Ensi kuun lopulla tulee vuosi siitä kun muutimme uuteen kotiimme. Samalla tulee vuosi siitä kun maalasin omin pikku kätösin 75 neliötä laminaattilattiaa valkoiseksi. Aina tasaisin väliajoin saan kyselyjä siitä, että miten maali on pysynyt. Monelle tulee yllätyksenä, että myös laminaattia voi maalata.

Nyt 11 kuukauden erittäin tehokkaan testaamisen jälkeen uskallan sanoa, että hyvin on pysynyt! Se ei missään nimessä ole mikään itsesäänselvyys kun asunnossa asuu lisäkseni kaksi aktiivista lasta sekä uusimpana perheenjäseneneä vilkas koira. Miljoonista lattialla pyörivistä pikkulegoista, autoleikeistä, kengät jalassa sisällä kävelystä ja ihan siitä normaalista elämästä tuolien liikuttelusta itkupotkuraivareihin eteisessä huolimatta lattia näyttää edelleen hyvältä. Itseasiassa ehkä vähän paremmalta päivä päivältä.

Toki elämisen jäljet näkyvät. Kohdista joissa lattia narisee ja loppuu kynnykseen (eli lattia liikkuu) on maali hilseillyt. Lankkujen välit erottuvat nyt selvästi ja myönnän että muutama naarmukin on tullut. Mutta ei missään nimessä mitään häiritsevää tai silmiin pistävää. Vieraat tuskin huomaavat mitään. Ei ikinä uskoisi, että alla on laminaatti. Vaan lattia näyttää juuri sellaiselta vanhalta maalatulta lankkulattialta mistä haaveilinkin.

Kaikista kovimmille lattia on joutunut eteisessä. Siellä pyörii niin paljon hiekkaa ja kiviä. Lisäksi koiranpennun takia meillä ei ole ollut siellä mattoa syyskuun jälkeen. Mutta niin vaan se maali on sielläkin hienosti pysynyt. En voi kun suositella, jos maalaaminen mielessä on. Onhan siinä hommaa, etenkin jos asuu asunnossa samaan aikaan kuten me. Mutta ainakin itse koen, että homma oli kaiken vaivan arvoinen.

Valkoista lattiaa on välillä todella ärsyttävää pitää puhtaana ja siinä tosiaan näkyy kaikki leivänmurut ja pudonneet hiukset sekä muut pölypallerot. Mutta itse tykkään niin paljon siitä valosta ja avaruudesta joka valkoisen lattian myötä tulee, että antaa välillä ärsyttää. Ja kuka sanoi, että lattioiden pitäisi hohtaa puhtaina joka ikinen päivä?

Olenkin aiemmin kirjoittanut omat vinkkini lattian maalaamiseen. Tärkein asia hommaan lähtiessä on maltti. Maalata tarpeeksi ohkaiset kerrokset ja antaa niiden kuivia kunnolla välissä. Tarkemmat ohjeet löydät TÄÄLTÄ.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hiuskriisi paheni siihen pisteeseen, että jo tuossa vähän ennen joulua iskin itse päähäni tummanruskean värin. Edelleen houkuttelisi se oman värin kasvattaminen, mutta ajatuskin tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta. Itselleni ei millään riitä kärsivällisyys niin kauan kestävään hommaan.

Ja nyt kun tuo tukka on värjätty, niin toki on ikävä sitä vanhaa vaaleampaa ja punaisempaa tukkaa. Huomenna aijon varata ajan kampaajalle. Mietin että jos taas pätkäisisi vaikka vähän lyhyemmäksi? Saa antaa vinkkejä ja mielipiteitä! ETTÄ MITÄ NYT TAAS TÄLLE TUKALLE? Ja hei, otsatukka menee jo melkein korvan taakse!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

https://youtu.be/vkgwhGyJatE

Olen ehdottomasti kesäihminen. Tykkään lämmöstä, kuumuudestakin. On ihana kun ei tarvitse pukeutua moniin kerroksiin ja voi viettää päivät aamusta iltaan ulkona. Mutta täytyy myöntää, että ovat nämä aurinkoiset talvipävät aika hienoja myös. Auringon kimmeltäessä valkoisilla hangilla. Ollaankin nyt parina päivänä käyty kuluttamassa Alppipuiston pulkkamäkiä uusilla Plastexilta saaduilla pulkilla. Sinä sitä viimeistään tajuaa, ettei olekkaan enää mikään ihan nuorikko. Pienimmätkin töyssyt ottavat mahan pohjasta ja siihen jyrkimään mäkeen ei ole itsekkään mitään asiaa. Aika hurjapäitä nuo lapset! Mites te olette viettäneet kaunista talviviikonloppua?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Havahduin tänään siihen, kun ihmettelin jonkun puhuvan Uuden Vuoden lupauksesta. Ihmettelin itsekseni että, hetkonen – eikös se ole Uuden Vuoden toive? Kunnes tajusin että, ei hitto, lupaushan se on. Itsehän olen varmaan viimeiset kolme vuotta tehnyt vain niitä toiveita. Jos niitäkään.

Muistelen että yleisemmät vuosia sitten tekemäni lupaukset vat olleet niitä perinteisiä, kuntoilun aloittamista ja terveellisiä elämäntapoja. Sitä että vastaisin välittömästi myös sähköposteihin on joskus ollut tällä lupausten listalla. Mitä ikinä sille on sattunutkaan, en tiedä… Sillä olen edelleen aivan yhtä onneton siinä(kin) hommassa.

Sitä rupesin sitten miettimään, että miten tämä asia onkaan omassa päässä kääntynyt näin? Lupauksista tullut kepeitä toiveita. Ehkä se liittyy siihen, että olen nykyään itselleni aika armollinen. Enkä turhaan halua asettaa tylsiä rajoitteita tai tiukkoja vaatimuksia itselleni. Vaan nauttia elämästä päivä kerrallaan.

Mitä sitten toivon tältä alkaneelta vuodelta? Sitäkään en itseasiassa ole ajatellut sen tarkemmin. Tottakai haluan olla onnellinen ja tyytyväinen. Viettää aikaa perheeni ja ystävien kanssa. Mutta oikeastaan toivon eniten sitä, minkä tiedän muutenkin toteutuvan. Antaa nimittäin elämän viedä ja yllättää. Sitä minä toivon. Olkoon tämä vuosi taas yhtä täynnä unohtumattomia hetkiä ja tapahtumia, uusia ystäviä, oivalluksia ja ideoita, syvissä vesissä kahlaamista mutta etenkin sieltä nousemista. Parastahan se on silloin, kun ei oikeastaan odota mitään.

Uuden Vuoden aloittaminen reissussa, muissa ympyröissä teki hyvää. Edellisvuonna olimme palanneet juuri uuden vuoden aattoiltana Thaimaasta. Kurvasin taksilla suoraan kentältä kavereiden luokse. Herääminen harmaaseen kylmään aamuun Vuosaaressa, krapulassa kaverin poikaystävän puoli vuotta aiemmin kuolleen vaimon sohvalla ei ehkä ollut sen reissuun jälkeen se ihan paras aloitus. Nyt oli ihanaa kun se arki ei ihan heti alkanutkaan tai todellisuus lävähtänyt päin naamaa, vaan saimme vielä jatkaa leppoisaa lomailua auringossa ja lämmössä.

Näissä kuvissa olemme vuoden ekana päivänä matkalla leikkipuistoon. Sen jälkeen syötiin pizzaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät, että oma aika ei ole millään tavalla itseensäselvyys. Siis että vessassa käyminen, ilman että joku roikkuu lahkeessa tai huhuilee oven takana, on jo ihan erityistä luksusta. Päätinkin jo aikoja sitten, että oli mikä oli, niin pyhitän päivässä itselleni edes sen suihkuhetken. Ja vaikka nyt kun lapset ovat jo isompia, on tapa edelleen käytössä. Niinkin arkisesta asiasta, kun suihkussa käymisestä, on muodostunut itselleni pieni arjen luksushetki. Välillä sitä tosin on käytävä myös kiireesti aamulla herättämässä itsensä suihkun alla, mutta yleensä ihan tarkoituksella otan sen aikani vaikkapa illalla, kun ei ole kiire.

Lähdinkin mielelläni mukaan Indiedaysin ja Palmoliven kampanjaan, jossa sain testiini erilaisia Aroma Sensations-suihkusaippuoita. Tuotesarjaan kuuluu kuusi herkullisen tuoksuista ja värikästä saippuaa, joilla jokaisella saa tietynlaisen fiiliksen.

Oman hemmotteluhetkeni kruunaa So Relaxed – Aromaattinen suihkusaippua, joka sisältää aitoa Ylang Ylangin öljyä, laventelia sekä kardemummaa. Sen anti stress vaikutus sopii täydellisesti juuri tähän tarkoitukseen. Tykkään siitä että suihkusaippua tuoksuu, mutta ei liikaa. Tässä on rentouttavavia tuoksuöljyjä juuri sopivasti. Suihkusaippualta odotan myös hyvän tuoksun lisäksi sitä, että iho tuntuu hyvältä suihkun jälkeen. Puhtaalta, muttei missään nimessä kuivalta tai kiristevältä.

Kaikilla blogin lukijoillakin on mahdollisuus testata Palmoliven suihkusaippuoita. 200 ensimmäiselle ilmoittuneelle lähetetään kotiin veloituksetta Feel Glamorous -suihkusaippuanäyte. Feel Glamorous on ihanan pinkki suihkusaippua, jota voi käyttää ihon hellävaraiseen kuorintaan päivittäin. Enää ei siis tarvitse muistaa erikseen ihon jokaviikkoista kuorintaa. Näytteen voi tilata siis TÄÄLTÄ.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.