PIENI MUISTUTUS: OLET IHANA!

15/04/2015

imageimageimageimageimage
Tänään aurinko paistoi, Töölönlahti oli jo aamusta täynnä reippaita lenkkeilijöitä ja töihin menijöitä. Ja minä olin yksi niistä. Mutta joskus ennenvanhaa en välttämättä olisi ollut. On ihan hullua ajatella, että joskus minulla on ollut kausi kun en olisi edes kehdannut mennä lenkille. Sillä ajattelin että kaikki katsoisivat halveksuen rapakuntoista puuskuttajaa. Mielummin jäin kotiin tuttuun sovannurkkaan sulkaalevyn kanssa.

Nykyään en enää tunnista itseäni tuosta tytöstä. En silloin kokenut että olisin omannut mitenkään huonon-itsetunnon, vaikken ollutkaan tippaakaan tyytyväinen itseeni. Näin jälkeenpäin on ihan kauhea ajatella että miten olen voinut kohdella itseäni niin huonosti. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen tekee pahaa. Mutta niinhän se on, jos jotain ei osaa arvostaa niin kuinka sitä voisi kohdellakkaan hyvin.

On vaikea nähdä itseäni siinä ihmisessä. En juurikaan nähnyt kavereitani, en ostanut ikinä mitään itselleni, halusin olla vain kotona. Elämä oli kyllä ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta onhan se nykyään sata kertaa parempaa. Elämänlaatu parani huimasti sillä yhdellä hetkellä kun sen tajusin, minä olen ihana juuri tälläisena. Siitä hetkestä halusin alkaa pitää myös itsestäni parempaa huolta. Koska minähän ansaitsen vain parasta. Niinkuin jokaikinen meistä.

Miksi kirjoitan tätä nyt? Miksi kirjoitan tätä vaikka vanhan muisteleminen tuntuu pahalta? Koska tätä asiaa ei voi mielestäni toitottaa liikaa. Sitä että rakastakaa itseänne. Juuri sellaisina kun olette nyt, eikä vaikka viittä kiloa hoikempana tai kurvikkaampana tai silikonileikkauksen jälkeen tai treenatumpana tai yhtään minään muunakaan. Kirjoitan tätä myös siksi, että tänään päädyin sattumalta vuosi sitten tehtyyn haastatteluun Kilot Veks lehteen. Kopioin tuon Rosanna Marilan kirjoittaman haastattelun nyt suoraan tähän. Koska se on vaan niin hyvä. Hyvä muistutus itsellekkin välillä lukea.

”Päätin, että itseinho saa riittää”

Jo lapsena Minttu Mäntysalo inhosi kroppaansa ja uskoi, että laihtuminen ratkaisisi elämän kaikki ongelmat. Laihtuminen onnistui vasta, kun hän kyllästyi vatvomiseen ja julkaisi netissä vähäpukeisen kuvan itsetään.

Yksi napin painallus muutti kaiken. Minttu Mäntysalo istui tietokoneellaan, lisäsi kirjoittamaansa blogitekstiin kuvan itsestään aamu-unisena pelkissä alusvaatteissa ja napsautti enteriä. Samalla hetkellä, kun oma, kaksi lasta synnyttänyt vartalo raskausarpineen rävähti kaikkien nähtäville, katosi taakka Mintun harteilta. Taakka, jota hän oli kantanut ala-asteelta asti.

– Olin eronnut aiemmin sinä vuonna pitkästä suhteesta ja lasteni isästä. Mietin, miten ikinä tulen kelpaamaan kellekään. Olo oli epävarma ja ajattelin, että mies, joka ei ole aiemmin nähnyt synnyttänyttä naista, saattaisi olla tällaisesta kehosta kauhuissaan. Jotain oli tehtävä.

Minttu oli lopen kyllästynyt siihen, että oli nuoresta saakka tuntenut paineita näyttää täydelliseltä siinä onnistumatta. Hän tajusi heittäneensä vuosia hukkaan pitäessään itseään rumana, läskinä ja vääränlaisena. Alusvaatekuvillaan Minttu halusi herättää keskustelua siitä, että elämä jättää jälkensä kehoon – eikä se haittaa. Kahden raskauden jälkeen hänenkin kehonsa oli muuttanut muotoaan ja vaatekoko vakiintunut numeroon 44.

Kuvien julkaisusta käynnistyi A Beautiful Body -haaste, jossa Minttu rohkaisi omalla esimerkillään muita naisia julkaisemaan itsestään kuvan blogissaan alusvaatteissa. Jo muutaman tunninkuluttua haaste alkoi levitä. Parissa päivässä osallistujien määrä oli jo sadoissa. Mintulle tulvi yhteydenottoja, kehuja, haastattelupyyntöjä ja koskettavia tarinoita kehoistaan ennen epävarmoilta naisilta. Haasteesta tuli ilmiö, ja keväällä se palkittiin blogigaalassa Vuoden blogitekona.

Minttu oli pyörityksestä häkeltynyt, mutta ennen kaikkea innoissaan. Eniten hän iloitsi siitä, että niin moni nainen sai kehonsa paljastamisen myötä saman helpotuksen kuin hän itse.

– Haastetta suunnitellessani päätin, että nyt tämä itseinho saa riittää. Päätin olla itselleni armollisempi ja hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. Koko elämäni oli pyörinyt laihduttamisen ympärillä, ja päätin vihdoin katkaista kierteen. Blogikirjoituksen myötä kaikki vihdoin kirkastui. Kielteiset ajatukset itsestäni katosivat.

Repsahduksia ja itsesyytöksiä

Heikko minäkuva ja painonvaihtelut olivat seuranneet 28-vuotiasta Minttua jo ala-asteelta. Ensimmäisen kerran hän päätti laihduttaa neljännellä luokalla Teini-iässä epävarmuus itsestä ja omasta painosta kärjistyi entisestään, vaikka Minttu oli tuolloin normaalipainoinen.

– Oli hirvittävän kuluttavaa, kun koko elämä pyöri oman ulkonäön ja laihdutuksen ympärillä. Osaltaan siihen on varmaan vaikuttanut oma äitini, sillä hänkin oli jatkuvalla laihdutuskuurilla. Nuorena sitä on niin epävarma ja altis muiden esimerkille. Olin kurvikas, mutta valitettavasti tuolloin kuvittelin sen tarkoittavan lihavaa.

Minttu kokeili trendidieettiä toisensa perään. Listalle pääsivät niin kaalikeittodieetti, lentoemäntädieetti kuin nälkäkuurikin, jonka aikana Minttu söi vain yhden porkkanan päivässä.

– Atkinsin dieetin muistan selvästi. Sen aikana olin niin väsynyt, etten jaksanut kävellä koulun porteista sisään.
Dieettien avulla paino kyllä laski, mutta tuli pian takaisin korkojen kera. Laihdutusyrityksistä puuttui myös pitkäjänteisyys. Minttu jaksoi tsempata viikon, kunnes herkkujen kutsu kävi ylitsepääsemättömäksi. Suklaaseen ja sipsipussiin tarttuminen sai hänet heti soimaamaan itseään, ja kierre jatkui.

– Repsahdukset tuntuivat aina hirvittävän rankoilta. Ne saivat ajattelemaan, että olen ihan huono, kun en pysty pysymään päätöksissäni. Yhden pitsapalan jälkeen olikin sitten ihan sama hotkaista kerralla koko pitsa.

Tyytymättömyys heijastui suhteeseen

Minttu oli 23-vuotias, kun hän sai ensimmäisen lapsensa Kaapon. Kahden vuoden kuluttua syntyi toinen poika Elvis. Raskaudet jättivät jälkeensä arpia ja lisäkiloja. Tyytymättömyys omaan kroppaan sai Mintun lohduttautumaan syömisellä, joten kiloja tuli lisää. Ajatuskin rannalle menosta uikkareissa oli poissuljettu vaihtoehto, ja helteelläkin hän käytti vain pitkiä housuja.

Suklaalevyistä löytyi helpotusta niin omaan tyytymättömyyteensä kuin rankkaan pikkulapsiarkeenkin.

– Jälkikäteen olen huomannut, että tuolloin todella moni Facebook-päivityksistäni käsitteli syömistä. Julkaisin siellä kuvia herkuista ja huokailin, kuinka ihanaa on, että lapset nukkuvat ja minulla on hetki omaa aikaa. Herkuttelu oli pieni pako arjesta, kun rankan päivän jälkeen sain heittää aivot narikkaan.

Epävarmuus omasta kehosta säteili myös Mintun parisuhteeseen.

– Mietin, olenkohan puolisoni mielestä ihan kauhea, vaikka hän onkin aina suhtautunut vartalooni myönteisesti.

Seitsemän vuoden seurustelun jälkeen pari erosi. Mintun mukaan suhde oli muuttunut ystävyydeksi. Ero oli kova kolaus, vaikka väit lasten isään pysyivät asiallisina. Samalla se kuitenkin sysäsi liikkeelle jotain uutta.

Melko pian eron jälkeen Minttu katseli valokuvaaja Jade Beallin kauniita, mustavalkoisia valokuvia synnyttäneistä naisista. Silloin hän keksi A Beautiful Body -haasteen.

Tempauksesta tuli paljon palautetta myös miehiltä. Ilokseen Minttu huomasi, etteivät nämä olleet moksiskaan, vaikkeivät hänen ja muiden haasteeseen osallistuneiden naisten vartalot täyttäneet huippumallin mittoja. Kaikenikäiset miehet kehuivat kuvia ihaniksi. Myös Mintun ex-mies kannusti ja kehui Mintun rohkeutta.

Kehut lämmittivät, mutta lopulta niillä ei ollut väliä – Minttu kun oli vihdoin sinut itsensä kanssa.

– Koko elämäni olin keskittynyt siihen, mitä muut minusta ajattelevat. Luulin, että jos vain laihdun, elämästäni tulee täydellistä. Mutta eihän se niin mennyt. Kielteisistä ajatuksista irtipääseminen tuntui ihanan vapauttavalta.

Pääosassa hyvä olo

Kun oman pääkopan sisältö oli kunnossa, Minttu alkoi miettiä myös kroppansa tilaa ja terveyttä. Hänestä alkoi tuntua, että ehkäpä kehokin voisi paremmin, jos hän katsoisi tarkemmin, mitä suuhunsa laittaa. Minttu päätti vähentää valmisruokien käyttöä ja lisätä ruokavalioonsa keittoja, salaatteja ja hedelmiä.

– Enää en alkanut laihduttaa ulkonäön takia, vaan lähdin ennen kaikkea tavoittelemaan hyvää oloa. Ajattelin, että jos samalla laihdun, se on plussaa. Suurin motivaationi oli päästä irti sokerikoukusta.

Entisenä liikunnanvihaajana Minttu päätti ottaa härkää sarvista ja alkaa etsiä itselleen sopivaa urheilulajia. Blogin kautta Mintulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua juoksukouluun Nelosen Jaksa paremmin -ohjelman kautta.

Lenkeille Minttu lähti lähes nollasta: alkuun hän juoksi puoli minuuttia kerrallaan, sitten yhden korvanapeissa soivan musiikkikappaleen ajan, sitten jo kolmen kappaleen.

Minttu alkoi käydä myös tanssitunneilla – mutta sitten nyrjähti nilkka. Entinen Minttu olisi heittänyt hanskat tiskiin, mutta nykyinen Minttu päätti lähteä salille treenaamaan sen verran, mitä vammaltaan pystyi.

– Salille lähtö oli tosi suuri kynnys. Ajattelin, että kaikki varmaan katsovat, mitä tuo läski tuolla yrittää, mutta ei kukaan ollut moksiskaan, Minttu nauraa.

Liikunnasta tuli viikoittainen tapa, ja nykyään Minttu pyrkii urheilemaan kolmesti viikossa. Poikien päiväkoti sijaitsee kahden kilometrin päässä, jonka Minttu juoksee työntäen poikia rattaissa. Päiväkodilta hän tekee vielä reilun viiden kilometrin mittaisen lenkin takaisin kotiin, käy suihkussa ja aloittaa työpäivänsä.

Minttu elättää itsensä bloggaamisella. Hän kirjoittaa uusia postauksia elämästään poikien kanssa lähes joka päivä. Palkka koostuu kuukausikorvauksesta, jota Mintun palkannut blogiportaali hänelle maksaa. Lisäksi Minttu saa korvauksia blogiyhteistöistä yritysten kanssa, kun hän testaa vaikkapa lasten välipaloja ja raportoi kokemuksista blogiin.

Myös ruokavalio on mennyt remonttiin. Minttu korvasi pastan ja riisin kasviksilla, perunan bataatilla ja juureksilla. Hän vähensi myös maitotuotteiden syömistä. Jugurtit vaihtuivat soijaversioihin ja Minttu opetteli juomaan kahvinsa mustana. Myös viljojen käyttöä, kuten leivän puputusta, hän vähensi.

– Ruokavalion muutos ei todellakaan ollut mitään rakettitiedettä. Syömme lasten kanssa ihan samaa ruokaa, sillä minulla ei edes olisi aikaa kokata kaikille eri sapuskoja.

Nyrkki mahtui rintsikoihin

Kaloreita Minttu ei missään vaiheessa laskenut. Vaakaa hän ei omista, vaan punnitsee itsensä silloin tällöin uimahallin yleisvaa’alla.

Vaatteiden väljentymisestä Minttu kuitenkin huomasi, että kiloja oli alkanut karista. Kun hän eräänä päivänä puki päälleen A Beautiful Body -haasteen kuvassa käyttämänsä rintaliivit, kuppeihin jäi tyhjää nyrkin verran.

Myös ystävät ja tutut huomasivat Mintun ulkomuodossa muutoksen. He kehuivat häntä säteileväksi. Ja kun Minttu kerran punnitsi itsensä, kiloja oli pudonnut lähemmäs kymmenen. Sen jälkeen paino on jatkanut putoamistaan, ja vuodessa niitä on Mintun arvion mukaan lähtenyt 15. Vaatekoko tippui neljä numeroa kokoon 38/40.

– On hassua, että pystyn nykyään ostamaan kaikki vaatteeni normaalilta puolelta, sillä plussamallistojen pienimmätkin koot ovat minulle liian suuria.

Minttu haluaa edelleen jatkaa laihtumista, mutta tärkeintä on pysyvä elämänmuutos.

– Ennen suklaata saattoi mennä levy illassa ja siihen päälle vielä sipsiä ja jäätelöä. Enää en edes pystyisi syömään sellaisia määriä. Olenkin saanut sokerinhimoni kuriin. Se ei silti tarkoita, ettenkö aina välillä herkuttelisi. Kyllä jokainen on ansainnut palan suklaakakkua silloin tällöin.

Tärkeä oivallus Mintulle on ollut myös se, etteivät itsensä hyväksyntä ja laihtuminen sulje toisiaan pois. Itsestä saa pitää kiloineen päivineen, mutta silti on ok elää terveellisesti.

– Toivoisin, että naiset oppisivat olemaan itselleen armollisempia. Ei tarvitse ajatella, että voin olla tyytyväinen itseeni vasta sitten, kun olen saanut painoni kuriin. Vaikka itsekin hyväksyn itseni, haluan silti pitää itsestäni huolta.

Minttu on edelleen sinkku. Tänä vuonna hän on käynyt useilla treffeillä ja ihastunutkin pariin otteeseen.

– En voi kieltää, etteikö jotain vipinää olisi, Minttu virnistää.

Mintulle on myös tärkeää, millaista esimerkkiä hän antaa lapsilleen, nyt 3- ja 5-vuotiaille pojilleen. Minttu ei halua voivotella peilin edessä lasten silmien alla eikä puhua laihdutuksesta heidän kuultensa.

– Haluan katkaista kierteen ja muuttaa sen, mitä omassa teini-iässäni olen kokenut. En halua, että omat lapseni ajattelevat itsestään samoin kuin minä aikanaan. Tykkään mieluummin näyttää heille esimerkkiä, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen, Minttu sanoo.

– Nykyään pukeudun paljastavampiin vaatteisiinkin kuin ikinä ennen, sillä en enää välitä siitä, vaikka selluliittia hieman vilahtaisi. Ei se muita ihmisiä oikeasti kiinnosta.

Elämänmuutoksensa myötä Minttu tuntee myös olevansa parempi äiti. Hän tuntee olonsa energisemmäksi, touhuilee poikien kanssa ulkona ja hermotkin pysyvät paremmin kurissa.

– Olo on kaikin puolin tasapainoisempi. Ihanaa, että voin olla vapaasti oma itseni, eikä ulkonäöstä tarvitse enää murehtia. Haluan yhä laihtua, mutten laihduta, vaan jatkaa tätä samaa rataa. Hitaampi tapa on minulle selvästi se oikea.

Mintun valinnat:

Rakastan: Hyvää ruokaa. Se on aina ollut intohimoni ja tulee varmasti olemaankin. Ravintolassakin voi syödä kevyesti ja terveellisesti, pyytää vain perunan tilalle kasviksia. Kevyt syöminen ei tarkoita, että ruoan pitäisi maistua pahalta.

Inhoan: Kiirettä ja stressiä, mikä perusarjen pyörityksestä helposti syntyy. Töiden, päiväkodin ja muiden arkirutiinien lomassa kun pitäisi joskus ehtiä siivotakin.

Haaveilen: Omasta yrityksestä, vaikken vielä tiedä millainen se olisi. Välillä olen ollut perustamassa shottibaaria, välillä turvehoitolaa. Toistaiseksi elätän itseni bloggaamalla.

Herkuttelen: Kaikella, mitä minun tekee mieli. Makeista herkuista jäätelö on nykyään suosikkini. Tykkään paljon myös kalasta, sillä siitä saa ihania, kauniin näköisiä salaatteja. Ruoka maistuu paremmalle, kun se näyttää kivalta.

Olen oppinut: Että tärkeintä on olla vähän itsekäs. Olin itsekäs, kun halusin erota, mutta se teki loppupeleissä hyvää kaikille. Se, että otan nykyään myös omaa aikaa, saa minut voimaan hyvin. Se säteilee positiivisesti ympärillenikin.

—–

Joten ihan ”pikku” muistutuksena vaan, olette ihania! Olen itse ihan super tyytyväinen ja kiitollinen itselleni että sen lopulta tajusin. Nyt voin nauttia elämästä, jokaisesta päivästä, pienistäkin jutuista ja tehdä itseni onnelliseksi – samalla toivottavasti myös muut ihmiset ympäriltäni.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KUVIEN TUNNELMAA

14/04/2015

2014 päiväkotiin-kaapo-camo-mini-rodini-2014 aikuisten-kesken-aamupala-hay-arabia-iittala-vaahto4138OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA2014 ratsastaminen-espanja-äiti-lapsi-kukkaOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAkaverisynttärit4OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAheinäkuu5OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAkaisu turtles asuTurku11Turku12juhannus84juhannus42pihaIla3

En osaa edes sanoa kuinka otettu olen aina kun joku kertoo kuvistani välittyvän tunnelman, kun joku sanoo että fiiliksen pystyy aistimaan ja että kuvistani maistaa elämän. Elämänmakuinen blogi, sitä kuulen usein. Bloggaamisen myötä valokuvauksesta on tullut iso ja tärkeä osa elämääni ja on tosi hienoa että tunnelma välittyy sinne teille saakka.

Neljän vuoden bloggaamisen aikana olen varmasti kehittynyt kirjoittajana, mutta etenkin kuvaajana. Tottakai välineet ovat kehittyneet, mutta ennenkaikkea se kyky vangita hetkiä. Olen aina tykännyt katsella niin kauniita, kuin muullakin tapaa kiinnostavia, kuvia. Joten on hirmuisen hienoa kuulla, että myös joku saa minun kuvistani samalla tavalla jotain irti. On hienoa että omilla kuvillaan, yleinsä ihan tavallisesta arjesta, voi herättää muissa erilaisia tunteita tai herättää keskustelua. Jollain tapaa voin olla ylpeä myös siitä, että kuvani tunnistetaan juuri minun ottamiksi. Ja tietysti on ihana että niistä ihan tavallisista arkisista hetkistä jää muistoja myöhemmin katseltavaksi.

Sain kunnian olla ehdolla tulevissa Indiedays Blog Awardeissa, Lumoavimmat kuvat kategoriassa. Kiitos tästä kuuluu teille, jotka blogiani sinne ehdotitte. Tässä sarjassa palkitaan sellainen bloggaaja jonka kuvat pysäyttävät, jotka ovat persoonallisia ja joista välittyy tunne.

Sarjoja on yhteensä kuusi, ja upeita ehdokkaita kymmenittäin. Kaikkien äänestäneiden kesken muuten arvotaan lippuja juhlaan jossa voittajat palkitaan. TÄSTÄ siis pääsette äänestämään. Kiitos siis kaikille äänestäneille ja äänestäjille jo etukäteen!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

SOIJAROUHELASAGNE

13/04/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroinkin tuossa kuukausi takapaerin lähteneeni mukaan Indiedaysin ja Hälsäns Kökin kampanjaan, jossa joukko meitä bloggaajia haastettiin neljän viikon kasvisruokahaasteeseen. Eli lisäämään reippaasti kasvisruokia ja kokeilemaan uusia reseptejä. kaikenlaista onkin kokeiltu, niin ihan uusia makuja kun sitten vanhoja klassikoita vain kasvisversioina.

Neljän viikon haaste ei ole tehnyt tiukaa ollenkaan, tarkoituksena kun oli tosiaan vaan lisätä kasvisruokia, ei muuttaa koko perhettä kasvissyöjiksi yhdessä yössä. Muutenkin kasvisruoka maistuu etenkin itselleni hyvin, ja suurinosa kokkaamistani pöperöistä onneksi myös lapsille. Erityisesti huomasin heidän kuitenkin tykkäävän näistä ”tutuista” ruoista. Kuten lasagnesta, johon on vain jauhelihan tilalle laitettu soijarouhetta.

Kasvisten kuorimisen ja pilkkomisen vastapainoksi olenkin käyttnyt paljon näitä Hälsänks Kökin suoraan pakkasesta pannulle-perjaatteella toimivia ruokia. Tällöin ei ole myöskään tarvinnut miettiä että saako ruoasta vaikkapa tapeeksi proteiinia, niistä saa ja vieläpä ilman kovaa (epäterveellistä) eläinrasvaa. Monipuoliset pakasteet maistuvat meille hyvin, yksi suosikki on ehdottomasti tuo superhelppo ja valmiiksi maustettu soijarouhe. Myös tofunakit ja sesamnugetit toimivat tietysti loistavasti lapsiperheessä. Kasvisruoan lisääminen entistä enemmän ruokavalioon on huomattavasti vaikuttanut oloon keventävästi. En sano että kiloja olisi välttämättä karissut, mutta olo on useasti ruokailun jälkeen paljon keveämpi, vaikka vatsan olisikin täyteen syönyt.

Tässäpä vielä teille meille hyvin maistunut soijarouhelasagnen resepti

Tarvitset:
1 pussi Hälsäns Kökin soijarouhetta
2-3 sipulia
4-5 valkosipulin kynttä
5 dl tomaattimusrkaa
täysjyvälasagnelevyjä
tuoretta basilikaa
oregaanoa
mustapippuria
suolaa
300g juustoraastetta
2 dl maitoa
muskottia
vehnäjauhoja
öljyä voita

Kastike: Pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä pannulla. Lisää joukkoon pussi jäistä soijarouhetta, sekoittele ja lisää tarvittaessa tilkka vettä. Lisää silputtua basilikaa ja oreganoa joukkoon. Kaada mukaan myös tomaattimurska ja mausta pippurilla sekä halutessasi ripauksella suolaa.

Juustokastike: Laita reilu nokare voita kattilaan, lisää noin 2dl maitoa sekä 200g juustoraastetta. Paksunna kastike ripauksella vehnäjauhoja. Hämmennä kokoajan. Mausta ripauksella muskottipähkinää.

Laita voidellun uunivuoan pohjalle vuorotellen lasagnelevyt, kastike, levyt, juustokastike, levyt, kastike sekä pinnalle noin 100g juustoraastetta. Paista 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki.

Ehkä edellisestä postauksesta muistatte myös, että kerroin meidän kuvanneen myös pari kokkivideota! Kaikki neljä videota pääset katsomaan TÄÄLTÄ. Äänestäessäsi omaa suosikkiasi, osallistut myös todella laadukkaiden Le Creuset -keittiötarvikkeiden arvontaan! (alla yksi videoista makupalana)

Olisi kiva kuulla että miten teillä muilla sekaruokaisissa perheissä maistuu lapsille kasvisruoka ja mitkä ruoat ovat suosikkeja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KEVÄÄN EKAT RULLAILUT

10/04/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voihan kevät, teini sisälläni herää aina näin keväisin, kun kuulen ekat skeittilaudan äänet kuivalla asfaltilla. Ah! Harmi että nykyään sieltä useinmiten rullailee kylläkin joku alaikäinen pojankolttiainen… Mutta silti.

Myös Kaapo halusi torstaina mennä skeitillä päiväkotiin. Samana aamuna huomasin lenkillä että läheisen puiston altaat olivat vielä tyhjillään ja osa siivottu sekä kuivat – täydelliset skeittaamiseen siis! Iltapäivällä suuntasimme suoraan päikystä sinne. Parhaassa altaassa olikin jo muuta porukkaa, joten jäätiin suosiolla vähän sivumpaan. On tosi hieno huomata miten Kaapo kehittyy skeittaamisessa ja Elviksellekkin on aika ostaa oma lauta, iskän luota sellainen jo löytyykin.
Kun sitä omaa täydellistä poikaystävää ei kuulu niin näköjään sitten teen noista lapsista sellaisia miniversioita x-D

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

SEITSEMÄN VOITTAJAA

9/04/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikolla arvottiin niin lippuja lapsimessuille kuin Duplojakin. Kaikki voittajat on arvottu ja heille ilmoitettu. Meandin tarjoamia lippuja tuli vielä yksi aiemmin ilmoittamaani enemmän, eli yhteensä kuusi. Liput voittivat:

Tiina H
Mella W
Jaakko H
Katja L
Marle P
Karoliina R

Duplosetti meni sitä kovasti odottavaan perheeseen:

Sonja T

Kävi tuossa taannoin sellainen juttu, että eräs tuttavani vinkkasi minulle vauvapalstalla käytävän kuuman keskustelun eräästä minulla hiljattain olleesta arvonnasta. Nuo keskustelupalstat sivuutan lähes poikkeuksetta, mutta tämä piti käydä katsomassa. Siellä nimittäin ruodittiin noin viiden sivun verran sitä, että miten olin kehdannut arpoa voiton ystävälleni. Riikalle. Anteeksi nyt vaan, mutta niitä juttuja lukiessa en voinut ajatella että kyllä ihmiset ovat tyhmiä. Aloittaja väittää tällaista ja kymmenet ihmiset uskovat ja päivittelevät. Ilman siis mitään ”todisteita”. Ainoastaan koska ystäväni on Riikka, samoin kun arvonnan voittajan etunimi sattui olemaan. Eihän siinä sillon ole muuta vaihtoehtoa, eihän? Maailmassa on vain yksi Riikka.

Asiaa ei edes auttanut se että vastasin sinne omalla nimelläni että a) ystäväni tai perheeni eivät voi voittaa arvonnoissani b) en itse arponut voittajaa, vaan Indiedays c) tämä ystäväni Riikka saa bloggaajana lähes mielin määrin samoja tavaroita joita arvoin, eikä hänellä olisi ollut edes mitään tarvetta arvontaan osallistua. Tämä ei siis kuitenkaan vakuuttanut heitä, vaan juttu vääntyi ja kääntyi, siinä haukuttiin jo muitakin ystäviäni ja lopulta itselleni tuntemattomia henkilöitä, joitain heidän naapureitaan… Ihan käsittämätöntä. Tuollasta se meno taitaa vaan siellä olla, mutta itse en vain ymmärrä moista elämän siäsllön puutetta. Pysyn jatkossakin sieltä poissa.

Joten väärinkäsitysten välttämiseksi haluan nyt painottaa että nämä seitsemän voittajaa ovat itselleni täysin entuudestaan tuntemattomia, ei sukua, ei ystäviä, ei tietääkseni edes naapureita. Ja jokainen on ihan arpapelillä arvottu. Nyt kyllä jo naurattaa tuo koko homma… 😀 😀 😀

Ps. Me&I Lapsimessuilla osastolla 6d188

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.