Siitä saakka kun valo keväällä alkaa pikkuhiljaa lisääntymään olen odottanut näitä iltoja. Iltoja jolloin aurinko heittää säteitään ja tuo erikoisia varjoja juuri ennen katoamistaan vastapäisen talon taakse. Iltoja jolloin laskeva aurinko heijastuu ohi ajavien junien ikkunoista ja näyttää tanssivan pitkin huonetta. Kun tietää että tällaisia iltoja on vain muutamana kuukautena vuodessa, ja silloinkin vain jos aurinko paistaa, niitä vaalii ja niistä iloitsee ihan toisella tavalla. Paljon vahvemmin. Jotakuta voisi ärsyttää se, että aurinko paistaa lasten huoneeseen vielä puoli yhdeksältä illalla, minulle se taas on yksi lempiasioita kodissamme.

Tällaisiä kesäpäivä kun tänään olen myös kaivannut. Poikien yhdeksän viikon lomasta on noin puolet jo mennyt, mutta tänä vuonna tällaisia perinteisiä kesäpäiviä ei ole juurikaan ollut. Perinteisellä tarkoitan sitä että aamulla nukutaan pitkään, syödään yhdessä aamupala ja sitten lähdetään ulos. Ulkona ollaan ihan koko päivä, kiireettömästi, ja kotiin palataan vasta iltapalalle. Tänään vietettiin seitsemän tuntia kolmisteen uimastadikalla.

Pitkän ulkona vietetyn päivän jälkeen on ihana palata kotiin, mutta aistia vielä sitä kesän tuntua myöhään iltaan saakka. Juuri tällaiset illat ovat jääneet aiemmilta kesiltä mieleeni, ja uskon näiden jäävän vahvana muistoihin vielä pitkäksi aikaa.

Terveisiä Helsingistä! Ollaan palattu reissusta rentoutuneina, vaikkakakin vähän hotellin hyytävän ilmastoinnin takia kurkkukipuisena. Ilmastoinnille oli tosin tarvetta, sillä meitä hellittiin koko viikon ajan pelkällä auringonpaisteella sekä kolmenkymmenen asteen lämmöllä.

Ostin juuri ennen reissua pitkään harkinassa olleet Arelan reikähousut. Aivan täydelliset hellekeleille! On kiva välillä käyttää pidempiä housuja, mutta niissä tulee helposti liian kuuma. Tuntuu ihanalta kun housujen reijistä virtaa ilmaa läpi. Siltikään nämä eivät ole tuntuneet liian kylmiltä myöskään Suomen kesässä.

Ihanien merituulien lisäksi housut ovat joutuneet jo kokemaan kovia. Onnistuin nimittäin istumaan housuilla niin naulaan kun jättämään lahkeen pyörän pinnojenkin väliin. Onneksi repeymät sulautuvat hyvin reikien joukkoon. Ja vaikka kuinka ihanat housut ovatkin, ei mielestäni tämän hintaluokan vaatteisiin saisi tulla niin nopeasti polvipusseja mitä näihin tulee. Jos housut eivät muuten olisi niin ihanat, olisin varmaan käynyt reklamoimassa ne. Muuten kangas on pesuista huolimatta pynyt siistinä ja mikä tärkeintä, housut ovat ihan mielettömän hyvän tuntuiset jalassa.

Reissussa matkalaukkuni noudatti omasta vaatekaapista tuttua linjaa, eli oikeastaan kaikki oli mustaa. Monesti reissussa musta tuntuu liian synkältä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut siihen. Monesti matkoilla sitä kun vähän riehaantuu väreihin ja ostaa jotain mitä ei normaalisti Suomessa edes kaupassa katsoisi. Kotiin päästessä ne vaatteet ovatkin aina lopulta jääneet pölyttymään kaapin perälle. Puhuttiin kavereiden kanssa juuri tuolla reissulla, että mustaa varmaan näkyy muutenkin vähemmän tuolla lämpimässä koska musta on niin kuuma väri. Itse valkkasin reissuun mukaan niin kevyitä vaatteita, kuten juuri nuo reikähousut ja selästä avoinaisen topin, ettei ainakaan värin puolesta tarvinnut enempää hikoilla.

housut Arela toppi Monki kengät Birkenstock kassi Patta aurinkolasit Monki

kuvat Peeta Peltola

Olen ehdottomasti tunneihminen. Menen sydän edellä ja järki perässä. Ne muutamat kerrat kun en ole uskaltanut uskoa intuitioani on homma mennyt metsään. On vapauttavaa kulkea omia polkujaan. Se on onnen avain. Tehdä siltä mikä tuntuu parhaalta, eikä niin miten jonkun sääntökirjan mukaan kuuluisi tehdä. En halua katsoa vanhana eläämääni taaksepäin ja katua tekemättömiä asioita.

Usein meitä kuitenkin pidättelee pelko. Ajatus siitä että asiat pitäisi tehdä jollain tietyllä tapaa – koska näin vaan on aina tehty. Pelko siitä mitä muut ajattelevat. Pelko epäonnistumisesta. Lopulta meitä kuitenkin pidättelee yksi ainut asia, me itse.

Elämäni parhaat päätökset eivät missään nimessä ole olleet niitä helpoimpia. Olen hypännyt jatkuvasti tuntemattomaan, tehnyt omaa juttuani ja huomannut että se kantaa. Silloin myös vaikeat ja epäonnistumiselta vaikuttaneet asiat ovat kääntyneet onnistumisiksi.

Täällä reissussa olen nähnyt erityisen paljon ihmisiä jotka elävät täysillä ja tekevät omaa juttuan. Tekevät juuri siltä miltä tuntuu. Eivät anna iän rajoittaa, pussailevat aurinkovarjon sisällä, hyppäävät korkealta kalliolta, janoavat seikkailuja, opettelevat uusia asioita, juttelevat tuntemattomille, tanssivat keskellä katua, itkevät keskellä katua – tuntevat, nauttivat, elävät itselleen.

On hienoa voida luottaa itseensä, hypätä, päästää irti, nauttia, rakastaa ja vetää ihan täysillä tämä homma loppuun asti. Niin aion tehdä jatkossakin.

Reissuni aikana hän oli käynyt parturissa, kasvanut noin kaksi metriä, ollut ekaa kertaa kaverilla yökylässä ja tänään hän pelasi tämän vuoden Hesacupissa viimeiset pelinsä, joista joka ikisestä tuli voitto. Kohta se muuttaa pois kotoa.

Loma on puolessa välissä ja kaikki on mennyt ihan suunnitelmien mukaan, eli ollaan vaan oltu, nautittu auringosta, ihasteltu kaupunkia ja rentouduttu. Kolmen Nizza-päivän aikana ollaan:

– kävelty kymmeniä kilometrejä
– torkuttu hotellin uima-altaalla
– vedetty pastaöverit
– juotu viiniä
– menty nukkumaan aikaisin
– kävelty harhaan
– uitu turkoosissa meressä
– nautiskeltu drinkkejä rantatuolissa
– osteltu turistikrääsää
– ihasteltu aringonlaskuja
– ihmelety ökyjahteja
– nähty iso tulipalo
– rasvattu, rasvattu ja rasvattu aurinkovoiteella
– koettu ranskalaisten tylyys
– koettu ranskalaisten ihana ystävällisyys
– ajettu ilmaiseksi bussilla
– pidetty yö-piknik rannalla
– tirkistelty ökyhotelleihin
– tavattu yksi ruotsalainen näyttelijä
– komennettu uima-altaalla riehuvia lapsia
– komennettu uima-altaalla aurinkotuoleja varaavia aikuisia
– poltettu iho kovasta rasvailusta huolimatta
– kauhisteltu kalliolta mereen hyppäävää nuorisoa
– vältetty sanomasta ”mammat rivieralla”, eli sanottu niin kokoajan