THAIMAAN MATKAN SUUNNITTELUA

18/01/2017

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAtparatiisi-ranta-khao-lak-pakarag-OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hupsista, taisin ostaa lennon itselleni ja pojille Thaimaahan. Olen todella huono miettimään asioista kovin pitkälle, mutta ekaa kertaa elämässäni ennakoin ja lennot ovat vasta marraskuulle. Tai no ihan hetken mielijohdehan tämä oli, löysin nimittäin niin hyvän tarjouksen, joka oli voimassa enää muutaman tunnin. En vaan voinut jäättää sitä välistä.

Rupesin kuitenkin vähän sen jälkeen  miettimään, että apua, mitä sitä tulikaan nyt tehtyä. Lähteä nyt yksin lasten kanssa reppureissaamaan noin kauas. Toisaalta, lapset ovat tuolloin jo 6 -ja 8-vuotiaita, että ehkä me pärjätään? Ja Thaimaassa on muutenkin kai lasten kanssa aika helppoa. Ainakin viimeksi muutama vuosi sitten oli, jolta nuo yllä olevat kuvatkin ovat. Silloin meillä tosin oli suorat lennot ja pakettimatka sisälsi majoituksen lisäksi myös kuljetukset ja ruoat ja mukana oli myös muita aikusia.

Lennot meillä on nyt yhdellä välilaskulla Bangkokiin. Aika kentällä lentojen välissä 2-3 tuntia. Olen tässä nyt muutaman illan tutkaillut vähän paikkoja ja tällä hetkellä alustava suunnitelma olisi sellainen, että viettäisimme Bangkokissa kaksi yötä ja lähtisimme sitten kolmantena yöbussilla kohti Krabia. Krabilta sitten matkaisimme vielä Koh Lantalle. Siellä sitten viettäisimme  loppu loman, eli vähän alle pari viikkoa ja sieltä lentäen Krabin ja Bangkokin kautta takaisin kotiin.

Kuulisin kuitenkin enemmän kun mielelläni vinkkejä ja kokemuksia teiltä, jotka olette tuolla reissanneet. Tai kommenttia, että kuulostaako suunnitelma edes yhtään järkevältä? Ajattelin myös varailla kaikki majoitukset etukäteen ja niiden valinnassa olisi tosi kiva saada myös apuja!

Bangkokissa olisi kiva yöpyä ihan keskustan hulinoissa, niin että olisi helppo ja nopea liikkua. Hotelli saisi olla tietysti tosi kiva ja persoonallinen, mutta ei liian kallis. Lapsille sopiva uima-allas pitäisi myös löytyä. Samoin vinkkejä nähtävyyksistä, kivoista paikoista ja kauneimmista temppeleistä oli mahtava kuulla! Samoin jos löytyy kokemusta busseista ja yötä vasten matkustamisesta.

Koh Lantalta olisi tarkoitus löytää myös joku aivan ihana (tietysti) hotelli. En halua sellaiseen jättisuuren kompleksiin, vaan oikeastaan mahdollisimman pieneen. Sen tulisi sijaita aivan rannalla, siinä pitäisi olla allas, wifi, hyvä aamupala sekä edes muutama ravintola ja kauppa kävelymatkan päässä. Onko ideoita? Kaikki vinkit tästäkin paikasta sekä päiväretkistä otetaan ilolla vastaan!

Reissuun on tosiaan vielä kymmenen kuukautta, mutta jännitystä helpottaisi vähän se, että saisi suunnitelmia hieman selvemmiksi. Juurikin eniten jännittää nuo pitkät välimatkat ja ihan uudet paikat. Tavallaan tuntuu ihan hölmöltä suunnitella reissua jo näin paljon etukäteen, mutta yksin lasten kanssa matkustaessa uskon että se on ihan järkevää.

Eli apua!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

SÄ ANSAITSET PAREMPAA

16/01/2017

Processed with VSCO with hb1 preset

Minulla oli viime viikonloppuna muutamaankin otteeseen erittäin hyvät, syvälliset ja mielenkiintoiset keskustelut. Oli muutenkin ihana ja kaveritäyteinen loppuviikko. Juuri sopivasti hömppää ja sitten siinä lomassa vähän näitä vakavempia pohdiskeluja.

Oikeastaan minun ei edes kovin usein tee mieli jutella kovinkaan vakavista aiheista, ainakaan kovin pitkään, hauskanpidon lomassa. En tiedä miksi, mutta niin itse kun ystävänikin tuntuivat olevan tällä kertaa ns. avautumistuulella. Käytiin läpi kaikki lapsuuden traumoista parisuhdeongelmiin. Hurjan antoisia keskusteluita. Myönnän että viinillä saattoi olla osittain osuutta asiaan.

Oltiin juuri aiemmin illalla puhuttu parin kaverin kanssa itsetunnosta, ja sitä miten vääristynyt käsitys monilla on valitettavasti itsestään. Itse kerroin muun muassa siitä, että vaikka itselläni ei uisenmiten ole suuria ongelmia sen kanssa etten ole hoikka, niin minusta tuntuu että monella muulla on. Olen ollut ihan vakuuttunut siitä, että LÄHES KAIKKI ihmiset esimerkiksi tujottavat vatsaani. Kuitenkin tästä ääneen puhuessa, tajusin koko jutun olevan vain omien korvieni välissä.

Samana iltana juttelin myös yhden miehen kanssa. Ollaan tuttuja ja meillä on pieni yhteinen historia. Hän puhui minusta todella kauniisti, kertoi ihailevansa juttujani ja tapaani jolla teen asioita. Puhuttiin paljon muunmuassa ihmissuhteista ja elämästä ylipäätään. Yhtäkkiä hän vakavoitui ja kysyi, että saisiko sanoa yhden asian suoraan. Hän tuntui olevan kovin pahoillaan, nyt olisi tulossa jotain mitä en ehkä tahtoisi kuulla.

Koska oltiin juuri aiemmin puhuttu vähän siitä meidän jutusta ja sinkkuudestani, arvasin mitä sieltä olisi tulossa. Tiesin, että seuraavaksi hän sanoisi, että jos laihduttaisin niin olisin täydellinen ja löytäisin kyllä jonkun. Olin jo valmiiksi loukkaantunut kun hän aloitti lauseen. ”Minttu, sä… (pidätin hengitystäni) … ansaitset niin paljon parempaa.”

Huh.

Niin. Tiedän sen. Ja siksi varmasti olenkin ollut näin kauan sinkku. Mutta vaikka tiedän tämän, miksi ajattelen ihmisten ajattelevan minusta ihan toisin? Siis ihan hullua! En juurikaan välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat. Minulla on ihan hyvä itsetunto, tiedän itse olevani hyvä ja kiva. Miksi ihmeessä kuitenkin laitan mielessäni tuollaisia ajatuksia muiden päähän!?

Nuo sanat, ansaitset parempaa, tulivat juuri oikeaan aikaan. Olen tässä viime aikoina yrittänyt sanoa itselleni samaa. Perustella tätä yksinoloa sen kautta. Olen nimittäin saanut anonyymiä kritiikkiä, että ehkä olisi aika laskea rimaa. Mutta jos en ole tähänkään saakka halunnut olla jonkun kanssa vain sen olemisen takia, niin miksi tekisin sen nyt? Minulla on oikein hyvä näinkin, joten miksi tyytyisin vähempään?

Ja toki tuo ansaitset parempaa liittyy kaikkiin muihinkin elämän aloihin. Töihin, ihmissuhteisiin, harrastuksiin, kotiin – siis kaikkeen. Ansaitsen todellakin parempaa käytöstä myös itseltäni. Nyt lopetan tuollaisten hullujen ajatuksten laittamisen toisten päähän ja vaalin näitä kauniita sanoja<3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

BOXI KAUNEUTTA

15/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen jo pitkään ollut LivBoxin tilaaja ja ilokseni minua pyydettiin yhteistyöhön sen tiimoilta. Eli siis uudistuneen Bette Boxin kanssa! Kuukausittain kotiin saapuva kauneuspaketti siis vaihtoi nimeään ja ilmettään. Idea on kuitenkin edelleen sama. Ja mahtava idea se onkin! Eli tilaajana joka kuukausi postilokeroon ilmestyy boxi, joka sisältää vaihtelevasti erilaisia kauneustuotteita.

Jokainen boksi sisältää aina 4-6 kauneustuotetta. Trendejä, uutuuksia ja klassikoita. Tuotteita on niin hiuksille, vartalolle, kasvoille sekä lisäksi toki meikkejä, kynsituotteita tai tuoksuja.

Itse olen ollut tilaaja siitä syystä, että reilulla kympillä saa joka kuukausi testattavaksi paljon uusia juttuja. Itseäni ainakin useasti on harmittanut, jos olen ostanut vaikka ison purkin kasvovoidetta joka ei sitten olekkaan ollut mieluinen. Parasta tässä kuitenkin on se, että saa kivasti vinkkejä uusista hyvistä tuotteista. Esimerkiksi sain joskus aikoinaan boksista testattavaksi hiuksille juurikohottajan. En ikimaailmassa olisi ajatellut sellaisen sopivan hiuksilleni, mutta boxin ansiosta löysin uuden luottotuotteen, enkä tajua miten olen ikinä osannut elää ilman!

Tammikuun boxissa oli itseasiassa taas kohottajaa kaksin kappalein. Ne ovat kuitenkin hieman erilaisia ja boxin mukana tulevan tuotekortin vinkin mukaan testasin niitä molempia nyt samaan aikaan. Tuo EVO tyvikohottaja tuoksuu muuten aivan järkyttävän ihanalta. Merkkinä se on minulle aivan uusi, mutta juuri tämän ansiosta aion testata tulevaisuudessa merkin muitakin tuotteita.

Hiustuotteiden lisäksi boxista löytyy Lumenen tehokosteusvoide, Maybellinen uutuusripsiväri sekä myöskin uutuusposkipuna Manna Kadarilta. Tässä kuussa Bette Boxissa olevista tuotteista siis suurin osa on täysikokoisia tuotteita.

Vanhana LivBoxin tilaajana tykkään kyllä tästä Bette Boxista jo nyt enemmän. Pakkaus on kivan luonnollinen ja raikas. Tuotteet ovat olleet tosi kiinnostavia ja jokainen on päässyt käyttöön. On ilo avata noin nätti paketti!

Teitäkin varmaan kiinnostaisi testata näitä tuotteita? Arvasin! Sain teille arvottavaksi yhteensä kuusi kappaletta (6) näitä tammikuun boxeja. Arvontaan voi osallistua tilaamalla alta Bette Boxin uutiskirjeen! Käykääpäs siis tilaamassa se, niin olette mukana arvonnassa.

Lisäksi jos boxin tilaaminen kiinnostaa, niin siihenkin minulla olisi teille nyt alekoodi. Koodilla helmibette2 saatte helmikuun boksin 13,90€ hintaan (norm. 16,90€). Koska ”olet Bette Boxin arvoinen joka kuukausi” 😀

Tässä siis uutiskirjeen ja arvontaan osallistuminen:

LIFIE yhteistyö Bette Box

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ROLLER DERBYÄ TESTAAMASSA

14/01/2017

Processed with VSCO with hb2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

En usko, että veikkaus menee kovin mönkään, jos epäilen huomenna paikkojen olevan vähän kipeinä. Pääsin nimittäin vihdoin muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen kokeilemaan tänään ensimmäisen kerran Roller Derbyä. Lajin ensimmäinen suomalainen seura, Helsinki Roller Derby, järjesti muutamalle bloggaajalle tilaisuuden tulla tutustumaan lajiin.

Itse olen lajissa kiinnittänyt enemmän huomiota lähinnä sen fyysisyyteen, kontakteihin sekä pelaajien ulkonäköön ja itseasiassa vasta tuolla tajusin, ettei minulla ole mitään hajua pelin säännöistä tai edes siitä mitä siinä pitää ylipäätään tehdä. Se on vain näyttänyt hauskalta, mutta olenkin tainnut kiinnittää aiemmin enemmän huomiota esimerkiksi värikkäisiin varusteisiin kun itse peliin.

Asia alkoi kuitenkin valkenemaan pikkuhiljaa, kun pääsimme seuraamaan suomen parhaimpien joukkueiden peliä. Roller Derbyä pelataan siis ovaalin muotoisella radalla kahdessa joukkueessa. Pisteitä kerätään niin, että kummassakin joukkueessa on yksi jammeri (tähtikypärä) jonka päästessä rata läpi syntyy pisteitä. Joukkueet sitten toki yrittävät sekä estää toisen joukkueen jammeria etenemään ja toisaalta samalla myös puolustaa omaa jammeriaan. Lisäksi pelissä on paljon muita sääntöjä ja se onkin hyvin taktinen laji. Vauhdikkas joukkuelaji vaatii siis myös nopeuden, voiman ja ketteryyden lisäksi strategista älyä.

Itse en todellakaan vielä voisi mennä pelaamaan. Lähinnä keskityin pysymään pystyssä! Pikkuhiljaa varmuutta omaan menoon alkoi kuitenkin tulla, ja loppua kohden uskalsinkin jo luistella vähän kovempaa, kääntyillä ja mennä takaperin. Kyllä se siitä kun vaan tarpeeksi treenaa! Hauskinta olikin juuri se, kun uskalsi kokoajan pikkuhiljaa olla rohkeampi, eikä kaatuminenkaan enää pelottanut niin paljoa (en kaatunut kertaakaan!).

Tykkään muutenkin tuollaisesta urheilusta, jossa se hauskanpito on pääasiassa ja kuntoilu tulee siinä sitten vähän niinkun huomaamatta mukana. Tässä lajissa kuulemma myös kehitys tapahtuu nopeasti. Siis että sen näkee ihan fyysisesti omassa kropassaan mutta erityisesti myös taidoissa. Jotkut lajia pari vuotta sitten ekaa kertaa kokeilleista pelaavat nykyisin jo maajoukkueessa.

Suomi onkin Roller Derbyssä ihan parhaiden joukossa ihan maailmanlaajuisesti. Opin tänään myös, että myös miehet pelaavat Roller Derbyä ja heillekkin on omat joukkueensa. Miehiä on paljon myös valmentamassa sekä tuomaroimassa.

Me taidetaan Peetan kanssa aloittaa Roller Derby ihan oikeasti harrastuksena. Tai ainakin käydään helmikuussa strattaava parin kuukauden alkeiskurssi. Oli sen verran kivaa, että haluan kyllä oppia kunnolla luistelemaan. Se itsensä ylitys-fiilis urheilussa kun urheilussa on niin hyvä, ja tässä sitä tuntuu ainakin saavan!

Jos teitä muuten kiinnostaa kokeilla, niin seuraava kaikille avoin ja ilmainen lajikokeilu on jo tänään lauantaina! Open Skate tapahtumaan voi osallistua Jätkäsaaren Bunkkerissa klo 14-17. Jotta varusteita varmasti riittää kaikille, kannattaa tapahtumaan ilmottautua etukäteen.

Onko Roller Derby teille entuudestaan tuttu laji tai minkälaisia mielikuvia se teissä herättää? Itse olin ehkä vähän yllättynyt kuinka kovaa urheilua se onkaan, pitää mennä pian uudestaan 😀 !

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VAUVAUUTISIA

13/01/2017

Processed with VSCO with hb1 preset

Pakko se on kai paljastaa, tällaisia vaaleanpunaisia juttuja on nimittäin tullut osteltua viime aikoina. Pitkään haaveissa ollut asia tapahtuu
– minusta tulee kummitäti!

Omassa kaveripiirissä on ihan täysi babyboomi päällä. Tuntuu että yhtäkkiä joka toinen kaveri lähipiiristä odottaa vauvaa. Mikä hauskinta, varmaan viidellä on laskettu aika kuukauden sisällä toisistaan. Vauvoja toki on putkahdellut toisille äitikavereille, mutta se on kuitenkin niin erilaista, kun kouluajoilta saakka ollut ystävä saa ensimmäisen lapsensa.

Kävin eilen tapaamassa yhtä tällaista. Yksi vanhimmista ja parhaimmista ystävistäni sai viime viikolla kauniin pienen tyttövauvan. Olin jo valmiiksi niin liikuttunut ja onnessani vauvasta, etten pystynyt pidätellä kyyneleitä kun minua kysyttiin vielä hänen kummikseen. Pientä tuhisijaa olisi voinut tuijotella tuntikaupalla ja tahtoisin mennä joka päivä nyt sinne kylään.

Samalla kun kaverit saavat lapsia, minulle alkaa olla aika selvää, että minulla ne olivat nyt tässä. Useasti on tullut haaveiltua suurperheestä, jossa kaikilla lapsilla on muutaman vuoden ikäerot. Nyt kuitenkin, kun omat lapset täyttävät tänä vuonna jo 6 -ja 8 vuotta (voitteko kuvitella!!!), en ole varma onko hommaan enää mitään järkeä ryhtyä uudestaan.

Vielä tuossa alle pari vuotta sitten lupasin itselleni, että jos sopivaa isä-ehdokasta ei olisi elämääni ilmestynyt siihen mennessä kun täytän 32-vuotta, niin hankkisin sitten lapsen yksin. Nyt en kuitenkaan todellaan tiedä, että haluanko vai enkö halua enää lapsia. Tavallaan kyllä, mutta sitten toisaalta taas en.

Elämä menee nyt niin kivasti, lapset ovat ihanan omatoimisia, heidän kanssa on niin helppo tehdä ja mennä sekä toisaalta omiin juttuihin on myös todella paljon aikaa. En ole varma haluanko taas sitä monen vuoden hoitamista ja sumussa elämistä. Raskausvaivoja, heitteleviä hormooneja, revennyttä persettä (kuten asian kauniisti synnytyksen jälkeen ilmaisin), imetyshikeä, huonosti nukuttuja öitä, joka puolelle lentäviä soseita ja kuivaksiopettelua. Juuri kun olen päässyt takaisin kiinni tähän ”normaaliin” arkeen.

Toisaalta olisi vielä ihana kerran kokea ne potkut vatsassa, lapsen syntymä, läheisyys ja yhteys vauvan kanssa, imettäminen, kasvun ja kehityksen seuraaminen, kaikki se rakkaus. Nähdä miten pojat kiintyisivät uuteen sisarukseen. Silti olen enemmän sen kannalla, että ei.

Eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu, mutta vaikka se onkin vähän haikeaa, tuntuu hyvältä olla sujut sen ajatuksen kanssa, että minun lapset olivat nyt tässä. On ihana seurata miten ystävien perheet kasvavat ja tuntea onnea ja iloa heidän puolestaan. En ole kertaakaan kokenut katkeria, kateellisia tai muuten surullisia tunteita siitä, että ystäväni saavat vauvoja. Luulen, että sekin jo kertoo jotain.

Kun on itse ollut tässä niin pitkään äidin roolissa, on ihan tosi hauskaa että jatkossa saan vihdoin olla myös se rento ja kiva ja siisti kummitäti, joka antaa syödä jäätelöä ja irtiksiä lounaaksi, jonka kanssa käydään keskustassa shoppailemassa ja leffassa ja kahviloissa ja jonka luona yökylässä saa aina valvoa myöhään ja jolle voi kertoa kaikki salaisuudet.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.