MIKSI SITTEN TEKISIN NIIN?

3/03/2016

Pizza himottaa, farkut ahdistaa ja olen tällä viikolla siirtänyt salille menoa jo kolme kertaa. Jotain on tehtävä. Tai vähän jo teinkin, mutta silti motivaatio on edelleen vähän hukassa. Olen ollut syksystä saakka kasvis -ja ajoittain täysin vegaanisellakin ruokavaliolla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin välttämättä syönyt kokoaikaa mitenkään superterveellisesti. Kaikkea epäterveellistä herkkua kun saa vegaanisenakin. Suurin ongelmani ehkä kuitenkin on kasvisruoan useasti korkea hiilaripitoiuus ja siitä seuraava hiilareiden ja sokerin himo. En tiedä vaikuttaako muillakin hiilareiden syöminen niin, että niitä pitää vaan saada lisää ja lisää? Minulla ainakin. Ja munkkia päälle.

Päivässä tulee onneksi käveltyä aina yhteensä ainakin muutama tunti, mutta muuten liikuntakin on jostain syystä ihan unohtunut. Tuntuu että keho kaipaisi kunnon hikirääkkiä, mutta kun ei muuten joko huvita tai sitten ei ole siitä kuuluisaa aikaa. Sitten siitä tulee kaiken kukkuraksi vielä huono-omatunto kun ei ehdi tai jaksa. Pari päivää sitten latasin puhelimeen sitten appin nimeltään 7 min workout. Kyllähän ihmisellä  pitäisi ainakin seitsemän minuuttia päivässä olla aikaa jotain lihaskuntoa vähän tehdä. Huono-omatuntokin hälveni kun parina päivänä on sattunut kainaloissa sellaisiin lihaksiin, mitä en edes tiennyt olevan olemassa.

Tuntui kuitenkin siltä, että tarvitsisin vieläkin lisää motivaatiota. Ajattelin selailla vanhoja postauksiani. Muistelin että siellä oli jotain sporttijuttuja, onnistumisia ja elämäntapamuutokseen liittyviä kirjoituksia. Muutaman postauksen jälkeen olin sanaton. Jotenkin ylpeä itsestäni. Miten se ala-asteelta saakka jojo-laihduttanut Minttu voikin kirjoittaa noin viisaasti. Yhdessäkään ruokavalioon, minäkuvaan, painonhallintaan tai hyvinvointiin liittyvässä postauksessa pääpointti ei ollut kaloreiden laskeminen, itsensä piiskaaminen tai muutkaan kepuliskonstit. Kaikista paistoi läpi itsensä hyväksyminen, rakastaminen ja armollisuus.

Istuin siinä koneella, uunissa muhi kaalilaatikko ja olin juuri lähdössä kävelylenkille hakemaan pojat eskarista ja päiväkodista. Näinhän on juuri hyvä. Joo-o, toki olisin voinut syödä illalliseksi vain porkkanan ja juosta päiväkodille kolmen kilon painot nikoissa. Mutta en minä ole sellainen. En tykkää sellaisesta. Miksi sitten tekisin niin?

Se oli paras motivaatio mitä olisin voinut saada. Muistutus siitä että minä olen oikein hyvä tällaisena. Että liikun, vaikka sitten ”vain” lenkkeillen, koska se tekee hyvän olon. En siksi että yrittäisin mahtua kauneusihanteeseen. Sama juttu ruuan kanssa. Arvostan itseäni, joten haluan siksi syödä hyvin ja puhtaasti. Jos sen seurauksena mahdun paremmin farkkuihini, on se vaan plussaa. Mutta jos huomenna viikonlopun alkamisen kunniaksi syönkin pizzaa ja sen kanssa lasin viiniä, on sekin ihan ok. Koska jokainen on sen aina välillä ansainnut ja elämästä pitää nauttia.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

8 Responses to “MIKSI SITTEN TEKISIN NIIN?”

  1. Nunnu sanoo:

    Sepäs onkin hienoa, että hyväksyy itsensä juuri niinkuin on. Tekee niitä asioita mitkä tuntuu hyvältä. Eikös se ole näin että kun itsellä on hyvä olla, niin ympärillä olevilla on hyvä olla.. Esim, lapset..

  2. nadjastrange sanoo:

    Tosi hyvä postaus, I feel you! Uskon että se liikuntainspis tulee sieltä taas, ei tota pidä stressata. Ja tärkeintä tosiaan on se, että elät terveellisesti ja onnellista elämää <3

  3. Tiina sanoo:

    Ihana postaus! Viisaita ajatuksia ja niin tuttuja fiiliksiä. <3 Itse olen vasta nyt kolmenkympin lähestyessä, toisen lapsen syntymän jälkeen, tehnyt parhaat oivallukset omasta liikkumisesta. Rakastan liikkumista, kun saan tehdä sen omilla ehdoilla fiiliksen mukaan. Toisina päivinä parasta on lempeä kävely, toisina armoton ja vauhdikas hiihtolenkki. Ja vähintäänkin yhtä paljon rakastan hyvää ruokaa. :D Kaloreiden ja painon kyttäämisen sijaan olen aidosti onnellinen siitä, mihin kehoni liikunnallisesti pystyy, ja siihen, miten rimpuloiden käsivarsien sijaan minulla on vihdoin voimaa. Eli hyvä olo ennen kaikkea! <3

  4. B sanoo:

    Hei, ei sun tarvi mahtua mihinkään muottiin ja sä olet aivan järkyttävän kaunis tuollaisena kuin olet! (Mielestäni myös ilman meikkiä.)

  5. S sanoo:

    Sinä todella olet kaunis! Siitä ei ole epäilystäkään :)
    Olen itse useasti miettinyt juurikin kauneusihanteita ja tätä fitness-buumia. Mielestäni ei ole lainkaan huono asia että nykyisin suunta on selkeästi enemmän voimakkaassa kehossa kuin siinä että painat 48kg 179cm rungossa. Mutta, itse uskon painoindeksiin. On toki tilanteita joissa joku todellinen voimaharjoittelija tosiaan ”painaa liikaa”, mutta painoindeksi onkin suuntaa antava ihan perusliikuntaa harrastavalle perusihmiselle kuten itselleni. Tärkein oivallus omalla kohdallani oli se että jos tavoitteeni on olla normaalipainon sisällä, ei se tarkoita sitä että haluan mahtua kauneusihanteeseen. Se tarkoittaa omalla kohdallani sitä että haluan olla terve, en kauneusihanteiden sisällä. Tiedän että painoni ei ole riski terveydelle ja kivana plussana tietty kaikki kivat vaatteet näyttää kivalta päällä :) Toivon sinulle paljon motivaatiota terveelliselle tielle ja mukavaa kevään odotusta :)

  6. Riina sanoo:

    Heei! Rupesin seuraa sinuu snäpissä ja oot tosi koukuttava ja I like. Heräs kuitenkin kysymys et mis Paolo vai Paula vai mikäs sen dogin nimi oli niin on? Päätitkö lopulta luopua siitä vai onko hää vaan antisnäppääjä?

  7. Mari sanoo:

    Täällä käytössä samanlainen filosofia, jonka oivaltamiseen taisi mennä kutakuinkin 32 vuotta. Kaiken ei tarvitse olla niin ehdotonta! Treenaan tällä hetkellä 4 kertaa viikossa ja se tuntuu kivalta. Mutta sallin ja haluan sallia itselleni myös rivin suklaata silloin kun siltä tuntuu, tai sen pizzan. Joskus muinoin siitäkin on podettu huonoa omatuntoa, erityisesti silloin kun on joku kuntokuuri menossa. Mutta miksi kieltää itseltä mukavia juttuja, jos ne on se elämän suola (tai sokeri). Balanssi ennen kaikkea! :)

  8. Leena sanoo:

    Hei, itselläni kasvisruokavalio aiheuttaa hiipivän hulluuden, joka johtuu proteiinin puutteesta. Olin joogaleirillä, jossa syötiin kasvisruokaa eikä tarjolla ollut edes kananmunaa tai juustoa tai papuja. Kun en saanut mitään järkevää proteiinia viikonlopun aikana, olo oli hirveä ja koko ajan olisi pitänyt saada lisää ruokaa. Itse kokeilisin sijassasi lisätä ateriaan proteiinia munia/juustoa/kalaa/papuja/kanaa + rasvaa niin olokin varmaan muuttuu paremmaksi. Ja olet muuten hyvä sellaisena kuin olet!!! Viikonloppuja!