HEI HEI TISSIT

3/09/2017

MINTTU, SULLA ON TISSIT! huusi luokkakaverini liikuntatunnin jälkeen koulun pukkarissa. Olimme kolmannella luokalla, eli yhdeksänvuotiaita. Minulle oli kasvanut tissit huomaamattani. Kaverini kutsuivat niitä luumuiksi ja yhdessä sitten ihmettelimme niitä, kunnes pikkuhiljaa muutkin kaverit alkoivat omaan tahtiinsa kehittymään. Minä olin kuitenkin aina se jolla oli isot tissit.

Samoihin aikoihn taisin sitten saada myös ekat rintaliivini. En muista kummat oli ensin, äitini Lippulaivan Lindexistä ostamat, pienimmät mahdolliset löytynyneet vaaleankeltaiset push upit, vai isäni silloisen vaimon ostamat myrkynvihreät Björn Borit. Kummin vaan, sen jälkeen olen pitänyt rintaliivejä aina. En muista milloin, mutta jossain vaiheessa tissit olivat jo niin isot että jouduin alkaa käyttämään pehmeitä liivejä myös öisin.

En ole ikinä pitänyt isojen rintojen takia saamastani huomiosta ja koko aikuisiän olen kärsinyt niistä myös fyysisesti. Minulla on ollut selkäkipuja, niskakipuja, rintarangan jumeja, kovia päänsärkyjä, lihasjumien aiheuttamaa tinnitusta, liivien olkainten jättämät kuopat olkapäillä sekä huono ryhti. Raskausaikana ja imettäessä rinnat kasvoivat valtaviksi. Niin suuriksi että esikoisen kanssa imetys ei onnistunut. Urheilu isojen tissien kanssa on ollut myös haastavaa ja kivuliasta. Juostessa minun täytyy pitää ei vain yksiä, eikä kaksia, vain kolmia liivejä päällekkäin. Esimerkiksi jooga ei onnistu, sillä joissain asennoissa kirjaimellisesti tukehdun tisseiheni.

Olen jo pitään oppinut pukeutumaan niin että tissien kokoa ei välttämättä ihan hahmota. Käytän suurimmaksi osaksi minimaizer-mallisia rintaliivejä, jotka saavat tissivarustuksen näyttämään muutamaa kuppia pienemmältä. Normaali kokoni on siis 75H. Käytän yleensä niin korkeita kaula-aukoja ettei rintavakoa näy, mikä tuo myös illuusion pienemmistä rinnoista. Nykyään osaan jo hahmottaa heti rekistä että mitkä vaatteet mahtuvat päälleni ja mitkä eivät, mutta voi niitä vuodatettuja hikikarpaloita, kyyneliä ja kirosanoja kun pukukopissa MIKÄÄN ei mahdu tissien kohdalta. Ja vaikka vaatteiden osto nykyään sujuu (vaikka toki paljon rajoituksia on), niin esimerkiksi alusvaatteita tai uikkareita ei meinaa löytää. Ei ainakaan mitään kivoja.

Ulkonäköseikoista ja suppeasta alusvaatevalikoimasta huolimatta suurin murheeni isojen tissien kanssa on kuitenkin ennenkaikkea se, että ne vaikuttavat toiminnallisesti. Eli estävät minua tekemästä asioita ja aiheuttavat kipua. Kymmenisen vuotta olen haaveillut tissien pienentämisestä kunnes reilu pari vuotta sitten aloin selvittämään asiaa paremmin.

Mietin asiaa siis todella pitkään ja tämän vuoden alussa sain vihdoinkin vietyä asiaa eteenpäin. Olin selvittänyt että myös julkisella puolella rintojen pienennystä, eli reduktioplastiaa, tehdään – kunhan vain kriiterit täyttyvät. Kriteereinä leikkaukseen pääsyyn on tietty pistemäärä, joka koostuu lähinnä rintojen koosta mutta sen lisäksi täytyy olla myös näitä fyysisiä sekä toiminnallisia oireita. Lisäksi painoindexin täytyy olla alle 30, eikä saa tupakoida.

Minä otin ihan aluksi yhteyttä terveyskeskukseen johon sain ajan lääkärille muutaman viikon päähän. Tässä vaiheessa lääkäri arvioi hoidon tarpeen sekä tekee pisteytyksen. Jos hänen mielestään aihetta on, kirjoittaa hän lähetteen kirurgin arvioon. Kun kirurgi saa lähetteen hän vielä tekee päätöksen että onko henkilö ylipäätään edes sopiva arvioon, lähete saattaa tulla bumerangina myös takaisin. Minä sain täydet pisteet ja lähetteeni meni läpi. Sain muutaman kuukauden päähän ajan kirurgille. Tapaamisessa minut tutkittiin uudestaan, haastateltiin sekä kerrottiin leikkauksesta ja etenkin kaikista siihen liittyvistä riskeistä. Kun kirurgi oli varmistanut että olen soveltuva leikkaukseen ja ymmärrän varmasti mihin olen ryhtymässä, minut laitettiin leikkausjonoon. Tämän jälkeen minun piti käydä vielä mammografiassa ja usein samassa myös rinnat tutkitaan ultra-äänellä.

Hoitotakuu tämänkaltaisissa kiireettömissä leikkauksissa on kuusi kuukautta. Eli sen sisällä pitäisi päästä leikkaukseen. Kunnissa joissa on pienemmät jonot prosessi voi käydä nopeamminkin. Ilmoitin myös että olen valmis tulemaan nopeallakin aikataululla peruutuspaikalle, mutta sitäkin sain lopulta odottaa lähes sen puoli vuotta. Nimittäin reilu viikko ennen häitä minulle tarjottiin peruutusaikaa häitä edeltävälle päivälle. En sitä kuitenkaan ottanut vastaan, mutta pian sainkin uudestaan uuden ajan – ja se aika on ylihuomenna!

Torstaina kävin sitten vielä viimeisissä verikokeissa, valokuvauksessa, hoitajan haastattelussa sekä tapaamassa minut leikkaavaa kirurgia. Maanantai-aamuna vuosikausien toiveeni käy toteen ja saan toivottavasti jättää kertaheitolla hyvästit kaikille ikäville kivuille ja säryille. Pääsen urheilemaan paremmin ja heittämään pois kaikki jättikokoiset ja paksuolkaimiset mummorintsikkani. Kaksikymmentävuotta olen käyttänyt rintsikoita, jopa päivin ja öin, ja tulevaisuudessa voin toivottavasti jopa lähteä ulos kokonaan ilman liivejä. Wuhuu!

Leikkaus on melko iso ja komplikaatioriskejäkin siihen liittyy. Myös parantuminen jännittää kovasti. Leikkauksessa tehdään rintoihin ankkurin muotoiset viillot ja nännin paikka myös siirtyy. Muutos tulee olemaan siis iso, samoin kun toipuminenkin. Uskon sen kuitenkin olevan vaivan arvoista. Olen perehtynyt hyvin leikkaukseen, lukenut siitä ihan valtavasti ja keskustellut monen sen läpikäyneen naisen kanssa. Tutkimusten mukaan tämä leikkaus on ykkössijalla mitä tulee potilaiden tyytyväisyyteen sekä elämänlaadun kohentumiseen leikkauksen jälkeen. Joten senkin suhteen olen hyvin positiivinen. Leikkauksessa poistetaan rintakudosta, joka myös laskee huomattavasti rintasyövän riskiä.

Syyskuun blogi saattaa siis olla normaalia hiljaisempi, mutta voi myös olla että selviän ilman sen kummempia kompikaatioita ja olen täällä päivittelemässä vanhaan tuttuun tahtiin. Jotain postauksia olen myös kirjoitellut jo ennakkoon ja hääkuvia nyt ainakin on vielä ihan hirmuiset pinot.

En tiedä tulenko leikkauksesta sen suuremmin kertomaan, mutta jos siitä herää jotain kysymyksiä tai olet miettinyt samaan projektiin ryhtymistä niin saa ilman muuta laittaa kommentteja ja kysymyksiä!


19 Responses to “HEI HEI TISSIT”

  1. Mar3ngi sanoo:

    Itse olen saman leikkauksen käynyt läpi 3,5 v sitten. Komplikaatiota tuli paranemiseen mutta äkkiä nekin unohtui. En voisi olla tyytyväisempi päätökseen!

  2. Tami sanoo:

    Apua kolmet liivit päällekkäin. Yhtäkkiä mun omat ”jättihinkit” tuntuuki kovin pieniltä 😀 Muotoillaanko siinä leikkauksessa niitä rintoja eli siis kohotetaanko yms? Tsempit leikkaukseen, on varmasti kaiken väärti!! 🙂

  3. PetraS sanoo:

    Tsemppiä leikkaukseen, kaikki menee varmasti hyvin! Itsellä leikkauksesta nyt lähes vuosi ja kaikki selkävaivat ynnä muut jäi leikkaussaliin, paras päätös koskaan vaikka toki se jännitti.

  4. Retromoderni sanoo:

    Tsemppiä ihan hurjasti. Kaikki menee varmasti tosi hyvin.

  5. Heidi sanoo:

    Hei!
    Olen reilu kymmenen vuotta sitten käynyt läpi saman leikkauksen. Reilu parikymppisenä minulta poistettiin yli kilon verran rasvakudosta ja nännejäkin siirrettiin viitisen senttiä ylöspäin. Käytin siis ennen leikkausta rintaliivejä kokoa 75J. Olen erittäin tyytyväinen ollut leikkaukseen ja vaikka rinnat ovat kasvaneetkin lasten ja iän ja painon myötä, niin onneksi samanlaisia hinkkejä ei enää ole!
    Tsemppiä leikkaukseen!
    Olen onnellinen, että tällainen isorintaisuus ja rintojen pienentäminen eivät enää ole tabu, josta ei voisi julkisesti puhua.

  6. Been there done that sanoo:

    Samansorttinen tarina ja sama kuppikoko lähtötilanteessa. Esikoisen imetys oli todella vaikeaa rintojen vuoksi, en mielelläni muistele.. Tissit lähti täällä kohta 2 vuotta sitten. Se tunne, kun operaation jälkeen vilkaiset alas . Komplikaatioita tuli toiseen rintaan, mutta en kadu. Kyllä on helpottanut elämää suuresti.

  7. H sanoo:

    Itselläni rintojen pienennysleikkaus on ollut pitkään harkinnassa. Olen kuitenkin ajattellut, että ehkä mun on viisainta toteuttaa se vasta sitten, kun ei ole enää lapsihaaveita, koska raskaus ja imetys kuitenkin taas muokkaavat rintoja eikä raskaaksi tuleminen (jos niin onnellisesti sattuisi käymään) ainakaan ihan pian leikkauksen jälkeen varmaan olisi hyvä ajatus. Ootteko te puhuneet näistä jotakin kirurgin tai hoitajan kanssa? En malttaisi enää odottaa. Kärsin ihan samoista hankaluuksista rintojen kanssa kuin sinäkin, ja kuppikokokin on sama.

    Kiitos kun jaoit tämän! Toivoisin kuulevani vielä leikkauksen jälkeen miten kaikki lopulta sujui ja ootko tyytyväinen lopputulokseen 🙂

  8. Suosittelen! sanoo:

    Minulle myös tehty leikkaus julkisella puolella yli 10 vuotta sitten ennen lasten syntymää. Allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit, olen enemmän kuin tyytyväinen jälkeen ja uuteen varustukseen! Arvet toki jäivät, mutta nyttemmin niitäkään ei juuri näe jos ei osaa katsoa.

    Kun on ikänsä kulkenut jykevien liivien kanssa ja käyttänyt energiaa sopivien vaatteiden etsintään, leikkauksen se pinnallisempikin puoli – kauniit, terhakkaat rinnat ilahduttaa sanoin kuvaamattoman paljon. Yhä vielä 10 vuoden jälkeen ja 40 vuotiaana voin lähteä ulos kauniisti uurretussa mekossa vaikka ilman liivejä!

    Tsemppiä leikkaukseen, kipuja on – mutta se on sen arvoista!

  9. Ninni sanoo:

    Isot tsempit leikkaukseen ja toipumiseen! <3
    Itse laitoin saman prosessin liikkeelle keväällä, sain lähetteen kirurgille kaikkien pisterajojen ylitettyä kirkkaasti ja nyt vaan odotan, että tulisi vihdoinkin kutsu kirurgin arvioon... Mielelläni lukisin vähän fiiliksiä leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä myös! 🙂
    Terkuin Ninni

  10. Cadi sanoo:

    Hei! Itse kanssa rintojen pienennyksen kokeneena voin sanoa et hieno homma. En koskaan tai siis teini iän jälkeen voinnut nukkua mahallaan ja oliskahan ollu kaks kuukautta leikkauksen jälkeen kun pääsin makaamaan mahalleen, oli se mulle täydellinen riemu voitto. Tsemppiä leikkaukseen! Itse jännitin niin kovasti että pyörryin sairaalan käytävälle ennen toimen pidettä!

  11. Riina sanoo:

    Tsemppiterkut sinne! Iso juttu monellakin tapaa. Kirjoittele ihmeessä aiheesta, koska se koskettaa monia ja voit tarjota vertaisapua ja antaa rohkaisua muille!

    Itsellä tisseihin liittyvä ongelma on päinvastainen – tai eihän sitä ongelmaksi voi sanoa, koska kyse on pelkästään kosmeettisesta haitasta, mut muutamat ystäväni käyneet tuon saman leikkauksen läpi kuin mihin sinä olet nyt menossa, ja suurimpana yllätyksenä heille on tullut identiteettiin liittyvät muutokset/pohdinnat leikkaukset jälkeen.

  12. Kitty sanoo:

    Hei ihan huippujuttu, onnea!! Itse kävin pienennysleikkauksessa 3,5 vuotta sitten. Kaksi kiloa lähti yhteensä ja sen kyllä tuntee, aijjai oota vaan sitä upeeta kevyttä fiilistä se on parasta! Tsempit leikkaukseen ja toipumiseen! 🙂

  13. Tuuli sanoo:

    Hienoa, että leikkaus odottaa näin nopealla aikataululla. Toivottavasti kirjoittaisit pienennysleikkauksesta myöhemminkin.

    Oma tarinani on hyvin samanlainen, tosin itse piilotin ja inhosin rintojani jo siellä ala-asteella, eikä niistä hiiskuttu kaverien kanssa sanaakaan. Nyt yli 3-kymppisenä, yhden lapsen imettäneenä, koko on 70J ja mukana on kaikki nuo luettelemasi ongelmat. Harva ehkä tulisi ajatelleeksi, että jalkaprässissäkin voi tukehtua rintoihin. Tiedän, että saisin lähetteen julkiselle puolelle leikkaukseen, mutta vähän ehkä oudosta syystä olen lykännyt sitä yli 10v. Syy on identiteetissä. Henkinen puoli muutoksessa siis kiinnostaisi tosi paljon, kokemukset siitä. Miltä tuntuu elämänsä ensimmäisen kerran olla jotain muuta kuin huomattavan isorintainen?

    Tsemppiä leikkaukseen, se menee varmasti hyvin. Toivottavasti palaat vielä aiheeseen ja kerrot sitten joskus, että miltä se fyysisten muutosten lisäksi tuntuu henkisesti – vai tuntuuko?

  14. Jasmin N sanoo:

    Mä kävin just viime keskiviikkona & en vois olla onnellisempi. Pikkuhiljaa paranemaan päin. Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin 🙂

    ~ Jasmin N
    //littlethingswithjassy.com

  15. Inkku sanoo:

    Tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen! Pakko samalla kysyä, että mistä tuo ihanan näköinen harmaa toppi on?

  16. Salla sanoo:

    Olen pohtinut tuota leikkausta pitkään. Mielelläni lukisin kokemuksistasi. Tsemppiä leikkaukseen!

  17. Katriina sanoo:

    Mielelläni kanssa kuulisin lisää rintojenpienennys leikkauksesta. Itselläni on kokoa 75J, ajatus pienennyksestä on usein mielessä. Lääkärille asti en ole vielä päässyt.

  18. Sonja sanoo:

    Itse olen haaveillut rintojen pienennyksestä, vaikka ”aihetta ei olisi”. En vain pidä rinnoistani, ja haluaisin huomattavasti pienemmät esim. jopa A-kupit (kuppikokoni on noin 95C). Ehkä joskus kerään rahat että pääsen leikkaukseen, sillä tunnen että elämäni on rajoittunutta, mistä puhuitkin postauksessa.

    Tsemppiä paranemiseen! 🙂

  19. Heidi N sanoo:

    Oi, sattuipa sopivasti! Ite kävin viime kuussa kirurgin arviossa ja nyt odotetaan leikkausta. Vaikka olen vasta 18v niin pysty todella hyvin samaistumaan nuihin tuntemuksiin. Niska- ja hartiakipuja, aina tiellä, mikään vaate ei istu/sovi/näytä hyvältä, huomiota jota en kaipaa, epävarmuus. Olen todella innoissani leikkauksesta ja tulevasta ”paremmasta elämästä” ilman kipuja ja epävarmuutta! Vasta leikkausta odottavana kuulisin enemmän kuin mielelläni omia tuntemuksiasi tähän liittyen! Toivottavasti kertoisit itse leikkauksesta ja sen jälkeisestä paranemisprosessista. 🙂 Ja olipas todella mukava lukea positiivisia kokemuksia leikkauksesta, sillä se pelottaa ja jännittää, vaikka kovasti sitä odotankin.

Kommentoi