Vaikka tässä elellään jo helmikuun puoliväliä, ihan varmana joltakulta teistä puuttuu vielä tämän vuoden kalenteri. Tai eihän se haittaa vaikka kalenteri löytyisikin jo, sillä tarvitset ehdottomasti myös tämän. Lahden muotoiluinstituutin toisen vuoden valokuvaopiskelijoiden Intohimo 2016 kalenteri on nimittäin sellainen.

Kalenteriprojekti on Muotoiluinstituutin jokavuotinen perinne, jonka juuret ulottuvat aina 1970-luvulle asti. Itselläni on kyseinen kalenteri nyt kolmatta vuotta peräkkäin. Kalenterina toimiva teos on 13 valokuvaajan voimin työstetty valokuvakirja. Tänä vuonna kirjan punaisena lankana toimii intohimo, jota jokainen kuvaaja on käsitellyt omasta näkökulmastaan. Aiheina ovat muunmuuassa nudismi, tatuoinnit, metsä ja moottoriurheilu.

Hankkimalla kalenterin tulee samalla tukeneeksi näiden opiskelijoiden intohimoa, valokuvausta. Vanha kalenteri toimii vuosienkin jälkeen kauniina ja kiinnostavana valokuvakirjana. Kalenteria on painettu rajallinen määrä, mutta sitä saa ainakin vielä nettikaupasta, josta löytyy myös lista fyysisistä myyntipaikoista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mulla on ihan hirveeeeeeee tatskakuume. Tarkemmin sanottuna stick and poke tatskakuume. Stick and poke tatuoinnit tehdään ilman koneetta, nimensä mukaan käsin neulalla tökkimällä. Stick and poke tyyli on rosoisempi – ei niin täydellinen. Kuvat näyttävät usein siltä, että ne on tehty kaverin kämpillä aamuyön tunteina. Mitä ne varmaan useesti ovatkin. Kuitenkin tyylin yleistyessä ihan oikeitakin, tosi hienoja kuvia tekeviä, stick and poke tatskaajia alkaa löytymään enemmän.

Itse himoitsen juuri tuollaisia pieniä hassuja juttuja sinne tänne. Ihan ekaksi ajattelin ottaa sormen sisäsyrjään jonkun pikkujutun. Tai saas nähdä. Menen nimittäin loppuviikosta harjoitusnahaksi! Pikkasen jänskättää, mutta olen ihan luottavaisin mielin. Tekijä on tuttu tatskaaja, mutta ekaa kertaa tätä tekniikkaa testaamassa. Vähän isompi peittotaska samalla tyylillä on kyllä myös mielessä. Ja noin 50 muuta pienempää.

Kuvien lähteet: 1 kuva, 2 kuva, 3 kuva, 4 kuva, 5 kuva, 6 kuva, 7 kuva, 8 kuva, 9 kuva, 10 kuva, 11 kuva, 12 kuva, 13 kuva, 14 kuva,

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan ystäviä jookos
niinkuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina
syödään pipareita tusina.
Olet uskomattoman tärkeä
ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.

Hauskaa ystävänpäivää! Olen viimeaikoina rajoittanut poikien telkkarin katsomisen ja pelaamisen ihan minimiin. Tämän seurauksena ollaankin leikitty ja luettu tosi paljon yhdessä. Yksi hittileikki on ollut pitkään temppurata, eikä sen suosio näytä hiipuvan. Lapsien mielikuvitus on vaan niin huikea, milloin he seikkailevat laavan keskellä, milloin korkealla vuoristossa.

Nuo Boblesin lelut tuovat kivasti vaihtelua temppurataan ja leikkeihin ylipäätään. Ei ihme että näitä liikuttavia leluja onkin viimeaikoina näkynyt blogeissa paljon. Lapset kun rakastavat heilua, hytkyä, hyöriä ja pyöriä, niin näiden lelujen kanssa se on enemmän kun sallittua. Vain mielikuvitus on rajana mitä näillä voi tehdä.

Poikien boblesit sekä Vimman paidat saatu. 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Perjantai on meillä perinteisesti siivouspäivä ja otinkin tänään muutaman räpsyn pyykkien viikkailun lomassa, ennen kun lähdin hakemaan poikia kotiin ja viikonlopun viettoon. Mälsästä säästä huolimatta on ihana huomata miten pikkuhiljaa päivät pitenee ja valo lisääntyy.

Sain muutama viikko sitten Rajalalta testiin uuden kameran, Panasonicin Lumix GX8:n. Tuossa sairastellessa testailu jäi melko minimiin, mutta nyt ajattelin perehtyä siihen paremmin. Olen kuvannut muutaman vuoden Olympuksen mikrojärkkkärillä josta olen tykännyt ihan tosi paljon. Täytyy myöntää, että tässä ajassa minusta on tullut aika merkkiuskovainen. Päätin kuitenkin antaa tälle uudelle kameralle mahdollisuuden, mutta huomaan vertaavani sitä kokoajan vanhaan kameraani.

Merkkinä Lumix ei ole entuudeestaan minulle yhtään tuttu. Yllätyinkin aika paljon kun huomasin tämän kyseisen kameran maksavan kaksi tonnia (!!!), ei siis ihme, että kyseinen merkki on jäänyt itselleni vähän vieraammaksi. Ihan tuon hintaluokan kameroita kun ei ole tullut katseltua. Kamerassa on ihan hirveästi erilaisia toimintoja (ja nappeja), joista suurinosa on jäänyt itselleni vielä vieraiksi. Lähinnä olen nyt aluksi vain yrittänyt saada ihan perus kuvaa vaikkapa koirasta. Homma saattaa kuulostaa suht yksinkertaiselta, mutta voin kertoa ettei näin ole. Kun on pari vuotta tottunut päivittäin kuvaamaan yhdellä ja samalla kameralla, menee nyt aikaa jo sen miettimiseen että mistäs tämä uusi kamera laitettiinkaan edes päälle.

Asioita mistä tykkään Lumixissa on ympäri ämpäri kääntyvä kosketusnäyttö sekä todella tyylikäs ulkonäkö. Kamera tuntuu tosi hyvältä kädessä ja laadukkuuden kyllä huomaa heti. Asioita mistä en tykkää on se etten meinaa mitekään saada liikkuvasta kohteesta tarkkaa kuvaa ja että jokaikinen nappi kääntyy eri suuntaan tai löytyy ihan eri paikasta mihin olen tottunut. Eli alku ei ole ehkä ihan mitä lupaavin, mutta minulla on kyllä kutina että tällä kameralla saa huikeita kuvia, kunhan sitä vaan tottuu käyttämään.

Ja niinhän se muutenkin on valokuvauksessa, pitää vaan kuvata ja kuvata ja kuvata. Ei tätä kameraakaan opi manuaalia lukemalla vaan vaan räpsimällä ihan hulluna. Ja se on nyt alkanut.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Onhan se vähän epäreilua pelästyttää toinen tunkemalla lauantai-aamuna ennen kahdeksaa kotiin, iskeä kypäräkamera päähän ja pistää toinen kävelemään yksin metsäpolkua niin kauan että vastaan tulee hevonen ja ratsastaa hepalla sitten tallille jossa odottelee polttariporukka hihitellen. Varsinkaan kun ei se siihen loppunut, vaan seuraavaksi morsiamen piti syöttää hevonen, siivota karsina ja ottaa kiinni vielä kaksi kanaa ja kukko. Sitten monot ja sukset jalkaan ja narulla hevosen perään. Mutta kerrankos niitä polttareita vietetään. Loppuilta kuitenkin vietettiin rennosti mökillä syöden, saunoen, paljuillen ja karaokea laulellen. Häitä odotellessa!

Hääparin blogi löytyy muuten täältä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.