut ovat niitä jotka kiinnostavat ja koskettavat yleensä parhaiten. Siitä olen kuitenkin iloinen, että satunnaisesta kritiikistä huolimatta olen uskaltanut ja kehdannut kirjoittaa dysgrafiastani huolimatta. Ymmärrän että jotakuta kirjoitusvirheet voivat häiritä, mutta toisaalta sitten toisena vaihtoehtona olisi se, ettei tätä blogia olisi ollenkaan.

Laadukkaiden aiheiden lisäksi paineita nykyisin tuottavat myös kuvat. Minulla on jo monta vuotta ollut suuri kynnys julkaista täällä kännykkäkuvia, mutta nykyään teen sitä lähes yhtä paljon kun blogin alkuaikoina. Etenkin nyt alkuvuoden rajun raskauspahoinvoinnin takia minulla on ollut kaksi vaihtehtoa, joko postaus kännykkäkuvalla tai ei postausta ollenkaan. Olen saanut aina paljon kehuja kuvistani ja kuvaamisesta onkin tullut bloggaamisen myötä minulle todella tärkeä itseilmaisun tapa. Välillä minulla on kuitenkin kausia kun ei vaan huvita kuvata yhtään ja joskus taas niin, etten vain muista kuvata. Lasten kasvaessa rajoitan myös kokoajan enemmän sitä mitä heistä kerron ja se taas heijastuu myös siihen kuvaamiseen. Kunnoitan myös sitä, jos lapset eivät halua että heitä jossain tilanteessa kuvataan. Haluaisin että blogini olisi täynnä toinen toistaan kauniimpia ja ammattimaisia kuvia, mutta toisaalta ei meidän elämäkään ole sellaista, ja haluan ehdottomasti että se aito elämä näkyy ja välittyy.

Blogien pinnallisuudesta on puhuttu paljon ja puhutaan edelleen. En itse tavallaan ymmärrä sitä, tai ainakaan sitä vuohotuksen ja pahastumisen määrää. Lasken itseni siihen elämänmakuiseen ja arkirealistiseen porukkaan joka näyttää myös ne tiskit pitkin pöytiä. Mutta ymmrrän myös hyvin sitä porukkaa joka näyttää, tekstien tai kuvien muodossa, vain pienen – sen pinnallisen osan itsestään. Se on ennenkaikkea tapa suojella itseä, sillä valitettavaa kyllä, mitä enemmän antaa itsestään sitä enemmän kritiikkiä myös saa. Uskon meidän kaikkien kuitenkin tietävän että luksuslaukut ja smoothiebowlit ovat vain pieni ripaus elämästä ja jokaisella meillä on ne villakoirat joskus sängyn alla tai murheita ja vastoinkäymisiä. Itse henkilökohtaisesti tykkään taas nähdä enemmän juuri sitä positiivista puolta. Niitä siivottuja olohuoneita ja kauniita aamupaloja. Sitä arjen kaaosta voi ihastella ihan omassa kodissakin.

Ja tämän postauksen pointti oli? En tiedä, tuntui vaan hyvältä purkaa välillä tällaisiakin tuntoja tänne. Kertoa vähän siitä mitä täällä taustalla välillä käydään läpi. Niin ja jakaa nämä äitienpäivänä kännykällä räpsäistyt kuvat matkalla autolle. Minkälaisia ajatuksia tämä teksti teissä herätti?