TYTTÖ VAI POIKA – SAAKO TÄSTÄ EDES PUHUA?

26/02/2018

Tämä on mielestäni vähän vaikea aihe kirjoittaa niin, etten vahingossakaan loukkaa ketään tai ettei minua väärinymmärretä. Aion kuitenkin nyt yrittää, haluan nimittäin puhua sukupuolesta ja sukupuolista. En muiden, koska niillä ei ole minulle oikeastaan väliä, vaan oman tulevan lapseni.

Sukupuoli ei ole ikinä määrittänyt minulle sitä minkälainen joku ihminen on. Olen itse pienenä ollut prinssessa -ja barbileikkien vastapainoksi myös ns. poikatyttö. Olen aivan täysi cis-hetero, mutten siltikään tykkää vaikkapa korostaa naisellisuuttani, vaan mielummin pukeudun vaikka treenivaatteisiin kun kukkamekkoon ja korviksiin. Jo pelkästä omasta olemisestani ymmärrän sen, että sukupuoli on hyvin moninainen ominaisuus ihmisissä. Että jokainen meistä kokee sukupuolensa eri tavalla, oli kokemuksessa sitten kyse naiseudesta, mieheydestä tai jostain muusta.

Tuttavapiiriini kuuluu tyttöjen, poikien, miesten ja naisten lisäksi myös muunsukupuolisia, ihmisiä jotka eivät tunne olevansa mitään sukupuollta sekä sukupuolensa korjanneita tai siinä prosessissa olevia. Itse, kuten varmasti moni muukin, meistä näemme ihmisen persoonan, emmekä sukupuolen kautta. Tämän vuoksi tuttavapiirini on myös hyvin valveutunutta ja arvuutellessani instagramissa, että onko tuleva lapsemme tyttö vai poika, sain nopeasti noottia siitä että lapsi voi olla myös jotain muuta kun jompikumpi näistä kahdesta. Ja niinhän se tottakai voi myös olla.

Kun lapsi syntyy hänet todetaan heti silmämääräisesti joko tytöksi tai pojaksi, mutta aina ei voida näin tehdä. Suomessa syntyy vuodessa noin 2-8 lasta, joiden sukupuolta ei voida sukupuolielimen perusteella määritellä. Eikä toki voida varmasti kaikkien näiden muidenkaan, sillä myöhemmin lapsi voi tottakai tuntea itsensä joksikin muuksi. Ja tästä tässä on varmasti suurilta osin kyse. Emme tietenkään voi ennustaa tulevaisuutta ja tietää, että vastaako lapsen sosiaaliturvatunnukseen merkitty sukupuoli sitä miksi hän myöhemmin itsensä kokee. Mutta pitäisikö minun varautua sellaiseen tilanteeseen varmuudeksi jo tässä vaiheessa?

Olen kasvattanut omat lapseni melkoisen sukupuolisensitiivisesti, mutta silti kutsun heitä myös pojiksi, koska niin he kutsuvat itsekin. Molemmat lapset ovat ottaneet omakseen ihan pienestä, noin yksivuotiaasta lähtien, melko perinteiset poikalapsen roolit. Heille on ollut tarjolla paljon erilaisia leluja nukeista, eläinhahmoista, soittimista, pehmoleluista ja palikoista autoihin. On ollut nukenvaunuja ja mopoja, pikät hiukset ja täysin sukupuolineutraalit vaatteet. Leikkikavereina on ollut selkeitä tyttöjä ja poikia, mutta myös sellaisia lapsia joiden sukupuolesta ei ole ollut tietoa. Kaikki yhtä kivoja ja arvokkaita kavereita. Emme siis kasvatuksessamme ole vieneet heitä kumpaakaan suuntaan, vaan olemme anteet heidän touteuttaa itseään niin kun haluavat. Lapsillani, niin nykyisillä kun tulevallakin, on oikeus olla juuri se kuka hän haluaa.

Ymmärrän tavallaan sen tuohtumuksen, mitä jollekin aiheuttaa se kun kerrotaan perheeseeseen syntyneen joko tyttö tai poika. Ja sitten toisaalta en ymmärrä. Facebookissa syntyi pieni haloo siitä, kun Niinistö-Haukion perheeseen kerrottiin syntyneen poika. Joidenkin mielestä sukupuolen olisi voinut jättää kokonaan kertomatta. Tästä syntyi kiinnostava, mutta itselleni myös hyvin vieraalta tuntuva keskustelu siitä, miten sukupuolta korostetaan liikaa ja miten kaikista ihmisistä pitäisi puhua täysin sukupuolineutraalisti.

Kun vauva syntyy, hän ei ymmärrä olevansa minkään sukupuolinen – hän ei edes ymmärrä itse olevansa fyysisesti olemassa. Pitäisikö siis lasta kustua vain lapseksi niin kauan kunnes hän itse osaa ja haluaa määrittää oman sukupuolensa tai mahdollisesti sukupuolettomattomuutensa? Minä en tiedä, enkä halua tehdä niin. Haluan kutsua lastani tytöksi tai pojaksi jos hän selvästi fyysisesti jompikumpi on.

Meidän perheessä ei kasvateta lapsia mihinkään tiettyyn sukupuoliseen muottiin, vaan lasta tuetaan kehittymään hänen oman identiteettinsä, eikä sukupuolen mukaan. Kuten meidän lapsia ei myöskään opeteta mihinkään uskontoon, vaan nämä ovat täysin vapaaehtoisia asioita. Me pyrimme antamaan runsaasti erilaisia tapoja toteuttaa ja ilmaista itseään, harrastamaan sitä mikä tuntuu mieluisalta, pukeutumaan haluamallaan tavalla. Myöskään koulussa ja päiväkodissa ei ole enää samanlaista jakoa tyttöihin ja poikiin mitä ennen. Mutta kumoanko ja pilaanko tämän kaiken kutsumalla lasta tämän fyysisten ominaisuuksien takia pojaksi tai tytöksi? En usko. Mutta jonkun mielestä ehkä.

Sukupuolen moninaisuutta ymmärretään nykyään paljon enemmän kun ennen, mikä on hienoa. Asiasta täytyy varmasti puhua kuitenkin vielä paljon, ja mielestäni myös jokin muu kolmas sukupuoli pitäisi virallistaa. Kuitenkaan samalla ei mielestäni saisi viedä oikeutta olla ihan vaan tyttö tai poika jos näin kerta on. Vastavuoroisesti toivon,  ettei oikeuteni kutsua lastani sukupuolittavalla termillä vie kenenkään muun oikeutta kutsua itseään siksi mikä hän on. Saako kukaan nyt kiinni tästä ajatuksenjuoksustani?

Jos odottamani lapsi on kehittynyt normaalisti, hänen ulkoiset sukupuolielimensä ovat nyt kehittyneet ja nähtävissä pian ultraääneessä. Aiemmissa raskauksissa emme ole selvittäneet lasten sukupuolta etukäteen, mutta tällä kertaa aiomme sen tehdä. Meillä on jopa mahdollisuus ylimääräiseen ultraan, jossa vain tämä asia yritetään selvittää.

Haluan tietää tulevan lapseni sukupuolen ennalta ja kertoa syntymän jälkeen että mitä sukupuolta lapsemme oletetusti fyyisisiltä ominaisuuksiltaan on. Samaan aikaan minusta tuntuu hämmentävältä, että tämä haluni on joidenkin mielestä väärin ja aivan liian vanhanaikainen. Saatika että tämä saattaa loukata jotakuta. Tietenkääan en halua loukata ketään, varsinkaan omaa lastani ”leimaamalla häntä tiettyyn sukupuoleen”.

Sillä leimaamista tai tiettyyn muottiin kasvattamista ei meidän perheessä tule tapahtumaan. Ei vaikka mahdolliselle tytölle ostaisin mekon tai pojalle traktorin, ennen kun hän itse osaisi sellaisia pyytää. Jos lapseni myöhemmin kokee olevansa jotakin muuta sukupuolta olen pahoillani, en hänen puolestaan vaan siksi, ettei se varmasti ole helppoa. Ja tuen häntä mahdollisimman paljon hänen ratkaisuissaan. En myöskään usko, että hän olisi meille vanhemmille kovin vihainen siitä, että olemme olettaneet hänen sukupuolensa hänen ulkoisten tekijöidensä mukaan, sillä mistä me olisimme voineet tietää. Kun sukupuoli ei kuitenkaan ole se the juttu, vaan se millainen persoona ihminen on.

Vaikka haluan tietää kumpaa sukupuolta vauvani on, ei sillä ole minulle sillätavalla väliä. Tiedän jo etukäteen että hänestä tulee ihan huipputyyppi, ja se on tärkeintä. Myös tulevia isoveljiä asia kiinnostaa kovasti. Luulenkin että lapsien on helpompi kiintyä tulevaan vauvaan jo ennalta, kun he saavat tehtyä hänestä mielessään jonkinlaisen kuvan. Sukupuolen määritteleminen auttaa siinä. Voisi olla aika hämmentävää jos tekisimme nyt numeron sukupuolesta niin, ettei siitä saisi puhua, kun emme ole tehneet siitä mitään numeroa kenenkään kohdalla aiemminkaan.

Olen itse samaa siis mieltä siitä, että liika sukupuoleen katsominen, sen korostaminen tai sen perusteella lokerointi on turhaa ja jopa typerää. Kuitenkin pahastuminen siitä, miten meidän tai jonkun muun perheessä toimitaan on vielä turhempaa. Minä haluan selvittää lapseni sukupuolen ja toimia sitten sen mukaan parhaimmaksi näkemälläni tavalla. Eikä sen pitäisi loukata ketään joka ei tahdo niin tehdä, tai jolle sukupuoleen liittyvät asiat eivät ole näin yksinkertaisia. Ymmärrän että edustan enemmistöä, jolloin asettuminen vähemmistöryhmän asemaan ei ole helppoa. Mikään ei kuitenkaan vie pois sitä, että kannatan kaikkien sukupuolisten oikeuksia. Asioita pitäisi mielstäni muunsukupuolisten sekä trans-sukupuolisten osalta edelleen parantaa, mutta en usko että asiat paranevat sillä ettemme enää paljastaisi syntyvien lapsiemme sukupuolta tai hyssyttelisimme kaikesta siihen liittyvästä.

Joten, muutaman viikon sisään ehkä jo selviää että kumpi meille on tulossa. Itse en osaa yhtään sanoa, omat veikkaukset menee aina väärin. Mitä te luulette, tyttö vai poika?

ps. Etsiessäni tietoa siitä, kuinka moni Suomalaislapsi syntyy vuodessa niin ettei sukupuolta voida määrittää, törmäsin kylläkin vähän tämän postauksen aihetta sivuuttavaan, mutta hyvin kiinnostavaan artikkeliin intersukupuolisista lapsista. Suosittelen lukemaan!


15 Responses to “TYTTÖ VAI POIKA – SAAKO TÄSTÄ EDES PUHUA?”

  1. Maria sanoo:

    Ihana teksti ! Tosi paljon samoja ajatuksia mitä itelläki tästä aiheesta ollu mielessä :)

  2. Ohikulkija sanoo:

    AMEN!

  3. Ilona sanoo:

    Tosi hyvin kirjoitit ajatuksesi esille ja olen täysin samaa mieltä kanssasi :)

  4. Karoliina sanoo:

    Ajattelen täsmälleen samalla tavalla joten todellakin sai kiinni! Ihana teksti :)

  5. Ee sanoo:

    Niin samaa ajatellut! Se on vaan fakta, että jokaisella ihmisellä on sukupuoli, oli se sitten nainen mies tai joku muu mutta sellainen ominaisuus ihmiselle kuuluu ja minusta siitäkin saa olla ylpeä, ei sitä tarvitse jättää huomiotta ellei itse niin tahdo. Tuntuu, että nykyään vedetään kaikki vähän överiksi, ikään kuin olisi mustaa ja valkoista, ettei ketään saa kutsua tytöksi ja pojaksi tai sitten se, että kaikki lokeroidaan. On myös harmaata, on se, että sukupuolesi ei määritä sinua, vaan saat olla millanen olet riippumatta fyysisestä sukupuolesta, niinkuin kaikista muistakin asioista. Mielestäni siis pitää saada olla nainen mies tai mitä haluaa ja kantaa se kunnialla millaisena ikinä haluaakin! Sukupuoli ei määritä tekemisiä ajatuksia pukeutumista jne. joten siis miksi se pitäisi kokonaan painaa unholaan. Ja mielestäni vain nais -sukupuoli synnyttää ja mies -sukupuoli hoitaa siittämisen, toki ymmärrän transsukupuolet tässä, mutta vaikka kuinka kokisin olevani mies, mutta jos synnytän, sukuelimeni ovat naisen. Eli sukupuoli-identiteetti ja (fyysinen)sukupuoli ovat kaksi eri asiaa ja sitä ei tunnu kaikki ymmärtävän ajatella kun niuhottaa asiasta kärkkäästi suuntaan tai toiseen. Kaikki arvostus ja kunnioitus kaikenlaisille erilaisille ihmisille <3 en tiedä ymmärtääkö tästä mitä ajan takaa, anteeksi jos ilmaisen epäselvästi... ja tämä oli vain minun mielipiteeni, kaikilla on siihenkin oikeus kunhan se ei sorra muita ihmisiä. Eli kerro vain lapsesi oletettu sukupuoli ihan rohkeasti, ei se ole väärin kun kuitenkin annatte mahdollisuuden millaiselle tahansa identiteetille.

  6. tami sanoo:

    Juuri näin!!!

  7. Elina sanoo:

    Hyvä Minttu!

  8. Kaisa S. sanoo:

    Hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa! Mun mielestä tässä sukupuolineutraaliuden tavoittelussa mennään välillä ihan liian pitkälle. Vauvat syntyvät yhä edelleen pääsääntöisesti tyttöinä ja poikina ja siitä on täysin ok puhua. On hienoa ja tavoiteltavaa, että tiedostetaan sukupuolen olevan paljon moninaisempi juttu, eivätkä kaikki mahdu kahteen tiukkaan lokeroon, mutta tuntuu ihan älyttömältä, että yhtäkkiä onkin jotenkin väärin puhua tytöistä ja pojista. Tärkeämpää on korostaa sitä, että kaikki sukupuolet ovat yhtä arvokkaita, ei yrittää häivyttää niiden olemassaoloa. <3

  9. Piia sanoo:

    Perheessämme on kuusi lasta. Puolet ja puolet. Kun kuopus syntyi, yleisin kommentti muilta oli: ”teillä on nyt yhtä monta kumpaakin”. Kommentti, jossa hauskasti niputetaan lapset tiettyyn kategoriaan, kun taas itse näen, että meillä on kuusi persoonaa. Mutta toki arjessa puhun meidän pojista ja tytöistä, sillä niin lapsetkin sen määrittävät ja se on ihan ok.

  10. TarjaL sanoo:

    Onnea odotukseen!
    Hyviä ajatuksia.
    Minä en ole kysynyt, kumpi on tulossa, ja nyt on menossa neljäs raskaus. Ja tämä vain sen vuoksi, että minusta on kiva jännittää sitä aina loppuun asti. Yhtä hyvin sinulle suotakoon se, että haluat selvittää, kumpi sieltä on tulossa.
    Kumpi ja kumpi. Pippeli vai pimppi vai jotain siltä väliltä, kuitenkin.
    Persoona joka tapauksessa!
    Ei se vika ole sukupuolessa vaan ihmisten ajattelussa. Vaikka kuulee, että joku on poika, niin itsehän suuntaamme ajatukset tietyllä tavalla jos sen sallimme. Ei sitä kukaan pakota meitä tekemään. Voimme vaikuttaa itse omaan ajatteluumme ja käytökseemme.

  11. Anna sanoo:

    Tosi hyvä teksti, ja uskon ainakin ymmärtäneeni täysin mitä hait takaa tässä. Olen ihan samalla kannalla. Henkilökohtaisesti koen pientä ärsytystä siitä, kuinka äärimmäisyyksiin sukupuolisensitiivisyys on viety. Joskus kun vaan on niin, että poika on poika ja tyttö on tyttö. Tai ehkä tyttö on pooika ja poika muunsukupuolinen, mutta onko sekään jaottwlu sitten oikein… hankala aihe ja varmasti niille joita syvemmin omakohtaisten kokemusten myötä koskettaa niin myös mahdollisesti kipeä aihe. Toivon, että nyt ja tulevaisuudessa jokainen saisi vain olla nimenomaan oma persoonansa, sukupuolirooleja jakamatta tai jakamatta jättämättä!

  12. riina sanoo:

    Kiinnostava aihe, ja ainakin minusta kirjoituksesi oli ristiriitaisuudessaan rehellinen :D En saanut oikein kiinni että mitä mieltä loppupeleissä olet, ja samalla tavalla taitaa suhtautua moni muukin.
    Paradoksi piilee siinä, että lapsen sukupuolella ei ole väliä, mutta haluat kuitenkin tietää sen etukäteen ja koet sen olevan määrittävä tekijä siitä, millainen kuva teille ja toisille lapsillesi hänessä muodostuu…
    Sukupuolikäsitysten uusintaminen jatkunee hamaan tulevaisuuteen, ja siitä tulee olemaan varmasti paljon keskustelua. Itsemäärittelyoikeus lienee kaikista tärkein asia näissä jutuissa.

  13. Merika sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Itse ajattelen tosi samanlailla asiasta. Itselläni oli tänään rakenneultra, mutta harmiksemme sukupuolta ei kunnolla näkynyt vauvan asennon takia. Kyllä lääkäri uskalsi arvauksen vilahduksen perusteella tehdä, mutta varmuuden saamme kuukauden päästä seuraavassa ultrassa. En meinaa malttaa odottaa, että saamme tietää. Esikoista siis odotan.

  14. Maisu sanoo:

    Hieno kirjoitus! Onnea odotukseen myös. Me olemme selvittäneet sukupuolen kahdessa aiemmassa raskaudessa jo rakenneultrassa, meitä ei haittaa, että presidentin kerrotaan saaneen poikavauvan. Emme kasvata pojasta poikaa tai tytöstä tyttöä, leikimme leikkejä joita lapset haluavat, jos tyttö tahtoo riehua niin sitten riehutaan ja poika voi työntää nukkea rattaissa. Silti meillä on sukupuolet ja niistä saa puhua :)

  15. Saara sanoo:

    Hyvä teksti! Se on vain fakta, että suurin osa lapsista syntyy fyysisesti joko tytöksi tai pojaksi. Itse haluan tulevia lapsiani pystyä kutsumaan joko tytöksi tai pojaksi, mutta oma poikani saa pukea esimerkiksi prinsessamekon jos niin haluaa :D Haluan, että tulevaisuudessa ei ole rajoja sen suhteen mikä on tyttöjen juttu ja mikä poikien. Lapsi voi tulevaisuudessa tuntea olevansa eri sukupuolta kun mihin syntyi tai olla tuntematta omaa sukupuoltaan, kaikki on ihan okei. En siis ymmärrä sitä, ettei vastasyntynyttä lasta voi kutsua tytöksi tai pojaksi kun se selvästikin fyysisesti jompikumpi on :D