HÄN

19/03/2018

Ja heti toinen raskausaiheinen postaus toisen perään, toivottavasti ette kyllästy – lupaan myös postailla välillä muustakin. Olen kuitenkin niin täpinöissäni täällä ja päivittäiset ajatukset pyörivät aika paljon tulevassa vauvassa, että pakkohan sen on blogissakin näkyä.

Viime perjantaina meillä oli kauan odotettu ja todella jännittävä päivä, saimme nimittäin tietää vauvan sukupuolen! Meillä oli itseasiassa ihan vain tätä tarkoitusta varten sovittu käynti tutun kätilön luokse. Käynti oli heti aamusta ja ihme kyllä, sain ihan hyvin nukuttua edellisenä yönä.

Aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja meillä molemmilla oli hymy herkässä. Kuunneltiin musaa, syötiin vähän kiireellä aamupalaa ja kaivettiin kaapista meidän uudet samanlaiset pariskunta-lenkkarit ja lähdettiin kävelemään suloisessa pakkasilmassa kohti Naistenklinikkaa.

Vauva liikkui kohdussa kovasti, mutta aluksi jalkovälistä ei meinannut erottaa mitään. Kunnes sitten! Sen jälkeen ei siitä ollut epäilystäkään, niin selkeästi sen näki. Koska aiemmissa raskauksissa en ole halunnut tietää sukupuolta, tuntui tämä jotenkin ihan eritysen ihmeelliseltä.

Jotenkin koko raskaus ja vauva konkretisoutui 110% uutisen jälkeen. Siis meille IHAN OIKEASTI tulee vauva, ihan oikea ihminen. Ihan kun olisi tehnyt raskaustestin uudestaan. En todella olisi uskonut miten vahvasti sukupuolen tietäminen voisi vaikuttaa omiin fiiliksiin ja miten todemmalta kaikki sen jälkeen tuntuisi.

Päätimme myös ettemme paljastaisi sukupuolta, emme ainakaan vielä. En oikein osaa selittää miksi haluan tehdä niin. Olin alunperin ajatellut että julaistaisin sen kyllä sitten isosti somessa, vitsiain jopa gender reveal-juhlista, tai ainakin että tekisin pojille jonkun yllätyksen sen tiimoilta. Pinkillä tai sinisellä flitterillä täytetyt ilmapallot, jotka he saisivat puhkaista tai kakun jonka täyte paljastaisi sukupuolen.

Tiedon saatuamme päätimme kuitenkin että voimme ehkä kertoa muutamille harvoille ja valituille, mutta mikään kiire tai tarve meillä ei ole julistaa sitä koko maailmalle. Pojillekin kerroin asiasta ihan vaan kesken pyykkien ripustamisen.

Lapsen saaminen itsessään on niin ihana asia, ettei vauvan sukupuolella ole väliä. Kumpi vaan niin olisin yhtä iloinen. Juurikin sukupuolen tiedon jälkeen minulle konkretisoitui että kyseessä on ihan oikea ihminen, ei se että hän on tyttö tai poika. Sitä pääsee jotenkin lähemmäs lasta tiedon saatuaan, luulen että lapsillekin on nyt helpompi kuvitella tuleva sisarus. Meidän vauvalla on itseasiassa jo etunimikin.

Ei siis mitään tyttö tai poika hössötystä täällä, ainakaan vielä. Ehkä asia jossain vaiheessa tahalleen tai vanhingossa paljastuu, tai sitten ei. Nähtäväksi jää! Halusitteko te muuten tietää tulevan vauvanne sukupuolen etukäteen ja kerroitteko sen muille, vai pidittekö synnytykseen saakka jännityksessä?


11 Responses to “HÄN”

  1. Heidi Pii sanoo:

    Itsekin olen halunnut tietää sukupuolen juuri siksi, että se konkretisoi tuota muuten niin hämmentävää ja vaikeasti ymmärrettävää vauvan odotusta. Toki olisin halunnut kaiken muunkin mahdollisen tiedon heti, vaan kun ei mitään muuta infoa ole juurikaan arvioidun koon ja sukupuolen lisäksi tarjolla, niin edes ne sitten.

    Kolmesta vauvasta kaksi tiedettiin etukäteen, mutta yksi piti koipensa niin nätissä supussa, että salaisuus säilyi loppuun asti. Liekö asialla ollut yhteyttä siihen, että sillä kerralla mulla oli vaikeinta käsitellä sitä ajatusmyrskyä, joka synnytyksen jälkeen tuli. Mutta ei sillä sukupuolella itsessään ole väliä. Tietämisellä silti itselleni oli.

    Ihanaa ja onnentäyteistä odotusta teille! ❤

  2. Emmi sanoo:

    Me ollaan aina haluttu tietää sukupuoli. Kahdesta ekasta käytiin vielä varmistamassa asia yksityisellä 4d-ultrassa. Kolmannen kohdalla epäilivät tytöksi, mutta niin monta tarinaa kuulleena en kuitenkaan 100% uskonut ennen kuin tyttö syntyi. Me ollaan kerrottu sukupuoli kaikille kyselijöille, en ymmärrä tiedon panttaamista jos suoraan kysytään. :) Toki itse en myöskään kaikilta kysele. Nimikin ollaan heti kerrottu, kun se onollut selvillä, jos sitäkin suoraan kysytty. :)

  3. nanna sanoo:

    Me pidettiin tieto vauvan sukupuolesta raskauden loppuun asti ihan vaan miehen kanssa kahdestaan eli emme kertoneet edes tuleville sisaruksille. Oikeastaan ei edes kysytty sukupuolta ultrassa, mutta sen verran on kokemusta jo takana, että uskoimme osaavamme ihan itsekin näytöllä näkyvää kuvaa tulkita. Emme halunneet alkaa näkyjämme jakelemaan muille myös, koska meille ei sillä sukupuolella ollut mitään merkitystä. Halusimme vain kauan kaivatun pikkuisen terveenä syliin asti.

  4. Mirbe sanoo:

    Heippa. Täälläkin odotellaan kolmatta saapuvaksi elokuun lopulla. Kahdesta aiemmasta ei olla kysytty sukupuolta. Meillä siis tyttö ja poika. Nyt ajateltiin kysyä, ihan lastenkin vuoksi, on se heille jotenki konkreettisempaa kun tietää oottavatko siskoa vai veljeä, sekä tietty oman uteliaisuuden vuoksi =) Meillä suunnilleen saman ikäiset isommat lapset kun teillä. Ihana seurata odotustasi kun melkein samoilla viikollakin mennään. Voi hyvin <3

  5. Marianne sanoo:

    Tänään oli kolmannen lapsemme rakenneultra. Emme ole halunneet kysyä sukupuolta kenenkään vauvamme kohdalla. Minusta on ihanaa kun yllätys paljastuu vasta synnytyssalissa.

  6. Sv sanoo:

    Miehen kanssa olemme aina tienneet kumpi tulossa. Muille sisaruksille eikä sukulaisille tai tutuille ei olla kerrottu.
    Sisaruksille siitä syystä,että isosisko toivo tyttöä ja isoveli poikaa emmekä halunneet tuottaa siskolle pettymystä pojan tulosta ja isoveljelle juhlia pikkuveljestä. Isommat oli silloin siis 10v ja 12v. Vauvan syntyessä molemmat ihastu vauvaan eikä siihen sukupuoleen eikä isosiskokaan enää muistanut,että oli pikkusiskoa halunnut.

  7. Terhi sanoo:

    Kuudesta lapsesta kahdesta viimeisemmästä on kysytty. Neljä ensimmäistä on poikia, ja kun olimme rakenneultrassa toiseksi nuorimmaisesta, saimme kuulla odottavamme tyttöä.
    Se tunne oli aivan uskomaton, enkä kyllä täysin siihen luottanutkaan. Vaikka poika olisi ollut tietenkin myös tervetullut, olihan se ihanaa. Saada myös tyttö! En oikein tahtonut sisäistää asiaa vielä hänen synnyttyäänkään. Mutta tyttö se oli :)
    Meidän nuorimmaista odottaessani, hän syntyi nyt helmikuussa, pääsin ikäni takia NIPT -tutkimukseen.
    Siinä äidistä otetaan verikoe, jonka pääasiallinen tarkoitus on tutkia jotain aivan muuta kuin sikiön sukupuolta. Mutta sen saa kuitenkin halutessaan samalla tietää. Tällä tiedolla on muistaakseni 95% varmuus.
    Saimme siis tälläkin kertaa kuulla, että tyttö on tulossa. Itkuhan siinä pääsi. Onko tosiaan niin, että minulle suodaan toinenkin tyttö….
    Ja tuossahan tuo nyt tuhisee.
    Neljän pojan jälkeen, vieläkin ihmettelen, että minulla on myös kaksi tyttöä. Olen todella kiitollinen, kaikista heistä. Niin tytöistä kuin pojistakin :)

    Ensimmäisestä tytöstä kerrottiin sisaruksille ja muutamalle läheiselle. Tästä toisesta kerrottiin kaikille kuka vain halusi asian tietää.

  8. Taru sanoo:

    Me haluttiin tietää molemmista sukupuoli. Ensimmäinen oli poika ja nuorempi oli tyttö <3 ja jos joskus haluaisimme lisää lapsia, niin uskoisin että kysyisin niistäkin :)

  9. Purrr sanoo:

    Me haluttiin kanssa tietää, vaikka oikeastaan muulla kuin sillä, että lapsi on terve on väliä. Rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja olimme niin onnellisia siitä. Ja sitten siitä, että lapsi on tyttö, jolle on myös jo valmiina nimi edesmenneen mummoni mukaan. Mummo olisi niin onnellinen, harmittaa ettei hän ole enää täällä kuulemassa ihania uutisia.

  10. Johanna sanoo:

    Halusimme ottaa selvää. Koko raskausaika oli muutenkin niin jännittävä ja kaikki niin uutta, että kaikki tieto mitä pikkuisesta saatiin otettiin mielellään vastaan :D
    Ensimmäiset kuukaudet olin aivan varma että meille tulee poika ja ultrassa vähän hämmennyinkin kun selvisi että pientä tyttöä odotamme ei auttanut kuin ruveta miettimään nimiä uudelleen :’D

  11. Hennamaria sanoo:

    Niin kiva aihe, että on pakko kommentoida :)
    Esikoisesta emme tienneet, mutta toivoin niin kovasti tyttöä, että vitsailin lähettäväni mahdollisen pojan takaisin. Ja tyttö tuli. Seuraavasta saimme tietää jo neljännellä kuulla, että poika oli tulossa. Mies oli todella onnellinen.
    Kolmannesta emme halunneet tietää. Minun piti käydä ylimääräisessä ultrassa kohonneiden sokeriarvojen ja yli menneen raskauden vuoksi ja pyysin lääkäriä, että ei kertoisi kumpi on tulossa. Sieltä tuli tyly: ”Tässä olen kyllä ihan muita elimiä tutkimassa.” mutta minua vain nauratti tuo tiukan lääkäritätin tokaisu. Saimme toisen tytön ja olin aivan ikionnellinen.
    Neljännessä taas piti mennä loppuraskaudessa ultraan ja kysyimme sukupuolta, joka näkyikin selvästi pojaksi. Se oli kiva tietää, niin saimme lyödä nimen lukkoon, mutta poika saapuikin jo heti seuraavana päivänä, joten ei ehtinyt eritysesti mitään poikatavaroita ostamaan.
    Tunteella mentiin joka kerta. Ainut vaikeus tuli kun oltiin kolmatta menossa synnyttämään ja pähkäilimme pojannimiä vielä matkalla sairaalaan. En tykännyt miehen ehdotuksesta, mutta ei oikein ollut itsellä parempaakaan. En olisi kyllä millään osannut valita pojalle nimeä, mutta tytön nimi oli molemmilla ihan selvä ja olikin ihanaa saada tyttö.

    Onnea vaavista!