VOIKO LASTEN KANSSA KÄYDÄ HIENOSSA RAVINTOLASSA?

25/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Kuten otsikko jo kysyy, voiko lasten kanssa käydä hienossa ravintolassa? Voi toki ja kannattaakin! Miten sitä muuten lapsi oppii ravintolakulttuuria? Samalla tulee varmasti tutustuttua myös vähän erilaisiin makumaailmoihin mitä kotona.

Itse en välttämättä menisi ravintolaan kuitenkaan esimerkiksi kovin myöhään, ainakaan viikonloppuna. Pitkän kaavan mukaan syötäessä on hyvä huomioida etukäteen se, ettei lapsi pääse väsymään liikaa jos vaikkapa illallinen venyy kovin myöhään. Siksi on hyvä, ainakin pienempien lasten kanssa, ajoittaa ravintolakäynnit hieman aikaisempaan ja rauhallisempaan aikaan. Tapauskohtaisesti tietysti! Varmasti on sellaisiakin yksivuotiaita jotka jaksavat hienosti kukkua dinnerillä vielä lähempänä keskiyötä kun pikkukakkosta.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten lapsilla on yhtälainen oikeus käydä muuallakin kun pikaruokapaikoissa syömässä. On vanhempien vastuu opettaa ja toimia itse esimerkkinä siinä, miten ravintolassa kuuluu olla. Koska aina välillä mediassa tätä asiaa puidaan, ja sieltä saa lukea aika tyrmääviäkin mielipiteitä puolesta ja vastaan, voi kynnys vähän hienompaan paikkaan (kun sinne Rosson perälle, leikkipaikan viereen) menemiselle kasvaa. Muistakaa kuitenkin, että lapsilla on yhtäläinen oikeus syödä ravintolassa kun aikuisillakin. Yhdessä syömisen on myös useasti tutkittu liittyvän suorasti perheen hyvinvointiin.

Kynnyksen madaltamiseksi, asenteiden muuttamiseksi ja ennenkaikkea ihan vaan siksi että kaikki saisivat pitää hauskaa, Helsingin keskustassa olevaan Rosteriin järkätään tulevana kahtena viikonloppuna lasten oma pop up ravintola HopLopster.

Leikkipaikka HopLopin yhdessä lasten kanssa suunnittelemassa ravintolassa pääsee maistelemaan huippukokkien tekemiä annoksia lapsenmielisesti. Me kävimme testaamassa ravintolan muutaman muun perheen kanssa ennakkoon ja voin luvata, että menu maistuu myös aikuisille. Vai miltäs kuulostaisi  esimerkisi merhenpohja, rapeat toukat, musta laava tai kesä? No, voin kertoa, että tosi hyvältä.

HopLopsterissa on huomioitu ennenkaikkea lapset ja heidän viihtyvyytensä. Mahtavasti pojat jaksoivat, ja ennenkaikkea nauttivat, kolmituntisesta neljän ruokalajin illalisestaan. Savun keskeltä paljastuvan jälkiruoan jälkeen tosin sokerihumala valtasi molemmat, mutta eipä se paljoa haitannut kun kyseessä oli illan viimeinen suupala. Ja pojat jatkoivat iltaa isänsä luokse, hahah.

Lasten omaan huippuravintolaan on vielä muutamia paikkoja jäljellä ja tuotot lahjoitetaan Lastenklikinoiden Kummit ry:lle. Meiltä ainakin suositus tälle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

BURLESQUE TSUNAMI

24/01/2017

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletteko nähneet vähään aikaan yhtä hienoja pipoja? Ne ovat kotimaisen Burlesque Tsunamin, eli Riina Salmen, käsialaa. Tämä pääosin high fashionia tuottava brändi valmistaa mitä hienompia vaatteita ja asusteita kierrätysnahasta, mutta jatkuvasti valikoimasta löytyy myös nämä pikkuhiljaa kulttimaineseen kiirineet pipot.

Pipoissakin toistuva maski-kuvio onkin Burlesque Tsunamin tunnus ja samaisista pelkistä maskeista on loihdittu jopa kokonaisia iltapukuja. Kaikki pipot on tehty käsin Helsingissä ja nahka niissä tosiaan on kierrätettyä.

Ei ehkä mikään ihme, että pojat rakastavat näitä ”ninja” tai ”turtles” pipoja – samoin minäkin. Niillä on kiva leikkiä vetämällä pipo naamalle hiihtomaskiksi. Mutta käännettynä ne toimivat hauskasti tavallisina pipoina, niin että maski vilkkuu päälaella. Itseasiassa nuo silmä-aukot ovat ihan loistavat. Nimittäin tästäedes toivon, että jokaisessa taloudemme pipossa olisi tuulestusaukot. Ei ole hikinen pää kun pääsee päästelemään höyryjä ihan huomaamattaan.

Vähän materiaaleista vaihdellen, pipoja saa myös eri värityksillä, mutta tuota musta-valkoista on ainakin lähes aina saatavilla. Käykää ihmeessä kurkkaamassa niitä Weecoksen nettikaupasta, jossa on tällä hetkellä saatavilla noita molempia kuvissa näkyviä värejä, eli mustaa ja vihreää pipoa. Mitä tykkäätte?

Piposta on hiljattain tehty myös hieno video ja se on ehkä teillekin tutun Alexan käsialaa:

Meidät kuvasi Itä-Pasilan betonin keskellä ihana Juho Istolainen, vähän erilaisia potretteja perhe-albumin väliin 😀

pipot saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

OLE ROHKEA – HYVÄ SIITÄ TULEE

23/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Minulla on onni olla lahjakkaiden ja rohkeiden perheenjäsenten sekä ystävien ympäröimänä. Milloin kukakin julkaisee kirjan, ryhtyy yrittäjäksi, lennätetään Cannesiin stailaamaan juhlat, saa aikaan somehitin, perustaa kauppoja ympäri euroopan, pyörittää omaa vaate-mallistoa, irtisanoutuu, julkaisee musiikkia tai mitä milloinkin. Kaikkia heitä yhdistää rohkeus. Rohkeus hypätä tuntemattomaan ja tehdä juuri sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Kai se on niin, että samanhenkiset ihmiset vain ajatuvat yhteen. He saavat toisiaan voimaa, inspiraatiota ja sitä rohkeutta. Toinen tärkeä asia on se, että tuemme toisiamme. Ollaan aidosti iloisia toistemme saavutuksista. Ymmärrämme, että toisen menestyminen ei ole pois itseltä. Nimittäin sellaiseen täällä Suomessa on tullut valitettavan usein myös törmättyä.

Ajattelenkin, että kateus johtuu usein siitä, ettei itse uskalleta. Se on myös hirveän kuluttavaa ja vie varmasti itseltä pois juurikin niitä voimia, joita siihen tekemiseen ja uskaltamiseen tarvittaisiin.

Meillä on onneksi todella hyvä meininki, niin kavereiden kun vähän etäisemmin tuttujen tyyppienkin kesken. Kaikki tsemppaa ja kannustaa. Ihaillaan toisiamme ja ollaan ylpeitä toisistamme. Tiedämme, että kun joku saa jalkansa oven väliin, on se jatkossa helpompaa myös itselle.

On ollut hienoa päästä seuraamaan ihan vierestä mitä erilaisempia menestystarinoita. Vielä hienompaa on ehkä ollut sen työn ja välillä epäonnistumistenkin näkeminen. Silloin se intohimo ja uskominen omaan juttuunsa näkyy parhaiten.

Tällaisia keveitä ajatuksia tuli tänään mieleen, kun käytiin kahvilla kavereideni Pajun ja Peetan kanssa. Kaikki me tehdään omaa juttuamme, tykätään siitä, ollaan hyviä niissä, uskotaan itseeme ja toisiimme. Meidän pöytään tupsahti hetkeksi vielä tuo GreenStreetin Johannes, jonka herkulliset raakakaut leviävät varmaan kohti ympäri maailman.

Joten siis, uskokaa itseenne, olkaa rohkeita, tehkää juuri sitä mistä tykkäätte ja kannustakaa toisianne! Hyvä siitä tulee.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

TAVALLAAN IHAN TAVALLINEN LAUANTAI

21/01/2017

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb2 preset

– Aamulla joku oli vallannut sänkyni
– Aamupalaksi jogurttia, granolaa ja puolukoita
– Radiosta Klaus Wing
– Siivousta ja järkkäilyä
– Lounaaksi kahvia, lapsille eilistä keittoa
– Muutama tunti ulkoilua ja kuvaukset itä-pasilassa
– Lidlistä pakastepizzaa ja karkkia
– Kaksi jaksoa Skamia ja lasi kuoharia
– Pari tuntia luistelua Brakulla
– Iltapalaksi kaakaota
– Tulikuuma suihku ja peiton alle
– Ehkä vielä vähän Skamia

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

WEEKLY PLANNER

20/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset
Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with f2 preset

Tykkään ihan hieveästi kalentereista jotka ovat mahdollisiman yksinkertaisia ja selkeitä. Koko viikon on mahduttava aukeamalle ja jokaisen päivän kohdalla pitää olla riittävästi tilaa omille kirjoituksille.

Minulla on aiempina vuosina ollut Lahden muotsikan opiskelijoiden kalenteri, joka on hyvin ajanut takoituksena. Siinä pääosassa on kuitenkin ollut joka aukeamalla olevat valokuvat, jolloin kirjoitustilaa ei siis ole ollut niin paljon. Kun sitten näin kaverillani tämän Sasha Kretovan kalenterin, oli minunkin saatava se.

Nykyäänkän digiaikana kirjoitan kaikki menoni käsin kalenteriin. Samalla se toimii pienimuotoisena päiväkirjana. Minulle on tärkeää että kalenterissa on tilaa myös päiväkohtaisesti, että tarpeeksi tyhjiä sivuja lopussa varattuna muistiinpanoille. Loppuvuotta kohden kalenterini ovatkin ihan täynnä kirjoitusta, muistutuksia ja muistiinpanoja joista en itsekään saa kun puoliksi selvää.

Tässä A5 kokoisessa kalenterissa ihastuttaa yksinkertaisten sivujen lisäksi kalenterin taitto. Itseasiassa kaikki Sahsa Kretovan papeituotteet hän tekee itse käsin Helsingissä. Rakastan myös tuota kannen kaunista, uituista kuviota ja sitä, ettei kannessa lue missän isolla että KALENTERI tai 2017 tai vastaavaa.

Minkäslaisia kalentereita teiltä löytyy, vai käyettääkö joku ylipäätään enää edes paperisia kalentereita?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.