Ajattelin toteuttaa tämän viikon kiitollisuuspostauksen vähän eri tyylillä kun aiemmin. On nimittäin taas sellainen viikko takana että olen kiitollinen oikeastaan ihan kaikesta. Rakeiset instagram kuvat ovat kuitenkin edelleen mukana.

On jännä miten omalla mielellä ja asenteella voi vaikuttaa niin paljon omaan elämäänsä, mutta ehdottomasti myös ympäristöönsä. Sillä on niin suuri merkitys että ajatteleeko asioista postitiivisesti vai ei. Ja se tarttuu. Elämä on paljon kivempaa kun näkee myös asioiden hyvät puolet. Ikäviä asioita ja huonoja päiviä on kaikilla, mutta se on asennekysymys miten niistä pääsee yli. Huonot jututkin kun voi yleensä kääntää toisin päin. Jos peruspositiivisuus on hukassa, voi sellaiseen opetella. Vaikkakin juuri aluksi miettimällä joka päivä yhden asian josta on kiitollinen. Ja niin kliseiseltä ja ällöttävältä kun kuulostaakkin, niin ilon kautta. Pitää vaan repiä sitä hyvää, tai edes huonoa huumoria, kaikesta mahdollisesta. Jonkin ajan kuluttua sitä vaan huomaa positiivisuuden olevan se oma perusfiilis. Ja se jos mikä on kivaa.

Viime viikkoon mahtui paljon hyvää. Rauhallisen kotiviikon jälkeen oli energiaa aloittaa uusi viikko täysillä. Kivoimpia juttuja oli leppoisa maanantai ja tulevan loman fiilistely. Postista nimittäin tipahti kasa uusia bikineitä. Tiistaina sain tehtyä hyvin hommia ja törmäsin sattumalta kaveriin. Oli kaunis aurikoinen päivä ja se vaikutti heti mielialaan ja energiatasoon. Keskiviikko alkoi ihanemmin kun ikinä, vuorossa oli nimittäin lasten ensimmäinen päiväkodin joulujuhla! Miten ylpeä sitä voikaan olla, ja ääk miten söpöjä kaikki olivat. Koristeltiin jouluikkunaa ja syötiin paparitaikinaa. Torstaina oli vuorossa vapaa-ilta, ensin kampaajalle ja sitten kaverin kanssa syömään. Ruoka oli hyvää, viini oli hyvää, hiuksista tuli hyvät ja seura oli parasta. Perjantai alkoi taas toisenlaisella hemmottelulla, nimittäin sokeroinnilla. Nyt voi sitten nauttia loman samettisäärissä. Pojilla oli molemmilla myös neuvola ja siellä kaikki meni hienosti. Illalla olin katomassa exäni keikkaa josta jatkoimmekin isolla porukalla lähiöön piccujouluihin. Extempore reissu, jonka aikana näin ihan hirvästi vanhoja tuttuja. Niin hauskaa! Yöllä saatoin ajaa taksilla toiselle puolelle helsinkiä ja herätä aamulla yhdestä lempparikainaloistani. Lauantai jatkui pikaisella kääntymisellä kotona josta lähdimme kaveriporukalla ajamaan Lahteen. Taas pari mahtavaa keikkaa, yksi uusi lempibiisi, kohtaamisia, lihamukeja ja mielettömästi naurua. Sunnuntai-aamu alkoi taas Helsingistä ja sieltä kainalosta (ja tämä nyt ei ole mikään sellainen rakkausjuttu, vaikka kiva juttu onkin!). Koko päivä yökkärissä, HIMYM maratooni ja thaimaalaista kotiinkuljetuksella. Eli siis viikko oli täynnä hyvää, mikä onni että sain viettää aikaa melkein jokaisen elämäni lempparityypin kanssa! Mites teillä, mitkä olivat viime viikon parhaat jutut?

Tästä viikosta tulee vähintään yhtä hyvä ja olkoon se täynnä ihania asioita joista olla kiitollinen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt on tullut aika pistää käyntiin hyväntekeväisyyshuutokauppa! Huutokaupan on siis VIMMAN kanssa yhteistyössä toteutetty yhtestötaideteos, seinäryijy. Kangastus nimeltään. Huutokaupasta saadun summan lahjoitan lyhentämättömänä Unicefin hienoon työhön lasten ja perheden hyväksi.

Unicefin työ perustuu YK:n lasten oikeuksien sopimukseen, jonka tärkein tarvoite on perusoikeuksien – terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille maailman lapsille. Lasten henkiinjääminen, suojelu ja hyvinvointi ovat välttämätön edellytys kehitykselle kaikkialla maailmassa. Unicef keskittyy lasten olojen parantamiseen pitkällä tähtäimellä, mutta osallistuu myös hätäapuun. Järjestö toimii 190 eri maassa ja saa kaikki varansa vapaaehtoisina lahjoituksina hallituksilta ja yksityisiltä ihmisiltä. Haluaisitko sinä tai työyhteisönne olla yksi heistä? Sinun tuellasi Unicef  rokottaa lapset hengenvaarallisia tauteja vastaan, toimittaa heille puhdasta vettä, varmistaa tyttöjen ja poikien kouluun pääsyn, suojelee lapsia hyväksikäytöltä sekä on aina valmiina auttamaan hätätilanteissa.

Huutokauppatava yhteistötaideteoksena toteutettu seinävaate sopii moneen tilaan, kotiin, työpaikalle tai muuhun julkiseen tilaan. Ehtii se hienosti vielä pukinkontiinkin. Kooltaan se on noin 60cm x 90cm.

Huutokauppa alkaa n y t  ja päättyy keskiviikkona 17.12.1014 klo 22. Kangastus-teoksen lähtöhinta on 75 euroa ja minimikorotus 5 euroa. Huutokauppa käydään kommentoimalla alle. Pyydän teitä lähtemään rohkeasti mukaan hyvän asian puolesta. Nyöränä pyydän myös jakamaan linkkiä huutokauppaan ystävällienne tai vaikkapa työnantajallenne. Kaikkien hankkeessa mukana olevien puolesta jo etukäteen, Kiitos.

ps. Muistetteko huvin, jonka piti olla peitto? Se on saanut myös uuden elämän tässä teoksessa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään se jotenkin iski, matkajännitys. Siinä samalla meinasi tulla myös matkastressi. Tajusin että tässä on enää kaksi arkipäivää hoitaa asioita. Kaapon uusi passi on kai kadonnut postissa, liian kalliilla tilaamani lippikset jumissa tullissa ja siinä samassa hötäkässä näitä selvittäessäni jouduinkin lähtemään pankkiin hakemaan uusia verkkopankkitunnuksia kadonneiden tilalle. Jännätään vielä että ehtiikö vedenalainen kamera tulla ennen lähtöä, tai tilaamani joululahjat, jotka pitäisi saada eteenpäin vielä ennen matkaa. Ja vaikka mitä muuta. Ja pitikö sinne pakatakkin vielä jotain? Että ei tästä ihan täysin stressitön joulu sitten tullukkaan.

Nopeasti sain onneksi käännettyä postiitivisemman moodin päälle (tätä saattoi edesauttaa iso kulhollinen ranskalaisia sekä lasi viiniä ystävän kanssa). Meille tulee varmasti aivan ihana loma, oli lippiksiä tai ei, kulmat ja ripset värjäämättä tai just niitä tietyn pinkin värisiä bikineitä. Passi-asiakin varmasti selviää vielä jotenkin.

On ihana nähdä myös kuinka paljon pojat reissua odottavat. Maapallon toiselle puolelle matkaaminen nimittäin jännitti aluksi aikalailla. Ollaan lennetty ja matkustettu paljon, pääosin isäni luona Espanjassa. Siellä onkin kaikki jo tuttua ja turvallista, mutta kun tuli puhetta sademetsistä, erilaisista eläimistä sekä vedenalaisen maailman tutkimisesta, meni lapsilla pupu pöksyyn. Onko siellä haita? Mitä jos sellainen hyökkää? Ovatko muut kalat ilkeitä, voiko merimakkara purra, entäs jos merisiili pistää? Äiti, et voi sukeltaa sinä kuolet – he sanoivat.

Nyt puheet ovat jo ihan toiset. Kaapo suunnittelee valvovansa koko yön lentokoneessa pelaten ja sitten vain uida, Elviskin aikoo heti perille päästyään mennä veden alle. Itse toivon että 12 tuntisen lennon aikana kaikki nukkuisivat kuitenkin mahdollisimman paljon, mutta sen takaan kun perille vihdoin päästään ei merestä tai altaasta nousta kun korkeintaan syömään.

Pitkä lento ei hermostusta yhtään. Tiedän että minulla on parhaat reissuseuralaiset. Olen ihan tyytyväinen että meillä on ollut mahdollisuus matkustaa, vaikka kieltämättä silloin ne ensimmäiset lennot muutama vuosi sitten yksin kahden uhmiksen kanssa olivat aikamoisia… Nyt minulla on vielä äitini ja veljeni apukäsinä, joten ainut murhe on, että miten MINÄ jaksan odottaa perille pääsyä.

Ehdottomasti päivittelen sitten matkakuulumisia myös sieltä Khao Lakin paratiisirannoilta, jos nettiyhteys vaan pelaa. Ja postausideoita reissusta saa ihmeessä esittää, olisiko teillä jotain tiettyä aihe-aluetta josta olisi kiinnostavaa lukea?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen saanut paljon kyselyitä kamerasta jolla kuvaan blogiin. Kyseessähän on kesällä alkuun testiin saamani, ja lopulta näille teille jäänyt, Olympuksen O-MD E-M10 mikrojärjestelmäkamera. Se siis toimii samalla perjaatteella kuin tavallinenkin järkkäri, erona kuitenkin että se on paljon paljon pienempi ja kevyempi. Erilaisia objektiiveja siihen on saatavilla myös vaikka kuinka. Useita ihmisiä pieni koko hämää ja monesti saankin epäilijöille vakuutella että kyllä, tämä on ihan kun mikä tahansa järkkäri.

Kompaktin kokonsa lisäksi suosikkiominaisuuksiani tässä kamerassa on huippunopea automaattitarkennus (etenkin vilkkaita lapsia kuvatessa ihan ehdoton) sekä sisäänrakennettu wifi, jonka avulla kuvia saa jaettua nopeasti. Wifi mahdollistaa myös kaukalaukaisun kännykän kautta, joka on etenkin meille bloggarille erittäin hyödyllinen ominaisuus. Jos joskus olette ihmetelleet miksi poseraan puhelin kädessä, se johtuu tästä. Kännykän näytöltä voi säätää asetuksia, valita tarkennuspisteen ja siitä tietysti että näkee onko asettelu hyvin, ja sitten vain räpsimään! Ainut miinus on se, ettei yhteys puhelimen välillä kanna kovin monen metrin päähän. Mutta noin kymmenen ainakin.

Lempilinssikseni on ehdottomasti valikoitunut tuo 45mm (1:1.8) kiinteä objektiivi, jota oikeastaan käytän ihan kokoajan. Se ei ehkä ole paras mahdollinen esimerkiksi sisustuskuvaamiseen, sillä se kuvaa niin lähelle. Mutta henkilökuvaamiseen se on ihan huippu! Se saa ihmiset kauniisti erottumaan kuvasta samalla kun tausta on epätarkka. Tykkään kovasti myös sen valovoimaisuudesta. En pidä kuvaamisesta keinovalossa, mutta täällä kotonakin olen saanut oikein kivan valoisia kuvia vaikka päivä olisikin jo hämärtynyt. Sitä ei kuvista huomaa mitenkään. Vai mitä sanotte näistä, lähestulkoon pimeässä keittiössä otetuista kuvista?

Vaikka lähes pari vuotta olen eri järkkäreillä kuvannut, ei manuaalisäädöt ole edelleenkään täysin hallussa. Ja kai se niin on, että aina voi oppia uutta. Järjestelmäkamerassahan valotukseen vaikuttaa kolme tekijää; aukko, valotusaika ja herkkyys (ISO). Jokainen näistä asetuksista vaikuttaa suoraan toisiin. Täysmanuaalina en oikeastaan kuvaa ikinä, vain asetuksilla joissa itse säädetään esimerkiksi vain valotusaika.

Sellainen kamera täällä kuvien takana! Toivottavasti tästä oli hyötyä esimerkiksi uutta kameraa miettivielle, en voi kuin suositella. Vai onko ko kamera jo jollekkin teille tuttu?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikonloppuna Kaapelitehtaalla vietettiin Oranamon Design joulumyyjäisiä ja mukana oli myös ihana VIMMA. Monelle Maija Louekarin suunnittelemasta lettikankaasta tutun VIMMAN myyntipöydässä oli koko viikonlopun aivan mieletön meininki. Ensinnäkin merkin takana oleva Marjut, tiimeineen, on aivan upea ja sydämellinen ihminen, ja se heijastuu kyllä kaikesta mitä VIMMA tekee. Tarjous -ja erikoistuotteiden lisäksi myyntipisteellä oli mukana bloggareita jotka yhdessä pienimpien myyjäisvieraiden kanssa taitelivat upeita ryijyjä. Myynnissä oli myös mukeja, joiden tuotosta osa menee Interpedialle hyväntekeväisyyteen, Bangladeshilaisten tyttöjen koulunkäynnin tueksi. Me olimme Riikan kanssa paikalla koko sunnuntain ja parasta olikin vain imeä sitä hyvää fiilistä ja tunnelmaa itseensä, jutella ihmisten kanssa, tuttujen ja tuntemattomien. Tosi monta lukijaa ja muuta kaveria kävi meitä moikkaamassa, olipa ihana nähdä teitä kaikkia! Ekan kerran myös joulufiilis myös tuli kunnolla, ihan kyyneleet nousivat silmään kun vieressä hääräili lapsia, Jennin ihana vauva tuhisi siinä, kaijuttimista soi kaunis joululaulu, kynttilät paloivat, kuuset tuoksuivat ja kaikki hymyilivät. Ah! Sain myös uuden lempinimen, myyntitykki. Hehhe, eli kiitos myös kaikille ahkerille ostelijoille.

Kivan päivän lisäksi missiona oli siis toteuttaa yhdessä lasten kanssa yhteistötaideteokset. Väkrersimmekin ryijyjämme siinä kokoajan samalla. Vielä kotiin päästessäni ilta meni teoksen parissa. Juuri hiljattain siivosin vaatekappini, mutta kyllä sieltä lopuksi löytyi pari t-paitaa jotka raaskin uhrata kuteiksi ja jatkaa ryjyn tekoa vielä koko illan samalla netflixiä katsellen. Todella terapeuttista hommaa.

Esittelen pian valmiin ryijyn kunnolla jonka jälkeen se huutokaupataan valitsemaani hyväntekeväisyyskohteeseen. Tässä asiassa kyselisinkin vähän teidän mielipidettänne. Yksi hyväntekevisyyskohde on todella vaikea päättää, koska hyviä ja tärkeitä kohteita on niin paljon. Olisiko teillä ehdotuksia? Sen tiedän että ehdottomasti lasten hyväksi haluan sen menevän. Muutama vahva ehdokas minulla on mielessä, mutta mielelläni kuulisin vielä teitä asiassa!
Pysykäähän kuulolla siis jos uniikki (ja aivan superhieno) ryijy ja hyväntekeminen kiinnostaa!

Lisää aiheesta löytyy myös Lindan, Riikan ja Miiun blogeista nyt ainakin alkuun.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.