PERJANTAINA

30/01/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietin juuri että olenko nähnyt ollenkaan auringon paistavan koko tammikuussa, en muistanut nähneeni. Ja tänään se sitten paistoi! Miten ihanaa. Eikä yhtään haitannut että jouduimme viettämään koko päivän sisällä. Elvis oli nuhainen ja kuumeessa, epäilin Kaapolla alkaneen vesirokon (joka ei sitten ollutkaan) ja itselläni oli hirveästi asioita hoidettavana tässä kotosalla.

Perjantai on meille myös perinteisesti siivouspäivä. Täällä kotona onkin ihan kauhea kaaos kun olen muuttoa varten järjestellyt kaappeja. Siellä täällä on kasoja ja kasseja, kirpparille meneviä tavaroita, kierrätykseen ja kirppariostajia odottavia. Ostin eilen myös uuden telkkarin, ja sitä lapset ovat tänään saanet katsoa ihan liikaa.

Aika kivoja välillä tällaiset kotipäivät, jolloin voi vaan puuhastella meikittömänä leggarit jalassa ja nukkua päikkärit. Perjantai-illan kruunasi pizza ja kolmisteen sohvalla köllötellen katseltu leffa. Ihanaa viikonloppua!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PIENET UIMARIT

28/01/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taisinkin ehkä jo aiemmassa postauksessa kertoa että Kaapo oppi Thaimaan matkallamme uimaan.
Itseasiassa jo heti ekana päivänä.

Kun Kaapon kanssa aloimme, hänen ollessa 3 kuukauden ikäinen, käymään vauvauinnissa, uumoilin että tästä pojasta tulee varmasti aikamoinen vesipeto. Vauvauinnissa käytiin reilu vuosi, mutta sitten alkoivat korvatulehduskierteet ja kun minäkin aloin odottamaan Elvistä oli vain helpoin lopettaa harrastus. Vaikka se olikin ollut tosi kivaa, kaikki me tykkäsimme.

Meni heti ennen kun pääsimme taas kunnolla testailemaan uimista. Menimme uimahalliin. Ja se ei ollut kovin kivaa. Kaapo ei halunnut syvälle, vedessä oli kyllä kiva läträtä ja leikkiä, kunhan vesi ylettyi alle polven. Tosi pitkään jatkui näin, oli kyse sitten uimahallista, rannasta tai maauimalasta niin vedessä oli kyllä kiva leikkiä, mutta yhtään syvmpään altaaseen oli ihan turha yrittää. Siitä seurasi vaan kauhea itku ja huuto.

Viime vuoden kevällä sitten Espanjan lomallamme pikkuhiljaa syvään altaaseen kellukuiden ja aikuisen kanssa meneminen ei ollut enää niin pelottavaa. Mutta tässä asiassa edettiin todella hitaasti, edellisellä lomalla vuotta aiemmin pojat läträsivät puhallettavassa lasten altaassa uima-altaan vieressä… Kotosuomessa jatkoimme sitten kahlailua lastenaltaissa ja pikkuhiljaa kellukeitakin vähennettiin. Kesällä kylpylässä Kaapo jopa uskalsi ottaa kellukkeet hetkeksi pois (roikkuen aikuisen kaulassa). Itse ajattelin vähän että ihan sama koko uintiasiasta, mutta äitini aina hanakasti yritti Kaapoa saada uimaan. Hän myös osti perinteiset selkään tulevat kellukkeet, joiden avulla oikea uima-asentokin paremmin löytyy.

Loppukesästä lähdimme taas kuukaudeksi Espanjaan. Siellä lähinnä asuttiin altaassa, mutta pojat kellukeidensa kanssa. Enää kukaan ei pelännyt vettä tai uimista ja se oli ihanaa. Sillä mikäkin tykkään polskia tai altaan reunalla makoilla.

Kesän ja Thaimaan matkan välissä kävimme ehkä korkeintaan kaksi kertaa uimahallissa. Lasten altaassa Kaapolla ylettyi jalatkin pohjaan ja polskuttelu siellä nyt muutenkin on sellaista leikkimistä vain. Edelleen ne kellukeet tiukasti selässä, sen kummemmin stressaamatta. Mitä nyt mietin että pitäisikö keväällä katsella jotain uimakouluja.

Thaimaassa sitten perille päästyämme suuntasimme toki heti altaalle. Hetken siellä oltuamme äitini otti Kaapolta kellukkeet pois. Ensin oli pientä vastustelua, sitä tuttua huutoa ja itkua. Mutta hei, hän uikin samointein pari metriä. Sitten kolme metriä. Neljä. Seuraavana päivänä kymmenen. Sitten kaksikymmentä, altaan päästä päähän. Sen jälkeen en edes tiedä paljonko. Aikamoista. Niin se vain esikoiseni oppi uimaan. Tuosta noin vaan. Hän hyppeli pommeja veteen, nousi pinnalle, ui ja sitten vesiliukumäkeen…

Elvishän sitten innoistui tästä myös niin että halusi kokoajan harjoitella myös. Hän heitti kellukkeet pois, sanoi että harjoittelen vähän ja hyppäili kielloista huolimatta altaan pohjaan. Silmät punaisia hän varmaan vietti enemmän aikaa siellä veden alla kun pinnalla. Mutta kiva että tykkäsi.

Tässä myös huomaa lasten luonne-erot, Kaapo tosiaan tarvitsee aikaa ja hänelle pitää antaa tilaa tehdä asiat omaan tahtiinsa maltillisesti kannustaen. Elvis sitten taas heittäytyy ihan täysillä heti kun vaan saa isoveljeltä siihen esimerkin. Pienet uimamaisterini <3

Oletteko te muuten vieneet lapsianne uimakouluun, minkä ikäisinä? Vai miten teillä ollaan uimaan harjoiteltu? Muistanko oikein omasta lapsuudesta että eskarissa ja ekalla luokalla ainakin käytiin porukalla uimakoulussa? Onkohan tällaista enää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

HALUATKO HEMMOTELTAVAKSI JA STAILATTAVAKSI?

26/01/2015

meandi-naisten-mallisto-neule-sydän-boatnek-heart-knitOLYMPUS DIGITAL CAMERAmeandi-naisten-mallisto-minttu-mami-go-goOLYMPUS DIGITAL CAMERAmeandi-naisten-mallisto-syksy-14

Ihana pitkään kestänyt yhteistyö Meandin kanssa jatkuu. Nyt tahdomme tarjota yhdelle lukijalleni aivan ihanan hemmottelupäivän hyvän ruoan ja uusien vaatteiden parissa. Me&momentia vietetään Helsingissä 9.2.

Miltä kuulostaisi päivä johon kuuluisi stailaus, kampaus, meikki ja valokuvaajan ottaman kuvat ihanissa Meandin kevään uutuusvaatteissa? Kuvat saat tietysti itsellesi, samoin yhden valitsemasi asukokonaisuuden. Päivän aikana nautitaan luonnollisesti myös hyvästä ruoasta ja seurasta. Päivän arvo on noin 350 euroa. Kelpaisiko tällainen irtiotto arjesta?

Koska tiedän mitä perhe-arjen pyörittäminen voi pahommillaan olla, huonosti nukuttuja öitä, jatkuvaa hoitamista, siivousta, ruoanlaittoa… Sitä helposti unohtaa itsensä, varsinkin jos omaa aikaa ei yksinkertaisesti ole. Tämä päivä on tarkoitettu kaikille niille äideille jotka ovat ansainneet ihan oman päivän, sellaisen missä keskitytään vain itseen, hyvään oloon ja hemmotteluun kauniiden vaatteiden parissa.

Olisitko sinä henkilö me&moment hemmottelupäivään tai tiedätkö jonkun joka sen ehdottomasti ansaitsisi? Jos pääset maanantaina 9.2 koko päiväksi (n klo 8-16) Helsinkiin niin laita ihmeessä hakemus! Kerro miksi juuri sinä olisit oiva henkilö me&momentiin ja vieteään yhdessä Emilian ja Elisan lukijoineen sekä meandin ihanien naisten kanssa kiva päivä!

Kerro siis perjantaihin 30.1 mennessä että miksi juuri sinä ansaitsisit ihan omaa aikaa. Laita ihmeessä mukaan myös vaatekokosi, niin pääsen sen pikaisesti meandille sitten ilmoittamaan kuvausvaatteita varten. Kiitos jo etukäteen kaikille hakijoille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.