Kaapon neljävuotisneuvolasta saakka, puolitoista vuotta sitten, on epäilty että näössä olisi ehkä jotain vikaa. Itse en mitään ole huomannut, enkä ollut huolissani, ajattelen enemmän aina niin että tuolla neuvolassa mielummin vähän liiottelevat kun ohittavat epäilyt. Mikä on tietysti ihan hyvä.
Joulun aikaan näköä tutkittiin taas, eikä tulos ihan vieläkään ylettänyt oikealle tasolle. Itse epäilin että kyse oli vain siitä ettei Kaapo jaksanut keskittyä testiin, mutta neuvolan puolesta haluttiin testata näkö vielä uusiksi.
Tänään sitten oli taas näkötestin vuoro. Aamulla matkalla neuvolaan tuli oikeasti ekaa kertaa mieleen, että mitäs jos oikeasti näössä on vikaa. Kuinka se vaikuttaa tulevaan, saako näön helposti pelkillä silmälaseilla korjattua? Entäs mistä ja millaiset lasit? Kuinka ne vilkkaalla päiväkotilaisella pysyy ehjänä ja tallessa? Entäs kiusataanko silmälasien takia myöhemmin koulussa?
Kaikki oli kuitenkin hyvin. Tulos vastasi ihan normaalia viisivuotiaan näköä. Täytyy kyllä olla kiitollinen neuvolajärjestelmästä, vaikka välillä käyrät ja seurannat vähän liiottelulta tuntuukin. Jatkossakin siis vain leikitään leikkirilleillä, ainakin toistaiseksi.
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Mä olen kantanut huolta 10-vuotiaan esikoisen näöstä, koska hänellä on jo yli -1 rillit. Itselläni oli poikkeuksellisen voimakas likinäkö, -11,5, ennen kuin kävin leikkauksessa. Pelkään että se on periytyvää… Lisäksi luulen että tyttö pilaa silmänsä lukemalla. Hän on aina nenä kirjassa kiinni ja lukee tosi läheltä 🙁
Toisaalta, eihän rillit mikään kummajainen nykyajan alakouluissa ole, toisin kuin minun aikanani.
Kiva, että teillä selvittiin säikähdyksellä.
Ja hienot pokat pojalla – sopisi hyvin!:D
Meilläkin kävi melkein 5v poika juuri tänään neuvolalääkärin lähetteellä silmäpolilla (karsastusta hiukan epäilivät), mutta onneksi selvisi puhtain paperein!
Minulla on täysin sokea, kohta 2-vuotias poika. En ehkä sen takia osaa silmälaseja edes ajatella yhtään isona juttuna. Toivottavasti koulussa ei sen takia kiusata yhtään ketään, vaikka tottahan se on, että mitä pienimmistäkin asioista voidaan kiusata. Vähänkään jos on erilainen. Toisaalta silmälaseja näkee ihmisillä niin paljon, että eipä se taida mitenkään erilaista edes olla.. Joka tapauksessa hyvä, ettei niitä tarvittu kaapolla. Söpö poika tosin myös lasitkin päässä :).
http://hennaana.blogspot.fi
rillirousku lapset on vaan niin söpöjä, kuten Kaapo noissa kuvissa 🙂
Meillä nyt 8v.reipas tokaluokkalaispoika.Hänellä karsastuksen ja hajataiton vuoksi ollut lasit 2v.saakka.N.4vuotiaaksi asti lasit sai aika kyytiä…mutta nyt kestävät siinä missä omatkin.Koskaan häntä ei lasien vuoksi kiusattu!Karsastuksen voi aikuisena leikkauksella korjauttaa,kun silmät eivät enää kasva.2 vuotiaana lapsen toinen silmä oli lähes sokea.Laseilla ja peittohoidolla vuosien varrella korjattu näkö on nyt molemmissa silmissä normaali
Meillä hyvin vastaava tilanne kuin Minttu teillä. Pari vuotta tytär jäi aina näkötesteissä ” kiinni”, ja aina sitä ihmeteltiin, kun meistä tyttö näki ihan hyvin. Samoin itse sanoi, että hyvin näkee. Syksyllä oli kouluuntulotarkastus, ja taas sama juttu. Lähete silmäpolille, ja siellä lääkäri sitä mieltä, että lasit vois ottaa, mutta ei ne välttämättömät ole. Päätettiin seurailla tilannetta, ja loppusyksystä koulusta tuli viesti, että epäilivät näössä jotain olevan. Takaisin silmälääkärille, ja näkö olikin taas vähän heikentynyt. Lasit otettiin, ja edelleen soimataan itseämme siitä, että ei laseja aiemmin otettu. Muutos on suuri, kaikki on neidin kanssa nykyisin nopeampaa. Luki jo 5-vuotiaana, mutta lukemisen vauhti kiihtyi heti kun lasit sai. Lisäksi koulutehtävät tekee vauhdilla, ja sanoi että on kivaa kun kirjaimet ei enää pompi. Aiemmin ei tuosta mitään puhunut, luuli et se kuuluu asiaan. Meidän neidillä ei todellakaan mitkään vahvat lasit ole, mutta ero on suuri.
Minttu, suosittelen käymään kunnon silmälääkärillä, joka on erikoistunut lasten näön tutkimiseen. Jos jotain vikaa on, se ehditään mahdollisesti ehkä vielä korjata siten, että lasien tarve on vain pari vuotta (riippuen toki diagnoosista). Jos jotain vikaa on ja sitä ei korjata nyt, niin myöhemmin lasien avulla tapahtuva korjaaminen ei välttämättä ole enää mahdollista. Näkö kehittyy 10 ikävuoteen mennessä ja sen jälkeen näköön ei pysty enää vaikuttaa paitsi leikkauksella ja tietenkin silmälaseilla.
Itse käytin lastanin Mehiläisessä Laura Lindbergillä ja tuliaisina oli tyttärelle lasit, vaikka neuvolassa oli aina katsottu, että silmät on kunnossa ja näkö hyvä. En kuitenkaan luottanut neuvolaan tässä asiassa, koska tiettyjä asioita eivät osaa tarkistaa riittävällä tarkkuudella (mm.laiskasilmäisyys, heikko karsastus, piilokarsastus). Nyt lapseni silmät ehditään vielä korjata (meillä diagnoosi oli laiskasilmäisyys), kun lasit laitettiin ajoissa. Itselläni oli sama tilanne lapsena ja näkö saatiin korjattua, kun sain lasit riittävän pienenä (käytin laseja 4-6 vuotiaana). Ja näistä seuravat lasit vasta nyt 30 vuotta myöhemmin. Jos omaa laiskasilmäisyyttäni ei olisi korjattu alle kouluikäisenä, olisin luultavasti saanut ”pysyvät” lasit jo ala-asteella.
Meilläkin kakkosluokkalainen tyttö on juuri saamassa ”laiskasilmäisyyden” ja hajataiton vuoksi lasit. Terveydenhoitajan näkötesteistä on päässyt hyvin läpi mutta itse valitti että ei näe kunnolla taululle ja kun oikein yritti niin ei nähnyt sitten lähellekään 🙁 Silmälääkärillä tutkittiin tosi tarkasti, syy selvisi ja lasit saa kouluun ja lukemiseen.