ALL GOOD

16/11/2017

En voi uskoa tätä, mutta meidän reissu alkaa jo lähenemään loppuaan. Tai no vielä viisi päivää, mutta tätä menoa menee vain hujaus ja ollaankin jo koneessa matkalla kohti kotia. Blogi on ollut reissun ajan paljon hiljaisempi mitä olin alunperin suunnitellut. Olisi teille ihan kauheasti kerrottavaa ja pää pursuaa erilaisia postausideoita, mutta vitsit että tuo aurinko, kuumuus, uiminen ja kaiken ihemettely väsyttää niin, että illalla kun pääsen tähän koneen ääreen ei silmät yksinkertaisesti vaan pysy auki.

Tänään minulla on mennyt koko iltapäivä ja ilta siihen, kun olen yrittänyt etsiä meille edullisia lentoja ja hotellia Bangkokista. Ja samaan aikaan soimannut itseäni siitä, että miksi en vaan varannut niitä kaikkia jo aiemmin. Monen mutkan ja hotellin raivostuttavan hitaan netin rämpyttämisen jälkeen nekin on nyt vihdoin hommattu. Tutustuin tänään Hollantilaiseen perheeseen ja he kertoivat olleensa kolme yötä asumassa laivassa, josta he vain kävivät snorklaamassa aamusta iltaan. Aloinkin jo miettimään että joskos mekin menisimme meidän viimeisiksi päiviksi sellaiseen, mutta toisaalta on kiva kokea myös Bangkokin vilinä. Eikä kotimatkakaan ole sitten yhtä pitkä, kun osa matkaa tulee taitettua jo perjantaina. Ensi maanantaille meille jää sitten enää kaksi pitkää lentoa.

Tänne Koh Lantalle reissaaminen ominpäin olikin tosiaan aikamoinen urakka. Lennot minulla oli aluksi siis vain Dohassa tehtävän välilaskun kautta Bangokiin. Välissä oli muistaakseni kolmisen tuntia, ja vaikka olen aika ajatellut että lasten kanssa suorat lennot ovat helpommat, niin jatkossa ehdottomasti välilaskulla jos mahdollista! Oli tosi kiva päästä jaloittelemaan ja purkamaan energiaa leikkipaikalle muutamaksi tunniksi lentojen välissä. Lähdimme matkaan lauantai-aamusta. Ensimmäinen lento kesti reilun viisi tuntia ja toinen kuusi. Dohassa jatkolentoome lähti kahdeksan aikaan paikallista aikaa. Toisen lennon aikana yöllä yritimme nukkua mahdollisimman paljon, mutta eiköhän vieremme sattunut kaveriporukka, jotka nauttivat mielummin ilmiasesta drikkitarjoilusta kun nukkumisesta. Olo olikin aika töttöröö kun Bangokissa olimme paikallista aikaa seitsemän aikaan aamulla.

Bangokissa meidän piti vaihtaa kenttää ja olinkin psyykannut poikia etukäteen, että siellä meillä ei olisi hetkeäkään hukattavaksi. Pääsimme onneksi lapsiperheenä jonon ohi passintarkastukseen ja oikean bussinkin löysimme yllättävän hyvin. Kukaan ei myöskään oksentanut tai muutenkaan protestoinut tulikuumassa, tunkkaisessa, hyppivässä, pomppivassa ja nykivässä bussissa, jolla kesti aika tarkkaan tunnin päästä toiselle kentälle. Tässä kohtaa pakka olisi voinut hajota totaalisesti, mutta onneksi pojat todistivat olevansa raudankovia reissumiehiä juuri silloin kun sille oli oikeasti tarvetta.

Toiselta kentältä meillä oli vielä puolentoista tunnin lentomatka Krabille, jonne olin tilannut paikallisesta matkatoimistosta meille yksityiskyydin Koh Lantan saarelle. Kentällä meitä odotti kuski ja pääsimme ilmastoidulla luxus-vanilla noin kahden tunnin (sisälsi myös autolauttamatkan) kestäneen matkan suoraan hotellillemme. Kuljetus oli vähän normaalia kalliimpi sillä meitä oli vain kolme, mutta ihan mielelläni maksoin parikyppiä extraa kaiken sen reissaamisen jälkeen.

Reilu 26 tuntia myöhemmin kotootalähdön jälkeen olimme siis perillä. Kun näin valkoisen hiekkarannan, tunsin kirkkaan turkoosin veden lämmön ja sain käteeni kookospirtelön samalla kun ihastelin yhtä upeimmista auringonlaskuista pystyin todeta sen kaiken olleen tuon reissaamisen arvoista.

Perillä pääsimme heti kivasti kiinni paikalliseen aikaan, ollaan itseasiassa oltu aikamoisia aamuvirkkuja! Aurinko täällä laskee jo kuuden aikaan illalla, joten on ollut kiva myös aloittaa päivä silloin kuuden jälkeen aamulla kun aurinko nousee. Kuumuuteenkin ollaan totuttu tosi hyvin, vaikka öisinkin täällä on sellaiset 28 astetta lämmintä.

Tällä hetkellä olemme toisessa majoituspaikassamme, sillä varasin meille kaksi eri paikkaa – jotta ehtisimme kokea mahdollisimman paljon. Vaikka ollaankin oltu paljon rannalla ja altaalla, niin ollaan koluttu paikkoja, rekteilty ja koettu paljon muutakin. Saarena tämä on kuitenkin aika suuri, mutta ollaan vedetty tämä jopa muutamaan kertaan päästä päähän. Suurimmaksi osaksi ollaan joko kävelty läheisiin paikkoihin tai menty taksilla tai tuktukilla. Mopo olisi täällä kätevin, ja vaikka monet turistitkin ajalevat täällä lapset kyydissä niin siihen minä en ole kyllä uskaltanut. Liikenne täällä rauhallisella saarellakin on tosi hurjaa, ja en ole edes ikinä ajanut mopoa tai skootteria. Mutta ehdottomasti se olisi helpottanut vähän eloa täällä.

Olenkin saanut etenkin instan puolelle jo paljon erilaisia toiveita postauksiin täältä saarelta – muutama on jo jopa varannut matkankin tänne nähtyään videoita paikasta. Ainakin meidän ekasta majapaikasta olisi tarkoitus postata pian, mutta jos tulee jotain muuta mieleen niin laittakaa ihmeessä kommenttia!

(Tämän kirjoitettuani itselleni iskikin sitten ihan kunnon turisti-ribbe ja tässä juuri olen tilaillut lääkäriä käymään hotellilla. Tästäkin huolimatta edelleen kaikki hyvin, onneksi on vakuutus, ilmastointi ja pojille ipadi) :D


7 Responses to “ALL GOOD”

  1. Zanne sanoo:

    Hei,
    Ihan vaan kysyn, miksi matkustit yksin lasten kanssa? Miksi et ottanut aviomiestäsi mukaan?
    Siis tämä ei ole ilkeilyä tms. vaan ihan ihmettelen kun olet nyt kummiskin naimisissa, että miksi et ottanut miestäsi mukaan reissuun??

    • Tiina sanoo:

      Itse ainakin ajattelen olevan itsestään selvää että toinen ei välttämättä pysty irrottautumaan töistä tai muista velvollisuuksista matkalle samaan aikaan yhtä pitkäksi aikaa tms.

      Reissun seuraaminen on kyllä lisännyt matkakuumetta tämän pimeän marraskuun keskellä. :)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Ei häntä noin vain oteta mukaan :D Olin ostanut lennot jo kauan sitten, ennen kun olimme edes tavanneet. Nyt lennot hänelle ja hänen pojalleet olisivat maksaneet tuplasti enemmän. Lisäksi hänellä on niin työn kun muiden perheasiodenkin kanssa sellainen tilanne, ettei hän olisi oikein muutenkaan voinut lähteä :-)

  2. Marianna sanoo:

    Moi!

    Aivan ihanalta näyttää ja kauhea matkakuume sai lisää tulta. Mikä oli tämä Ko Lantan eka hotla, josta niin tykkäsitte <3
    KIITOS! Ja nauttikaa vielä!

  3. Tiina sanoo:

    Koh Lanta on ihana paikka ☀️ Oltiin siellä 2012 ja näitä sun postauksia lukiessa herää kyllä matkakuume päästä joskus sinne vielä uudestaan.
    Ja sun kuvat, on aina niin ihania.

  4. Tiiana sanoo:

    Itse ajattelisin että Helsinki-Bangok lento on nukkumisen ja ajan käytön kannalta järkevin. Kun ruokailut yms. on hoidettu on kello jo niin paljon että lapset voi yrittää saada nukkumaan ja lentoa jäljellä sen verran että ehtivät myös nukkua muutaman tunnin kunnolla ennen aamiastarjoilua. Juuri viime viikolla kun lensin Delhiin niin huomasi että siinä pimeä aika koneessa jää vähän turhan lyhyeksi.

  5. Jarna sanoo:

    Oon seurannut teidän matkaa insta-storysta ja lievittänyt sillä tätä marraskuun kaamosahdistusta :) Nyt mietinkin että pitäiskö itsekin jatkossa lähteä reissuun mieluummin marraskuussa kuin tammi-helmikuussa
    Ja pitää vielä sanoa, että teidän pojat käyttäytyy niin nätisti reissussa. Meillä melkein samanikäiset pojat ja ollaan reissattu paljon ja no, tiedän ettei reissaaminen ole aina helppoa, varsinkin jos lapset on nälkäisiä ja väsyneitä ja kiukkuisia ja.. aikuisista puhumattakaan..! ;)
    Kiva on ollut seurata teidän Thaimaan-reissua, kaikki näyttää niin ihanalta, että tulee itselle ihan kauhea kaukokaipuu!
    Kiitos kivoista tarinoista, niitä on aina niin mukava seurata. :)

Kommentoi