KUN STRESSAA, NUKU PÄIKKÄRIT

29/03/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa KUN STRESSAA, NUKU PÄIKKÄRIT

Pillahdin tänään itkuun pankkivirkailjan edessä. On taas vähän kiirettä pitänyt. Aamu alkoi sillä, kun juoksin ensin hiki hatussa Elviksen päiväkotikeskusteluun, sieltä matkalla postiin nappasin sentään kahvin mukaan.

Yksi inhokkihommaani on käydä postissa, joka jostain syystä on aivan kaupungin toisella laidalla. Yksi tärkeistä paketeista oli kadonnut, sitä ei löytynyt mistään. Kaksi muuta pakettia olivat taas aivan liian suuria ja painavia yksin kannettaviksi. Satuin myös vilkaisemaan säköpostiani kaiken hässäkän keskellä. Olin kokonaan unohtanut yhden työasian! Tässä vaiheessa alkoi tuntumaan, että korttitalo romahtaa ihan just. En voinut kun pahoitella ja luvata tekeväni unohtuneen homman mitä pikimmin.

Heti sen jälkeen muistin, että minunhan piti käydä vielä pankissa. En ole saanut muutamaan viikkoon mitään laskuja maksettua, sillä en yhtäkkiä muista käyttäjätunnustani! Tunnusta joka minulla on ollut ihan sama siitä saakka kun tili minulla on ollut, eli aina. Uusi tunnus pitäisi hakea sieltä, ennen kun puhelin, sähkö ja vuokasoppari olisivat seuraavaksi poikki.

Ratikkamatkalla sitä ehti sitten murhetia kaikkia niitä tekemättömiä koulutehteviä, ryhmätyötä joka on saanut minut repimään hiuksia päästäni sekä kaikkia muita 28654830282 asiaa jotka pitäisi hoitaa. Keskustaassa oli aivan liikaa ihmisiä ja mieluiten olisin vain mennyt johonkin hämärään nurkkaan hengittelemään paperipussiin. Lounasiakaan pankissa oli tietenkin tunnin jono. Olisipa mukana ollut lounasta. Tai aamupalaa.

Niin no se itku sitten. Sehän alkoi, kun vihdoin tiskille päästyäni selvisi, etten voikkaan saada tunnusta heti mukaani. Se lähetetään minulle postilla ja uudet pankkitunnukset sen jälkeen noin viikon päästä. Hain pää painuksissa kaupasta salaatin mukaan ja istuin koko ratikkamatkan suupielet alaspäin kääntyneinä ja aurinkolasit silmillä.

Kotona tsemppasin vielä unohtuneen työjutun kanssa ja sain kun sainkin sen tehtyä. Sitten kaikkeni antaneena oli vaihtoehtonani alkaa itkeä kovempaa, alkaa heittelemään kiukkuisena tavaroita tai kerätä itseni. En valinnut näistä vaihtoehdoista mitään, vaan menin päikkäreille. Unohdin laittaa herätyksen ja nukuin kaksi tuntia. Maailma näytti taas vähän paremmalta unien jälkeen.

Täyspäiväisen opiskelun yhdistäminen täyspäiväiseen työhön saattoi olla omien voimavarojen liioittelua. Herkkä mieli ja päässä aamusta iltaan pyörivät ideat eivät välttämättä ole paras yhdistelmä. Tarvitsen paljon tilaa ja aikaa ajatella, ja välillä tämä kaikki tuntuu ihan liian ylivoimaiselta. Mutta onneksi vain välillä. Stressi saa minut todella hajamieliseksi, asian unohtuvat, kasaantuvat ja kierre on valmis.

Päikkäreiden nukkuminen ehkä vie pari tuntia työskentelyaikaa, mutta en usko sen olevan kovinkaan tehokasta aikaa ennen akkujen lataamista. Jollain muulla stressinhallintakeinona voi olla rentoutusharjoitukset, luonnossa kävely tai liikunta. Itselleni toimii selvästi parhaiten kaikken hommien lopettaminen hetkeksi ja unten maille meno.

Ihan vielä en ole valmis menemään lukemaan luokamme ryhmächatin 572 lukematonta viestiä, mutta muuten tuntuu että kyllä mä tähän pystyn! Tottakai mä pystyn. Mutta vasta huomenna, koska nyt aijon mennä takaisin nukkumaan.

Niin ja muistan sen käyttäjätunnuksen taas!


KEHUKAMPANJA – NYT SAA KEHUA!

28/03/2017

Olen aiemminkin kehoittanut kehumaan aina kun siltä vähänkin tuntuu. Kehujen antaminen ei vaadi paljoa, mutta sillä voi olla suuri merkitys niiden saajalle. Samalla siitä saa itselleenkin kivan mielen. Kaupallisen yhteistyön merkeissä Dove haastoikin joukon bloggaajia kehukampanjaan, ja tottakai minä halusin lähteä siihen myös mukaan!

Erilaisuus ja se, että ihminen uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä on asia jota arvostan suuresti. Oma ystäväpiirinikin koostuu hyvin monenlaisista persoonista. Myös Dove on pitkään käyttänyt mainonnassaan erinäköisiä naisia. Se on hienoa, sillä erilaisuus on rikkaus ja me kaikki olemme upeita juurikin siksi, että olemme niin uniikkeja. Dovelta on tulossa pian uusi tuotesarja, joka jatkaa tätä Real Beauty-filosofiaa.

Mutta nyt niihin kehuihin! Kehuttavia bloggajia olisi oikeastaan niin paljon kun blogejakin, joten kilometripostausta välttääkseni oli minun valittava vain kolme ihmistä. Päätinkin valita tähän muutaman bloggaajan jota en en niin hirveän montaa kertaa ole edes tavannut, mutta pikaiset kohtaamiset ovat jättäneet erittäin positiivisen fiiliksen. Jatkakaa te ihmeessä myös kehuhaastetta!

BEAUTY OF LIFE / SAMIRA

Tiedättekö kun joku ihminen pystyy pelkällä olemuksellaan ja hymyllään valaisemaan koko huoneen, Samira on juuri sellainen! Aurinkoinen, positiivinen ja aito, niillä sanoilla kuvailisin ensikohtaamisestamme jäänyttä fiilistä. Koska olen itse vähän ujo, on tosi kiva että minulle tullaan juttelemaan ja moikkaamaan. Uusia ihmisiä tavatessa tunnelma saattaa olla joskus vähän jännittynyt, mutta ei tässä tapauksessa! Sama positiivinen ja aurikoinen tunnelma välittyy myös Samiran kauniista blogista.

ASIKAINE / MAIJU

Muistan kun tapasin Maijun ensi kertaa muutama vuosi sitten Tampereella. Punaisessa Pikku Myy-kampauksessaan ja pikkuisessa vauvamahassaan teki hän heti vaikutuksen suloisuudellaan. Hurtti huumori paljasti pian, että tässä on oikeasti tosi mahtava tyyppi kyseessä. Arvostan ihmisissä juurikin sellaista aitoutta, jota Maijussa on. Sitä että uskaltaa olla juuri sellainen kun on ja rehellisesti sanoa mitä ajattelee.

GO 4 IT VOL. 2 / MINTTU

Ruotsissa asuva Minttu on tästä porukasta minulle ehkä se tutuin. Tässä on taas kyseessä sellainen ilopilleri, ettei ole toista. Ystävällistä ja iloista, oikeastaan pirskahtelevaa, Minttua on aina ihana nähdä. Meinasin pudota tuolilta, kun hiljattain kuulin ajatukseni Mintun iästä heittäneen noin viidellätoista vuodella! Voisinkon sanoa tämän elämään ihanan postitiivisesti suhtautuvan energiapakkauksen olevan itselleni eräänlainen esikuva.

Tämän kehuhaasteen tarkoituksena on levittää hyvää mieltä niin meidän bloggaajien kuin teidän lukijoidenkin keskuudessa. Haastankin nyt teidät kaikki kehumaan kommenteissa teille jotakin tärkeää henkilöä tai bloggajaa, kuten vaikkapa avuliasta naapuria tai päivää piristää lähikahvilan pitäjää. Leviteään yhdessä hyvää mieltä!:-)


ALL MY FRIENDS ARE HAVING A BABY AND I’M LIKE…

27/03/2017

Jos loppuvuodesta tuntui olevan babyshowereita joka viikonloppu, niin nyt ollaan päästy sitten juhlimaan urakalla syntyneiden vauvojen uusia hienoja nimiä. Viime viikonloppuna oli vuorostaan ystäväni Miian pojan, Voltin, vuoro. Tapani mukaan tuli taas kyynelehdittyä, mutta tällä kertaa ei sentään jännittänyt niin paljon kun viimeksi, sylikummina ollessani.

Juhlissa oli kaunis vihreä teema ja tuo Tapanilan puutaloalueen keskeltä nouseva vanha kivikirkko tosi kaunis. Itsehän en kirkkoon kuulu, mutta en koe niissä käymistä millään tapaa kiusalliseksi. Varsinkaan näin ihanissa tapahtumissa. Kirkosta löytyy myös iso liikuntasali, jossa kaikki lapsivieraat saivat juosta ja pelata sählyä. Ihanan rento tunnelma ja aivan perheen näköiset juhlat.

En meinannut oikein keksiä mitään lahjaa, sillä tiesin vauvalla olevan varmasti jo yllinkyllin vaatteita ja leluja. Ehdotinkin sitten, että ottaisin juhlissa kuvia ja koostaisin niistä lahjaksi valokuvakirjan. Niin harvoin tulee kuvia enää teetettyä, joten ehdotukseni otettiin ilolla vastaan. Alan ehkä jatkossakin tarjoamaan tätä lahjaideaa!

Omasta vauva-arjesta alkaa olemaan jo todella kauan aikaa. Oikeastaan vähän ihmeissäni kuuntelin kahvipöydässä muiden pienten lasten vanhempien tuskailuja päiväuni -ja ruokailuajoista sekä muista pikkulapsiaikaan liittyvistä asioista. Miten se maailma voikaan tuntua jo niin vieraalta. En meinannut edes osata pitää vauvaa sylissä! Pystyn nykyään niin samaistumaan niihin ”all my friend are having a baby and im just like..”- meemeihin, jossa muilla on sylissään vauva ja sitten sillä yhdellä ikisinkulla hellässä syleilyssä skumppapullo.