YKSIN

4/12/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joinain päivinä yksinäysyys tuntuu pahemmalta kun toisena. Sitä istuu kotona, taikka kävelee ulkona, mutta yksin. Tuntuu ettei kaikki ole hyvin, olo ei ole kokonainen. Jotain puuttuu. Ja se jokin on rakkaus. Rakkaus, turva ja pysyvyys, ne ovat asioita joita kaipaan elämääni enemmän kuin mitään.

Olen ollut nyt kaksi vuotta sinkkuna ja ensimmäisen kerran tänä talvena olen kokenut kateellisuutta muiden onnesta. Huomasin eräänä iltana, että tuntui tosi pahalta lukea muiden ihmisten ihanista parisuhdelomista ja poikaystävien kokkaamista herkuista, samalla kun itse yritti vain saada ajatukset pois siitä, ettei minulla ole ketään. Olen tuntenut myös mustasukkaisuutta. Se on vain primitiivisesti kummunnut jostain syvältä kun parhaat sinkkuystäväni ovat alkaneet seurustelemaan. Kuvioihin on tullut ylimääräisiä ihmisiä jakamaan ennen vain minulle kuuluneen huomion.

Tietysti olen ihan superonnellinen ystävieni puolesta. Ja olen toki myös ihan onnellinen omastanikin elämästä. Mutta ei se poista sitä yksinäisyyden tunnetta. Eikä suoraan sanoen aina ole yhtä helppoa. Tänään voi olla ihan hyvä fiilis, huomenna saatan olla allapäin koko päivän ja purskahdella itkuun aina kun yksinäisyys tulee mieleen tai radiossa soi rakkauslaulu.

Yksinäisyydessä on pahinta se ettei voi jakaa elämäänsä kenenkään kanssa. Istua sohvalla turvallisessa kainalossa ja ihmetellä yhdessä ääneen elokuvaa. Iloita yhdessä, nauraa yhdessä, vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä. Olen vain minä. Voin toki jakaa instagramiin kuvan herkullisesta salaatistani, mutta mielummin söisin sen yhdessä jonkun kanssa.

Yksinäisyys tuntuu fyysisiesti kehossa, rintaa puristaa. Välillä on vaikea saada unta tai ruoka ei maistu. Ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin. Onneksi on lapset, onneksi on ystävät ja perhe. Mutta se tietynlainen rakkaus ja yhdessäolo puuttuu silti. Pelottaviakin ajatuksia yksinäisyys joskus aiheuttaa. Välillä mietin että jos nyt jotain tapahtuisi, kaatuisin vaikka kotona, kukaan ei kaipaisi tai ihmettelisi. Äiti ehkä päivien päästä.

Asiat mitä kaipaan ovat ihan pieniä ja arkisia. Toki haluaisin rakastua ihan hulluna ja nähdä yhdessä kaiken vaalenpunaisten lasien läpi. Mutta en kaipaa mitään hillittömiä illallisia Pariisissa tai kukkia ja lahjoja. Haluaisin vain että joku sanoo kultapieneksi, silittää poskea, auttaa ruoanlaitossa, herättää aamulla kun nukun pommiin, istuu metrossa vieressä ja esittelee kavereilleen tyttöystävänä. Haluan pestä ällöttäviä hikisiä lätkäkamoja, valita yhdessä irtokarkkeja, luottaa toiseen ja saada puhelun että moi kulta, pääsin nyt töistä, tehdäänkö jotain?

Kaiken tämän yksinäisyyden keskellä en onneksi kuitenkaan ole yksin. Kuten blogissakin olette varmaan kyllästymiseen saakka kuulleet, minulla on maailman parhaat ystävät. Heille voin jakaa ihan kaiken. Vaikka suurinosa nykyään seukkaakin. Minulla on ihanat, kauniit ja hauskat lapset joiden kanssa voin kuitenkin jakaa suurimman osan arjestani. En osaa edes kuvitella miltä tuntuisi elää vuosikaudet myös fyysisesti ihan yksin, ilman ketään. Minun yksinäisyyteni onneksi on vain ikävä tunne sisällä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

29 Responses to “YKSIN”

  1. Linda sanoo:

    Ihana, inhimillinen teksti <3

  2. LauraRoot sanoo:

    Raastavan realistista tekstiä. Itse olen eronnut vajaa puolivuotta sitten 4vuoden suhteesta. Tätä suhdetta ennen seurustelin samaiset 4vuotta ja näiden suhteiden välillä vain muutama kuukausi. Eli en todella ole tottunut yksinolemiseen. En ole tottunut puhumaan asioista yksikössä.. aina on ollut me ja nyt on vain minä. Vasta nyt oon ymmärtänyt mitä tarkoittaa yksinäisyyden tunne vaikka ympärillä olisi lauma ihmisiä. Ennen on ollut niin helpottavaa turvautua siihen tunteeseen, että kotona odottaa aina joku. Vaikka nyt syön vähän enemmän suklaata töissä niin sentään kotona on joku joka silittelee silti. Kyllä vaatii ihan helvetisti, että pystyy seisomaan jaloillaan ilman toisen tukea. Tavallaan tunnen olevani tosi paljon vahvempi, kun olen yksin ja ymmärrän selviäväni. Mutta on tää aika haasteellista aika ajoin. Ja kun vielä tuppaa olemaan tämmöinen syvälle ajatuksiin vajoava runotyttö. Huhhuh…tulipahan nyt ajatuksen virtaa. Kiitos tästä tekstistä. On tosi terapeuttista lukea, että joku muukin kulkee samanlaista tunteiden ja ajatusten polkua. Kyllä me pärjätään ja selvitään oltiin yksin tai yhdessä. :)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Kyllä, vahvuutta ja luvuutta tämä ehdottomasti tuonut. Tai ehkä se on aina ollut siellä, mutta yksin ollessa se vahvuus vasta kunnolla sisältä löytyy. Kun on pakko.
      Itse ainakin uskon siihen että asiat aina lopulta järjestyy parhaiten päin, milloin tai miten niin se on jo sitten toinen juttu :-)

  3. Anu sanoo:

    Teksti oli kuin suoraan omasta elämästäni! Tänään juuri kaiken lisäksi se alakuloinen päivä jolloin yksinäisyys tuntuu niin pahalta että oksettaa. Mutta onneksi on lapsi, ystävät ja perhe ❤️

  4. vanamononni sanoo:

    Kirjoitit juuri ne ajatukset.

  5. Iris sanoo:

    Huh, puit sanoiksi täysin oman fiiliksen.
    Mietin usein että kuka päättää ketkä saa onnistua.
    Eronnut, jos sen voi sanoa ääneen, elämäni rakkaudesta puoli vuotta sitten.
    Edelleen odottelen että ikävä helpottaa, kiitos kuuluu
    Maailman parhaimmille ystäville ja kahdelle ihanalle pojan riiviölle, mahtavalle työlle ja omalle kodille että vielläkin olen järjissäni.
    Saahan metrossa hieman itkeä :D

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Kyllä se vielä joskus. Ainakin vähän.
      Ja saa.

  6. I hear ya, nim. 7 vuotta sinkkuna.

    Just eilen sanoin ystävälle, että olipa ihanaa käydä hierojalla, koska pitkästä aikaan joku koski mua. Ihminen tarvitsee kosketusta , hellyyttä ja haleja. Toki niitä saa rakkaalta lapselta, mutt näin se on että sitä tarvitsee muutakin!!

  7. Johanna sanoo:

    Muru, muistatko mitä puhuttiin Tampereella? Se löytyy vielä ja vie jalat altasi! Mutta, että hikiset lätkäkämat – ole varovainen mitä tilaat

  8. Miima sanoo:

    Mulla on kans 2v erosta. Mä kaipaan sitä toisen ihmisen kosketusta kyllä paljonkin, mutta sitten taas olen kovin ihastunut omaan rauhaani (mulla on vain vähän lapsetonta vapaa-aikaa), enkä tiedä osaisinko enää jakaa arkeani kenenkään kanssa. Nyt se ainakin tuntuu huonolta ajatukselta, varsinkin, jos toisellakin olisi lapsia. Uusperhekuviot vaan tuntuu ahdistavilta. Jos alkaisin seurustella, niin se olisi perhe-elämästäni erillinen juttu.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Juu, tästä on vielä kaukaiset ajat mihinkään uusperhe-elämään. En itsekkään pystyisi varmaan paostamaan uuteen suhteeseen kun pari kertaa viikossa. Toki sitä haluaa että uusi ihminen tulisi lasten kanssa hyvin toimeen ja tykkäisi heistä, mutta itse ajattelen että tässä vaiheessa en ole mitään isäpuolta etsimässä. Vaan ennenkaikkea sitä aikuista ihmistä itselle. katsoo sitten pikkuhiljaa että mitä siitä kehkeytyy.

      Tai sitten käy kuten kaverilleni, joka reilu kuukausi sitten tapasi kahden lapsen leski-isän ja nyt miettivät jo yhteenmuuttoa ja häitä. xD

      Kai se menee vaan niin että kun oikea ihminen tulee kohdalla niin mikä vain on mahdollista.

  9. Mari sanoo:

    Ihanan inhimillistä tekstiä ja niin aitoa. Kiitos, kun blogistien joukosta löytyy kaltaisiasi, jotka jakavat muutakin kuin vain kiiltokuvaelämää. Onni tulee vielä!

  10. Kohtalotoveri sanoo:

    Niin tuttuja ajatuksia. Ihmettelen kyllä että miten oot sinkku… Itse olen kans yh ja aina lasten kanssa niin ei tässä pääse edes tutustumaan keneenkään.. Ja mulla ei ole kuin yksi sinkkukaveri, jonka kanssa voi käydä ulkona tmv. silloin harvoin kun lapset ovat isällänsä. Eli Sä oot aika onnekas ystäväporukastasi! :-)

    pitäiskö meiän perustaa yh äitien sinkkukerho, josta vois pyytää shoppailuseuraa yms? :-D

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hahaha tuo ”miten voin muka olla sinkku” alkaa olla jo todella kulutettu vitsi myös ystäväpiirissäni :D
      Onneksi tosiaan ympärillä on porukkaa ja yksin ei tarvitse jäädä.
      Sinkkukerho on hyvä idea :D

  11. maikki sanoo:

    Voi minttu, saisinpa palankin sinun rohkeudestasi ja positiivisesta ajattelutavastasi omaan elämääni. Oot hieno nainen, kaikkea hyvää sulle!

  12. Viivu sanoo:

    Samaistun täysin! Etenkin tänä jouluna. Erosta on nyt 3-vuotta, yrityksiä muutama, mutta edelleen olen yksin. Lasten, ystävien ja ihanan ja välittävän suvun keskellä ”yksin”. Ehkä se näin joulun alla korostuu, kun kaikilla on joku. Ainakin tuntuu olevan.
    Enhän minäkään ole yksinäinen. En todella! Mutta olen yksin olemassa. Ei ketään, jonka kanssa jakaa kaikki.

  13. kata sanoo:

    Ihanan rehellinen kirjoitus <3 Tuntuu että nykyään (?) kaikki on niin epävarmaa, parisuhdekin, että on jatkuvasti vakuuteltava itselleen ja muille että on itsenäinen ja pärjää yksin eikä tarvitse ketään eikä ole riippuvainen kenestäkään jne jne. Vaatii rohkeutta myöntää tuntevansa olonsa välillä tosi yksinäiseksi ja kaipaavansa ihmistä vierelleen. Rakkaus, turva ja pysyvyys, NIINPÄ! Kiitos, tärkeä ja tosiaankin inhimillinen postaus.

  14. marie sanoo:

    Aivan mielettömän ihana kirjotus, kiitos tästä!! Juurikin näin. Itsekin olen ollut nyt kaksi vuotta sinkkuna, välissä on ollut jotain säätöjä/romansseja mutta ei siis mitään parisuhdetta… Viime suhteessa sain niin ison annoksen kaikkee hellyyttä ja sylissä istumista ja kaikkee söpöö, että oon todellaki tuntenu viime aikoina et kaipaan sitä syliä ja rakasta ihmistä jolle jakaa asioita, niiiin paljon että välillä se sattuu ihan kamalasti. Etenkin kun mullakin aika moni tutuista tosiaan seukkaa tai on kihloissa/naimisissa. Tälläki hetkellä saan ihan vierestä seurata oikeestaan joka päivä mun ystävän ja sen poikkiksen lepertelyjä ja tuntee itteni niin yksinäiseksi. KYLLÄ: mahtavaa että muilla on onni mutta saa kai sitä itselleenki toivoa..
    Voih, koitetaa jaksaa.
    Jospa se oma rakas tulis vielä vastaan.. Syliä, halauksia, kosketuksia, suudelmia, keskusteluja ja yhdessä vietettäviä hetkiä odotellen.. Koskaan ei saa luopua toivosta, ei koskaan. <3

  15. Tiina sanoo:

    Mä taas haaveilen salaa tuollaisesta elämäntilanteestä.. Saisin olla yksin enkä olisi velvollinnen mistään kenellekään, saisin mennä ja tulla, tehdä omia juttuja välittämättä siitä mitä toinen ajattelee. Saisin olla huonolla tuulella jos on huono päivä, viettää joulua missä haluan. Vapaa olemaan taas se oma, iloinen minä! Joten vaikka kuulostaakin hassulta, niin nauti elämästäsi nainen! Kiitos aidosti ihanasta blogista <3

  16. Tree sanoo:

    Haluaisin antaa hieman toista näkökulmaa tähän ihsnan rehelliseen tekstiin. Tätä lukiessani tajusin, että elän monen ihmisen unelmaa; minulla on suoraan sanottuna ihan (minulle) täydellinen parisuhde, josta saan ihan älyttömästi iloa ja voimaa elämään. Siitä pitäisi muistaa olla kiitollinen. Mutta parisuhdeonnesta huolimatta minullakin on surua ja tunnen yksinäisyyttä – minulta puuttuu läheiset ystävät. Eli muista sinä olla onnellinen niistä, itse olisin niin iloinen sellaisesta ystäväporukasta mikä sinulla on… Ja rakkauskin löytyy yleensä silloin kun lakkaa etsimästä tai niin ainakin minulle kävi :)

  17. Eskimo sanoo:

    Vähän samantyylinen kommentti kuin yllä. Minulla on ihana pieni perhe, mies ja pieni tytär. Yhtäkkiä olen kuitenkin tilanteessa jossa en koskaan uskonut olevani, kokevani ystävien takia yksinäisyyttä. Vaikka minulla on aina ollut paljon ystäviä ja kavereita. Mutta kaikki parhaat vanhat ystäväni asuvat muualla. Joko muualla Suomessa vanhoilla kotikonnuilla, tai sitten ulkomailla mihin viimeisen vuoden aikana muuttanut edellisten pari lisäksi vielä kaksi ystävää keiden kanssa eniten olen ollut viimeiset vuodet tekemisissä viikoittain. Lisäksi heistä moni ei ole lapsia haluavaa tyyppiä (ollaan jo reilusti yli kolmen kympin), niin sekin surettaa että ei ehkä koskaan pääse heidän kanssaa jakamaan äitiyttä ja me ei katsota kun meidän lapset leikkii yhdessä samalla kun aikuiset juo kahvia. Onhan uusia ystäviäkin ja viimeisimmät nyt lapsen myötä tulleita, mutta ei se ole sama asia. Ja aikaakin on niin vähän nähdä ketään, kun tässä ruuhkavuosia aloitellaan ja sama tilanne tietenkin myös muilla. Sen vuoksi ei niin läheisiin, vaikkakin kivoihin ihmisiin on yhteydenpito vähentynyt ja kaikki bilekaverit on täysin jääneet.

    Eli ihan mahtava juttu, että sinulla on tiivis ystäväporukka! :) Se on kullanarvoista.

    Eli mahtava juttu kun