PARAS IKÄERO LAPSILLE

28/01/2018

Luin alkuviikosta artikkelin, jossa kerrottiin lasten pienen ikäeron jopa altentavan vanhempien elinikää. Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan liian lyhyet synnytysvälit kun lisäävät niin fyysisiä terveysriskejä kun lasten aiheuttamaa kuormitusta perheessä. Artikkelissa kerrotaan että maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että vanhemmat odottaisivat vähintään kaksi vuotta, ennen kuin he ryhtyvät yrittämään sisarusta lapselleen ja nyt Suomessakin mietitään, että alettaisiinko neuvolassa valistamaan liian tiheiden synnytysten vaaroista.

Professori kertoo jutussa, että hänen mielestään yleinen tapa perheissä on että lapset tehdään asenteella ”alta pois ja mahdollisimman nopeasti”. Että vanhemmat pelkäävät lasten aiheuttamaa stressiä ja yrittävät rutistaa perheen pikkulapsiajan mahdollisimman lyhyiksi. Tämä voi ehkä olla joissain tapauksissa totta, mutta omalla kohdallani en kyllä ole kaveriperheissä törmännyt tällaiseen asenteeseen ollenkaan.

Kaveripiirissäni on paljon perheitä jossa lapset on tehty reippaasti alle kahden vuoden ikäerolla. Oma kaksi vuotta ja yksi kuukausi on tuntunut välillä jopa isolta, kun useammalla tuttavalla ikäeroa saattaa olla vain vähän reilu vuosi.

Kukaan meistä ei ole tehnyt lapsia sillä asenteella että äkkiä pois alta, vaan ajatellut enneminkin sitä miten sisaruksista olisi paremmin seuraa toisilleen kun ikäero ei kasva liian suureksi. Ja niin heistä kyllä kaikista on ollutkin. Vaikka artikkelista varoitellaan myös tästä, että lapset saattavat myös tapella keskenään paljon.

Elämä vastasyntyneen ja kaksivuotiaan kanssa oli varmasti ajoittain rankkaa, mutta enemmän muistan niiltä ajoilta pelkkiä hyviä juttuja. Olin etukäteen varautunut siihen, että vanhempi lapsi saattaa olla mustasukkainen, eikä heitä voi jättää hetkeksikään valvomatta. Kamalin juttu mitä koko vauvavuotena tapahtui oli se, kun Kaapo juoksi sitterissä köllötelleen Elviksen ohi ja nappasi häneltä sukat jaloista. Muuten selvittiin ilman mitään mustasukkaisuusdraamaa.

Kaksi tai kolmevuotiaasta ei ole juurikaan apua vauvan kanssa, mutta myöhemmin kyllä. Kun lapsilla on pieni ikäero heitä kiinnostavat myös samat leikit. Heistä on ihan uskomattoman paljon seuraa toisilleen, siinä ei vanhempana tarvitse hirveästi keksiä heille tekemistä. Riitojakin on toki välillä, mutta niitä olisi varmasti ihan millä tahansa ikäerolla.

Sisarukset ovat mieletön rikkaus. Seuran lisäksi sisaruksilta saa tukea, ikäänkun toisen liittolaisen. Sisaruus opettaa myös pienestä pitäen toisten huomioimista ja asioiden jakamista. Tässä tapauksessa sanoisinkin että pienestä ikäerosta on enemmän hyötyä kun haittaa.

Kaapo ja Elvis ovat kun paita ja peppu. Sydän sykähdellen olen seurannut heidän yhteistä matkaansa kuuden vuoden ajan. Tänä aikana heistä on kasvanut erottamaton kaksikko. Satunnaisista nahisteluista huolimatta isoveli pitää aina loppupeleissä pienemmästään huolta ja puolustaa, ja pikkuveli kunnioittaa ja ihailee isompaa. He myös kutsuvat toisiaan isoveljeksi ja pikkuveljeksi ja heidät saattaa löytää aamuisin nukkumasta samasta sängystä.

Artikkelissa kerrotaan parhaan ikäeron lapsille olevan kaksi ja puoli vuotta. Tässä ajassa äidin keho ehtii palautumaan edellisestä syynytyksestä. En toki voi sanoa tieteellistä tutkimusta vastaan, mutta mielestäni tässä pitäisi katsoa kokonaisuutta. Eikä lasten ikäeroa voi muutenkaan aina niin tarkkaan harkita, yleensä lapset tulevat kun ovat tullakseen. Tällöin mielestäni lopulta kuitenkin mikä tahansa ikäero on oikea, ja sisaruksille syntyy juuri sellainen suhde kun on syntyäkseen.


8 Responses to “PARAS IKÄERO LAPSILLE”

  1. Anne sanoo:

    Mä oon tavannut tän tyyppistä asennetta ja pakko vähän sitä varmaan olla, kun musta tuntuu että on ihan huurupäistä tehdä lapsia alle 2v ikäerolla :D mutta nyt puhuu, mun lapsen temparamentti erot ja ei suunniteltu tasan 3v ikäero. Mutta esikoinen on sen verran haastellinen tapaus, että sopiva ikäero olisi ollut 10v ’:D
    On melkein kestänyt kuopuksen elinikä, että on tasaantunut hänen saapuminen meidän perheeseen. 2vuotta siis ja elämäni vaikeimmat. Nyt alkaa sujua heidän yhteiselo ja isovelistä tullut huolehtiva, puolustaa veljeään ja aina ajattelee häntä.
    Mulla ja mun veljellä on 11kk ikäeroa, se on ollut varmasti Aika rankkaa äidilleni, mutta nyt ollaan läheisiä.

  2. Riina sanoo:

    Voi kunpa joskus päästäisiin tilanteeseen, jossa ei niin mustavalkoisesti ja pelkistävästi asiasta ajateltaisi…tiedän paljon perheitä, joissa lasten pieni ikäero on ollut lähestulkoon vain positiivinen asia niin lasten kuin koko perheenkin kannalta ja perheitä, joissa ”suositeltu” ikäero lasten välillä ei ole sinällään tuonut mitään erityistä hyvää mukanaan. Niin moni juttu vaikuttimena näissä!

  3. Hih sanoo:

    ”Kamalin juttu vauvavuonna…”

  4. Veera sanoo:

    Täyttä asiaa tää sun teksti. Kiitos tästä !

  5. Zanne sanoo:

    ”Eikä lasten ikäeroa voi muutenkaan aina niin tarkkaan harkita, yleensä lapset tulevat kun ovat tullakseen. Tällöin mielestäni lopulta kuitenkin mikä tahansa ikäero on oikea, ja sisaruksille syntyy juuri sellainen suhde kun on syntyäkseen.”
    Tämä mielestäni kiteyttää asian aika hyvin, ei kaikki ole aina niin mustavalkoista.
    Olemme kaikki erilaisia, eri perheillä on erilainen stressinsietokyky, erilaiset on lasten luonteet, jne.
    T. Äiti jonka lapsilla 13v ikäeroa, joka on meille se juuri sopiva

  6. Petu sanoo:

    Itse en olisi jaksanut kahta lasta pienellä ikäerolla. Esikoisen ja kesällä syntyvän vauvan ikäeroksi tulee lähes 9 vuotta. Ikäeroon vaikutti ero, yksinhuoltajuus ja uusi parisuhde. Esikoinen on kuitenkin todella onnellinen uudesta sisaruksesta ja uskon, että hänestä on vauva-arjessa myös apua jos vain haluaa itse osallistua. :)

  7. Marika sanoo:

    Hei!
    Nämä on kyllä tosi yksilöllisiä asioita. Eipä sitä nyt varmaankaan voi mitään ikärajasuositusta asettaa. Joidenkin lapset on kuin unelma, joidenkin haastavampia. Jotkut vanhemmat jaksavat paremmin kuin toiset yms. Itselläni ensimmäinen oli koliikkivauva ja pitkään ajattelin etten edes halua toista lasta. En olisi millään jaksanut taaperoa ja vauvaa. Ensimmäisen kohdalla kaikki oli muutenkin opettelua, joten koin koko äitiyden aivan suunnattoman raskaana. Toisen saimme reilu neljä vuotta myöhemmin ja on ollut todella ihanaa nelivuotiaan ja vauvan kanssa. Nelivuotias jo kuitenkin tykkää tehdä omia juttujaan mutta hänestä on myös välillä apua. Tämä on ollut meille juuri sopiva ikäero. Olen kuitenkin kaveripiirissä nähnyt että lapsia on saattanut tulla tiuhempaan ja se on sopinut heille hyvin. Kannattaa miettiä sitä omaa jaksamista ja jos kokee että on valmis toiselle nopeastikin, niin mikäs siinä. Onhan se toki ihanaa myös että sisarukset ovat hyvin saman ikäisiä.

  8. Tiina sanoo:

    Meidän perheessä taas on varta vasten ajateltu, että yksi lapsi riittää. Olisihan se ajatuksena ihana, että lapsella olisi sisarus ja mulla vielä joskus vauva (itsekin olen ainoa lapsi), mutta minun ja miehen resurssit menevät sen idyllin edelle. Taloudellinen tilanne on tällä hetkellä ok, mutta itse pidän myös sen pohtimista todella merkittävänä asiana. Ja omalla kohdallani myönnän täysin avoimesti: myös mukavuudenhalu ja tietynlainen itsekkyys vaikuttavat päätökseen.