PERILLÄ LOMALLA

23/06/2016

Processed with VSCO with 4 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Muistan vielä hyvin kun ensimmäisen kerran lähdin poikien kanssa yksin reissuun. Se oli reilu kolme vuotta sitten ja Elvis oli vielä aika pikkuinen, 1,5 vuotias. Lensimme viisi tuntia, silloinkin tänne Malagaan. Elviksellä ei ollut omaa paikkaa, vaan hän matkusti sylissäni.

Oltiin matkustettu lentäen aiemmin kyllä Kaapon kanssa, mutta silloin meitä oli kaksi aikuista ja yksi lapsi. Nyt toisinpäin. Ajattelinkin että yksin kahden lapsen matkustessa tärkeintä on ottaa mahdollisimman rennosti. Ja mielestäni se oli paras neuvo silloin ja edelleen.

Eka kerta yksi -ja kolmevuotiaiden kanssa lentokoneessa ei rehellisesti sanottuna ollut mitään kauhean hauskaa. Aamuyöllä lähteneessä koneessa meillä oli vain kaksi paikkaa. Käytävapaikalla istui ei niin avualias eikä lapsiystävällinen isoskokoinen keski-ikäinen mies. Itku raikasi ja vertakin tuli, mutta siitä selvittiin.

Olen kiitollinen itselleni, että karmeasta ekasta kerrasta huolimatta jatkettiin reissaamista. Jo parin kerran jälkeen homma nimittäin selkeni myös lapsille. Nykyään en voisi parempaa reissuseuraa kaivata. Niin kentällä -kuin koneessa olokin menee ihanan rennosti. Sillä lapset tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten kuuluu olla.

Eilinen matka meni taas paremmin kuin ikinä. Lento lähti niin aikaisin, etten ehtinyt itse nukkumaan edellisyönä yhtään. Minä sain nukkua rauhassa, kun pojat ottivat myös torkut omaan tahtiinsa, pelailivat ja kävivät itse (!!!) vessassa.

Ihanaa olla taas täällä, ilma on lämmin (kuuma) ja aurinkoinen. Uiminen on tällähetkellä aika suuri hitti. Täällä paikalliset juhlivat jo tänään juhannusta yöllä ja huomenna meillä on täällä grillibileet!

Snäpistä (minttummm) kannattaa seurailla menoa, samoin YouTubeen tulossa pian videoita! Ihanaa Juhannusta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

EI ENÄÄ ESKARILAINEN

21/06/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Pojilla alkoi tänään kesäloma, mutta samaan aikaan myös taas yksi vaihe on elämässä takanapäin ja uusi alkamassa. Eskari loppui. Esikoiseni on tämän kesän jälkeen koululainen.

Vanhempana on uskomatonta olla tässä tilanteessa. Omat lapset näkee aina niin vauvoina. On vaikea käsittää että se juuri hetki sitten syntynyt poika itsenäistyy. Alkaa toden totta elämään omaa elämäänsä, enkä minä häntä enää omista, kuten ennen.

Vuosi eskarissa oli hieno. En olisi parempaa paikkaa, ryhmää ja aikuisia voinut ikinä toivoa. En edes tiennyt, että noin ihania paikkoja voi olla. Tulee sitäkin ikävä. Tuntuu uskomattomalta, että nyt se jo loppui. Tuntuu, että vasta muutama päivä sitten kirjoitin ekasta eskaripäivästä.

Tänään oli jännä päivä myös siksi, että hakemani korkeakoulun pääsykoetulokset tulivat. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että paikka tokalta varasijalta nousisi kesän aikana. Niin, että syksyllä meillä asuisikin sitten kaksi koululaista!

Kävi miten kävi, tilanne vaati jäätelöä. Sillä on hyvä aloittaa loma.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

TÄÄ ON NIIN TÄTÄ

21/06/2016

Processed with VSCO with hb1 preset

Viime yönä eteisen komeroa järkkäillessä otin myös kasan kenkiä pesuun. Tää on niin tätä, mietin, kun hinkkasin harjalla lasten harmaita lenkkareita uudestaan valkoisiksi. Miten sitä omilla lapsillaan on aina enemmän ja hienompia vaatteita ja kenkiä. Ja vielä sen lisäksi, että maksaa ne vielä itse niin itse niistä saa myös pitää huolta. Kuten hinkata puhtaaksi keskellä yötä.

Toki mitä vanhemmaksi lapset ovat tulleet, sitä kuluttaa jo vähän enemmän itseensä. Mutta kyllähän se vaan on niin, että silti lapsille sitä ostaa aina ensin. Ja enemmän.

Noh, onneksi Kaapolla on jo parin vuoden päästä samankoinen jalka kun minulla. Sitten otan kyllä kaiken takaisin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.