Muistan vielä hyvin kun ensimmäisen kerran lähdin poikien kanssa yksin reissuun. Se oli reilu kolme vuotta sitten ja Elvis oli vielä aika pikkuinen, 1,5 vuotias. Lensimme viisi tuntia, silloinkin tänne Malagaan. Elviksellä ei ollut omaa paikkaa, vaan hän matkusti sylissäni.

Oltiin matkustettu lentäen aiemmin kyllä Kaapon kanssa, mutta silloin meitä oli kaksi aikuista ja yksi lapsi. Nyt toisinpäin. Ajattelinkin että yksin kahden lapsen matkustessa tärkeintä on ottaa mahdollisimman rennosti. Ja mielestäni se oli paras neuvo silloin ja edelleen.

Eka kerta yksi -ja kolmevuotiaiden kanssa lentokoneessa ei rehellisesti sanottuna ollut mitään kauhean hauskaa. Aamuyöllä lähteneessä koneessa meillä oli vain kaksi paikkaa. Käytävapaikalla istui ei niin avualias eikä lapsiystävällinen isoskokoinen keski-ikäinen mies. Itku raikasi ja vertakin tuli, mutta siitä selvittiin.

Olen kiitollinen itselleni, että karmeasta ekasta kerrasta huolimatta jatkettiin reissaamista. Jo parin kerran jälkeen homma nimittäin selkeni myös lapsille. Nykyään en voisi parempaa reissuseuraa kaivata. Niin kentällä -kuin koneessa olokin menee ihanan rennosti. Sillä lapset tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten kuuluu olla.

Eilinen matka meni taas paremmin kuin ikinä. Lento lähti niin aikaisin, etten ehtinyt itse nukkumaan edellisyönä yhtään. Minä sain nukkua rauhassa, kun pojat ottivat myös torkut omaan tahtiinsa, pelailivat ja kävivät itse (!!!) vessassa.

Ihanaa olla taas täällä, ilma on lämmin (kuuma) ja aurinkoinen. Uiminen on tällähetkellä aika suuri hitti. Täällä paikalliset juhlivat jo tänään juhannusta yöllä ja huomenna meillä on täällä grillibileet!

Snäpistä (minttummm) kannattaa seurailla menoa, samoin YouTubeen tulossa pian videoita! Ihanaa Juhannusta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.