MITÄ JÄLKEEMME JÄÄ?

2/11/2017

Kaupallinen yhteistyö WWF

Äitinä mieleeni tulee väistämättä usein kysymys, millaisen maailman jätän jälkeeni? Sulavatko jäätiköt kokonaan kun vielä omat lapseni ovat elossa, tuhoavatko hirmumyrskyt kaiken alleen, entäs miten käy luonnollemme ja eläimille? Joskus mietin myös, että olenko osannut opettaa lapseni ymmärtämään tätä kaikkea. Syitä ja seurauksia, luonnon ja elämän kunnioitusta.

Katsellessani heitä ihmettelemässä syysmetsää, kohdatessaan lempein ottein naapurin koiran tai pohtiessaan eläimien oikeuksia sirkuksen mainoksen nähdessään tiedän että olen. Jos tulevaisuudessa jälkeemme jää yhtä valveutuneita ihmisiä mitä lapsemme nyt ovat, on meillä vielä toivoa.

Vaikka olemme tällaisia perus kauralatte-kaupunkilaisia, on perheemme suhde luontoon vahva. Meille on tärkeää päästä usein luonnon helmaan ja onneksi meillä täällä Helsingissä se on hyvinkin helppoa. Ei ole väliä vaikka asumme lähes keskustassa, pihamme metsikössä asustaa kettu ja voimme kesäisin viljellä omat salaattiaineksemme omilla viljelyksillämme. Upea keskuspuisto on aivan vieressä ja nuoruudenkotiini saareen hurauttaa bussilla alle puolessa tunnissa.

Ihaninta minusta on kuitenkin nähdä miten lapset suhtautuvat eläimiin. Se empatian määrä! On hienoa myös nähdä miten kiinnostuneita he ovat luonnon ja eläinten tilasta, haluavat kysellä vaikkapa sukupuutosta ja miettivät oma-aloitteisesti tapoja sille ettei mikään laji enää katoaisi tältä planeetalta.

Minusta on tärkeää että tällaiset asiat ovat meillä ihan arkisia ruokapöytäkeskusteluja ja että lapset ovat pienestä saakka olleet kiinnostuneita luontoon ja maapalloon liittyvistä asioista. En ole oikeastaan koskaan miettinyt mitään tarkkoja kasvatusperjaatteita tai tapoja, mutta nyt kun asiaa mietin, tärkeintä on ehdottomasti toisten kunnoittaminen ja auttaminen ja sen opettaminen onkin näköjään käynyt ihan vahingossa.

Ilmastonmuutoksesta ja sen tulemisesta muistan kuulleeni ensimmäisen kerran joskus koulussa. Silloin se tuntui joltain kaukaiselta asialta, joka ehkä joskus tulee. Nyt se näkyy kuitenkin jo arktisilla alueilla ja juuri siksi usein mietityttääkin, että mitä meidän jälkeemme jää. Jääkö mitään?

Myös Suomen luonnossa on nähtävissä monia lämpenemisen merkkejä: vesistöjen jääpeiteajat ovat lyhentyneet, kasvillisuus on muuttunut ja metsänraja on siirtynyt pohjoisemmaksi ja korkeammalle. Ilmastonmuutos lämmittää arktista aluetta nopeammin kuin mitään muuta aluetta maapallolla. Arktisella alueella on suuri merkitys koko maapallon luonnon monimuotoisuudelle. Osaa alueen lajeista, kuten jääkarhuja, ei tavata missään muualla. Huomattava osa arktisen alueen ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. (lähde WWF)

WWF:n kummius on yksi helpompia tapoja auttaa. Lumi-kummina pääset suojelemaan muunmuassa jääkarhua, mursua, itämerennorppaa, naalia ja ahmaa. Kummina tililtäsi menee kuukaudessa minimissään kahdeksan euroa Arktisen alueen suojelutyöhön – se ei ole paljoa paremman huomisen toivossa. Lahjoituksia käytetään lajien suojelun lisäksi imastonmuutoksen hillitsemiseen, luonnonsuojelualuiden perustamiseen sekä kieltojen asettamiseksi luonnonvarojen ryöstämiselle. 

Lumi-kummina saat myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvän WWF-lehden, joka sisältää paljon mielenkiintoista ja tärkeää tietoa luonnosta. Meidän perhe on ollut WWF-kummeja jo monta vuotta ja jokainen lehti luetaan aina tarkkaan ja hienoja kuvia ihastellen. Kummius on myös todella hyvä aineeton lahja-idea ihmiselle jolla on jo kaikkea. Joulukin on tulossa! Ja jos kummiksi ei ole mahdollisuutta juuri nyt ryhtyä, WWF:lle voi tehdä myös kertalahjoituksia.

Herääkö teillä mieleen välillä vastaavanlaisia kysymyksiä? Miten teidän lapset suhtautuvat luontoon tai sen suojeluyöhön? Puhutaanko teillä kotona tällaisia asioista?

Kerro miten luonnon kunnoittaminen näkyy teidän arjessa ja osallistu Planeettamme Maa -konsertin lippupaketin arvontaan! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kahden hengen lippupaketti 24.2.2018 Hartwall Areenalla järjestettävään konserttiin. Arvonta päättyy su 8.11.17.

Lumi-kummiuteen voit käydä tutustumassa täällä ja samalla laskea itsellesei sopivan kuukausilahjoitussumman. Voi vaikka miettiä, että mistä pienestä asiasta voisi kuukaudessa luopua ja lahjoittaa rahat mielummin luonnonsuojelutyöhön.


28 Responses to “MITÄ JÄLKEEMME JÄÄ?”

  1. kati sanoo:

    Tärkeä aihe!
    Mahtavaa että teillä keskustellaan tällaisistäkin asioista, lapsissa on tulevaisuus ja
    juuri tuo kunnioittava suhtautuminen kaikkeen elolliseen on tosi ihana arvo.

  2. pöllö sanoo:

    Yritämme kierrättää kaiken ja kunnioittaa niin luontoa, eläimiä kuin ihmisiäkin!

  3. Norppu sanoo:

    KIITOS MINTTU. Ihanaa että puhut tästä. Maailmassamme on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin avokadokulhot ja syysvaatteet. Upeaa myös, että nämä asiat ovat luonnollisesti teillä esillä myös lasten kanssa. Ilmastonmuutos näkyy jo kaikkialla, ei vain napa-alueilla. On kammottavaa ajatella, että tulevat sukupolvet joutuvat entistä kovemmin taistelemaan sitä vastaan, koska me emme tehneet tarpeeksi.

    Aloitin itse juuri WWF:n ilmastokummina, aiemmin tuin sademetsiä. Yhtä kaikkia tärkeitä asioita, mutta onneksi jokaisen ihmisen teoilla on väliä.

  4. Maria sanoo:

    Vegaaninen ruokavalio, kierrätys, turhan ostamisen välttely

  5. Linda sanoo:

    Koitetaan välttää turhaa roskaamista ja kuluttamista.

  6. Nelli sanoo:

    Ihana postaus ja niin aiheellinen. Emme heitä roskia luontoon ja kierrätämme. Mukaan arvontaan.

  7. Riina sanoo:

    Hmm… Tärkeä tärkeä aihe ja hyviä keinoja tässä listattu. Samaan aikaan olet kuitenkin edellisessä postauksessa kertonyt matkustavasti poikiesi kanssa toiselle puolelle maapalloa useiden välilaskujen kera. Tämä ei nyt ole mitään saarnaa ja salee itsekin matkustaisin myös kaukokohteisiin jos olisi rahaa, mutta olen kiitollinen että ei ole. Tuntuu hyvältä, että en hukkaa kaikkia niitä hyviä elämänvalintojani kuten vegaaniutta, kaupunkiasumista, autottomuutta ja kylmiä suihkuja siihen että tussuttaisin menemään lentokoneilla monta kertaa vuodessa.

    Toivottavasti et loukkaannu tästä kommentista, koska on ihanaa että ylipäätään olet tämmöisessä kamppiksessa mukana ja tietysti turismilla voi olla uskomattomia sosiaaliseen kestävyyteen positiivisia vaikutuksia, jos itse kohteessa tekee oikeita valintoja. Mutta jotenkin vaan ristiriitaiset postaukset sulla tässä peräkkäin.

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Moi! 🙂 Jos postaukseni ovat ristiriistaisia keskenään, niin oli mielestäni myös kommenttisi. Sanot ettet saarnaa, mutta melko syyllistävä kommenttisi kuitenkin on. Mekin asumme pienessä asunnossa kaupungissa, ei ole autoa, emme syö lihaa, lahjoitamme hyväntekeväisyyteen, kiinnitämme energian, veden -ja monen muunkin asian kulutukseen paljon huomiota. Matkailu on on yksi suuri osa siihen, miten lapset osaavat suhtautua niin upeasti luontoon, kanssaihmisiin tai vaikkapa aiemmin tekstissä mainitsemiini eläinten oikeuksiin sekä niiden suojelutyöhön. Lensimme viimeksi vuosi sitten, joten monta kertaa vuodessa tussuteluksi en sitä sanoisi 🙂
      Mielestäni tässä on tärkeä aihe, mutta kommentistasi saa fiiliksen että minun olisi pitänyt olla kirjoittamatta tästä koska olemme lähdössä matkalle?

      • Nina sanoo:

        Heippa,
        Komppaan Riinaa ja jaan hänen huolensa lentämisen ympäristövaikutuksista ja näiden peräkkäisten postausten ristiriitaisuudesta… on tosi harmillista kun lentäminen on niin älyttömän epäympäristöystävällistä. Esimerkiksi autolla saa ajella päivittäin 20km suuntaansa kolmen vuoden ajan jotta siitä tulisi saman suuruiset päästöt kuin yksistä lennoista Thaimaahan… tuntuu, että monet ei sitä vaan jotenkin tiedosta tai halua tiedostaa miten raskasta se lentäminen on… ja sitten koetaan saarnauksena, jos ihan ystävällisestikin kommenttiboksissa kommentoidaan ikävästä asiasta. 🙁

        • JB sanoo:

          Minusta ensimmäisessä kommentissa paistaa se asenne, että kaikki tai ei mitään. Kylmät suihkut ja vegaanius, julkinen liikenne eikä todellakaan mitään turhaa matkustamista. Usein monet meistä kaikista tekeevät parhaansa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta yrittää edes jollain tavalla edistää ympäristöystävällisyyttä. Kaikkien ei pidä kieltäytyä kaikesta. Voi olla, että Riina aidosti nauttii kylmistä suihkuista, mutta itse en luopuisi kuumasta suihkusta. Olenko nyt paha? Minttu lentää Thaimaahan poikien kanssa ja koska on esillä sosiaalisessa mediassa, tekee se hänestä heti tekopyhän ja huonon ihmisen kun noin saastuttaa. Eihän kukaan tosiaan tiedä, mitä kaikkea muuta Minttu tekee. Voi olla että muu elämä on täynnä esimerkillisiä tekoja, joista emme mitenkään voi tietää, jos hän ei jaa niitä someen. Itse rakastan matkustamista. Koen, että se on antanut minulle todella paljon. Ja oma mielipiteeni on se, että kaikkien olisi hyvä lähteä joskus kauas, ei välttämättä Thaimaan Phukettiin, jotta näkisi lähelle. Itselläni on tulossa 2 reissua vielä tämän vuoden puolella. Te ette tiedä kuka olen, mutta jos kulkisin lappu selässä, jossa lukisi matkasuunnitelmani, niin kuinka moni tulisi kadulla arvostelemaan minun valintojani? Tietämättä mitään muuta elämästäni? Tuskin kukaan. Joten onko tämä Mintun syyllistäminen tarpeen?

      • Riina sanoo:

        Joo tuun pyytämään anteeksi koska jeesusteluksihan tuo meni.

        Iskee vaan aina kamala eksistentiaalinen kriisi ilmastoneuvotteluiden alla. Ja siis ihan henkilökohtainen ja sitten alan parin viikon ajan saarnaamaan kaikesta. Vaikka vitut omakaan elämä oikeasti kestä lähempää tarkastelua. Muoviroskassa sitä pyöritään ja tuontitavaraa löytyy jääkaapista, vaatekaappista ja tiesmistä. Ja se harmittaa mua. Mua harmittaa että omalla toiminnallani olen mukana näissä ilmastontuhoamistalkoissa vaikka kuinka uskottelen itselleni että näillä pienillä teoilla eläisin ympäristöystävällisesti. Eikä tällä ole mitään tekemistä sun postausten kanssa, joten anteeksi että purin tämän ahdistukseni sinuun.

        En osaa nytkään ilmaista itseäni kunnolla, mutta ehkä mun pointti on nyt oikeasti pyytää anteeksi. Totta kai saat matkustaa ja kuten sanoin, turismilla on valtavia positiivisia vaikutuksia myös. Hyvää matkaa.

  8. HANNA sanoo:

    Hei ihan mahtavaa että otit esille tärkeän aiheen ja käytät näkyvyyttäsi hyvään! 🙂

  9. Minttu-Maaria sanoo:

    Suosin kasvisruokaa ja kävelen tai käytän julkisia. En roskaa ja ostan kaupasta aina mielumin luomu vaihtoehdon!

  10. tianen sanoo:

    Yritetään ostaa mahdollisimman vähän muovia tai muoviin pakattuja juttuja, kierrätetään, ostetaan luomua, eikä syödä paljoa lihaa! Lisäksi ostetaan tosi paljon käytettyä tavaraa muutenkin 🙂

  11. Nella sanoo:

    En omista autoa eli julkisilla kuljen, asun pienessä asunnossa, en syö lihaa. Kulutan muutenkin aika vähän, tosin taloudellisista syistä, mutta kai tää nuukailu jää päälle vaikka rahaa olisi joskus enemmänkin käytössä.

  12. Maria sanoo:

    Kierrätän kotona niin paljon kun mahdollista. Välttelen turhaan muoviin pakattujen tuotteiden ostelemista, kun muovijätteen määrä kotona on alkanut ahdistaa. Meillä on 4 kk poika, jolle haluaisin opettaa kestävääkulutusta, kierrätystä ja luonnon arvostamista. Poika kulkenutkin kestovaipoissa koko ikänsä, mistä olen oudolla tavalla todella ylpeä Ihanaa ajatella miten paljon muovia on säästänyt kestoilemalla!
    Kotona emme syö lihaa, suosimme suomalaista, luomua ja lähiruokaa. Kuljemme pyörällä ja julkisilla, ostamme suurimman osan vaatteista ja kaluisteista käytettynä.
    Ympäristöä voi säästää niin monin tavoin, ihan arjen pienissä jutuissa.

  13. Piia sanoo:

    Vältämme turhaa yksityisautoilua, isot lapset kulkevat toisen matkoista harkkapaikalle bussilla ja pyrin järjestämään aktiivisesti kimppakyytejä milloin mihinkin. Kauppareissulla kävelytien varresta kiikutamme roskiin mehutölkkejä ym älytöntä maahan heitettyä. Toivon, että lapset ymmärtävät, että pienestäkin teosta voi kasvaa jotain suurta.

  14. Laura sanoo:

    Mullakin otti silmään kahden peräkkäisen postauksen räikeä ristiriita, mikä tavallaan vei pohjaa pois siltä huolelta, mikä ihan aiheellisesti WWF-viestissä on. Ehkä vähän huono markkinavalinta ajoituksen suhteen.

    Myös ne lapset, jotka eivät pääse puolivuosittain lentämään kaukomaihin, oppivat kyllä luonnon kunnioittamista ja tärkeitä arvoja, kunhan sitä heille opettaa. Itse juuri eilen itse keskustelin lapsen kanssa tosi pitkät ajat luonnon monimuotoisuudesta, yhteyttämisestä ja sademetsien merkityksestä maapallolle. En usko, että lapsen on nähtävä sademetsää osatakseen ymmärtää, että niitä pitää suojella ja arvostaa, samoin kuin puhdasta kotimaista luontoa.:)

    Pieniä valintoja, ja suuria valintoja. Meillä vanhempina on vastuu kasvattaa tulevasta sukupolvesta vihreämpää kuin itse kasarin kasvatteina olemme. Uskon, että muna on kanaa viisaampi, mutta pelkään, että se on myöhäistä.

    • K sanoo:

      Samaa mieltä: miten hyvä luontosuhde voisi syntyä vain ulkomaan matkoilla? Ja toisaalta, mitä väliä on ”hyvällä luontosuhtella”, jos se ei estä luonnon tuhoamista omilla valinnoilla?

      Opettajana koen, että valtaosalla lapsista on todella hyvä suhde luontoon ja sen suojeluun. Lapset ovat myös valmiita muutokseen ja vaikka luopumaan tietyistä jutuista jopa helpommin kuin me aikuiset. Tuntuu esimerkiksi, etteivät lapset kärsi ”huonoista” kesistä kuten aikuiset. -ja vaadi pääsyä aurinkoon kompensoimaan kylmää kesää.

      Toki monet lentävät pitkiä matkoja ja elävät epäekologisesti, mutta toivoisin, että ilmastonmuutoksen edessä oltaisiin nöyrempiä.

      • Laura sanoo:

        Totta! Ainakin meillä tuntuu, että 6-vuotias lapsi oikein imee kaiken saamansa infon ja muistaakin sen hämmästyttävän hyvin. 😀 Liikumme paljon luonnossa; pitkospuilla, laavuilla, muuten vaan koiran kanssa, sienimetsällä jne ja aina niiden aikana tulee pidettyä pitkiäkin biologian luentoja ja puhuttua myös luonnonsuojelun etiikasta. Olen itse aikoinani oppinut todella paljon (ensisijaisesti asenteen) Suomen metsissä ikänsä kulkeneelta mummultani, joka ei elämänsä aikana ole lentokoneessa käynytkään. Mummun tieto ja kunnioitus luontoa kohtaan seuraa nyt jo kolmannelle sukupolvelle. Lapseni on kyllä matkustanut, mutta suhde luontosuhde ei todellakaan sellaista vaadi.

        Olen samaa mieltä siitä, että lasten on helpompi luopua ns. saavutetuista eduista. Se on merkittävä asia, kun mietitään tulevaisuutta. Päätöksiä tekevät ne, jotka nimenomaan eivät ole valmiita enää luopumaan, mutta heitä seuraa uusi sukupolvi.

  15. Airiina sanoo:

    Kierrätän kaiken mahdollisen, ostan aina kaupasta vain ne mitä todella tarvitsen, en roskaa ja opetan lapsillekin, että kaikki roskat laitetaan roskikseen ei heitetä luontoon tai ulos. Käymme metsärekillä ja siellä puhutaan luonnonsuojelusta ja siitä, että ei kuormiteta luontoa jätteillä tai muulla tapaa.

  16. Maiju sanoo:

    Meillä pyritään kierrättämään mahdollisimman paljon ja valitsemme mahdollisuuksien mukaan biohajoavia tuotteita. Itse olen noudattanut kasvisruokavaliota jo lähes viidentoista vuoden ajan.

  17. minäminä sanoo:

    Kierrätän, syönkasvisruokaa, en omista autoa. Mutta lennän kaukomatkoja, yleensa Thaimaahan Intiaan, vähintään kerran vuodessa.
    Tämä tekee hiilijalanjälkeni niin suureksi, että minun on aivan turha väiittää elävämi ekoligisesti, kaikesta edellämainituista maneereista huolimatta.
    Olen aivan samanlainen luonnon tuhoaja kuin sinä, Minttu , sillä erotuksella, etten edes väitä eläväni egologisesti.
    Sen verran ”synti” lentomatkaiöu on. sitä ei voi kukaan kieltää.

  18. Reetta Pummila sanoo:

    Kierrätän, pyöräilen kaikki mahdolliset matkat ja olen kasvissyöjä. Tosi tärkeä aihe. Itsekin olen miettinyt, että jos tulevaisuudessa saa lapsia, kuinka saa heidät kasvatettua mahdollisimman ympäristötietoisiksi. Oot onnistunut kasvattaan upeita lapsia!

  19. Hantsu sanoo:

    Syön kasvispainotteisesti reilua kauppaa suosien, kierrätän, sekä keskustelen lasteni kanssa syistä näiden heille arkipäivää olevien tapojen taustalla. Yksilöiden pienilläkin valinnoilla on väliä <3

  20. Yksinäinen sanoo:

    Minulla ei ole lapsia. Itkettää.

  21. Zarba sanoo:

    Hyvä ja tärkeä postausaihe! Nyt kun mietin, niin meidän nelihenkinen perhe taitaa olla aika vihreä. Mutta se tuntuu meille vaan ihan luontevalta ja itsestään selvältä tavalta olla ja elää.

    Asutaan pienessä asunnossa kaupungissa, ei omisteta autoa ja kuljetaan pyörillä ympäri vuoden. Myös mökkimatkat tehdään pyörä-bussi yhdistelmällä. Lentokoneella lennettiin viimeksi viisitoista vuotta sitten. Laivalla kyllä käydään välillä kerran vuodessakin, muuten matkaillaan junalla kotimaassa. Ollaan kasvissyöjiä, kierrättäjiä ja lähes kaikki lasten ja omat vaatteet, huonekalut, astiat ym. ostetaan käytettyinä. Kesällä kasvatetaan jonkin verran omia syötäviä ja kapasta pyritään ostamaan vain kotimaisia kasviksia. Rahaa lahjoitetaan kolmelle ympäristöjärjestölle.

    Huh, kuulostaapa omiin korviinkin jotenkin tiukkapipoiselta, mutta oikeasti meidän elämä on ihan kivaa ja rentoa 🙂

  22. marjo sanoo:

    Kierrätän kaiken mahdollisen, en osta turhaa, vain tarpeellisen ja luomua.

Kommentoi