MAINIOT VAATTEET TEILLE?

26/11/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kotimaisen Mainion vaatteet ovat vilahdelleet blogissa ja instassa ahkerasti pitkin syksyä. Nyt meille saapui taas iso paketellinen pehmoisia vaatteita, ja joukosta löytyi myös minulle itselleni jotain kivaa. Mainion vaatteissa tykkään yksinkertaisesta leikkisyydestä, niissä on omaan makuuni sopivasti yksityiskohtia sekä nätit simppelit värit ja printit. Tykkään kovasti materiaaleista ja kaikenkaikkiaan nuo ovat vaan ihan meidän näköisiä. Haluaisitteko tekin?

Mainion kanssa ajateltiin nimittäin pistää kiva arvonta pystyyn. Valkkasin heidän mallistostaan pojille setit, ja niistä jompi kumpi voi olla juuri sinun! Kaikkia vaatteita pitäisi löytyä koossa 98-152. Joten, onko KAAPO vai ELVIS setti suosikkisi?

mainio kollaasiKAAPO                                                                                                                 ELVIS
SUMU college-huppari                                                                                      SUMU nappitakki
TYYNI college-farkut                                                                                          SUMU ribbilegginssit

KOMMENTOI ALLE kumpi setti olisi enemmän mieleesi, aikaa sunnuntai-iltaan saakka!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MUTTA MITÄ TAPAHTUI SPORTTIKUVILLE?

25/11/2014
Kommentit pois päältä artikkelissa MUTTA MITÄ TAPAHTUI SPORTTIKUVILLE?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistaako joku viime tammikuussa alulle laittaamaani kuvahaastetta, sporttikuva viikossa? Ainakaan kukaan ei ole kuvien perään kysellyt (mikä sinänsä oli helpotus), vaikka sporttikuva-postaussarja loppuikin ekoina kuukausina kuin seinään.

Alkuvuonna lähdin mukaan nelosella pyörineen hyvinvointiohjelman juoksukouluun. Se antoi sysäyksen kauan kadoksissa olleelle liikunnan ilolle ja päätinkin ottaa siitä kaiken irti. Lupailin että kerran viikossa postaisin blogiin kuvan kera jonkin urheilusuositukseni. Mieluiten joka kerta jopa ihan uuden lajin. Mutta se olikin vähän hankalampi homma. Ensinnäkin, minulla ei urheillessani yleensä ollut mukana ketään joka kuvan olisi voinut ottaa. Ja toiseksi järkkärin raahaaminen, vaikka lenkillä mukana, ei nyt vaan oikein käynyt. Sitten nyrjähti vielä nilkka. Oikeastaan aloin kokea koko hommasta lähinnä pientä ahdistusta, ja lopulta vähin äänin lopetin sen. Ajattelin palaavani haasteeseen kun nilkka olisi taas kunnossa ja siltä tuntuu. Mutta kohta on vuosi mennyt ja on kai aika todeta, että ei tuo kuvahaaste ollut sitten ihan mun juttu.

Liikkuminen on silti jatkunut. Olenkin kertonut aiemmin, että tajusin pitkästä aikaa liikunnan merkityksen. Sen ei kuulu olla kamalaa pakkopullaa vain laihtumisen takia, vaan lenkille tai tanssitunnelle on vaan päästävä, koska siitä tulee niin hyvä fiilis. Kun nilkka oli rikki, kävin kuntosalilla ja tein siellä mitä jalan kanssa pystyi. Mielestäni jo se kertoi siitä, että vihdoin olen päässyt asian ytimeen, enkä vastoinkäymiseten koittaessa heti luovuttaisi.

Välillä on toki ollut pidempiä aikoja kun en ole juurikaan tehnyt mitään, ja välillä taas mieli hinkuu lenkille joka päivä. Omalla kohdallani pääasia on kuitenkin ollut se, että olen tehnyt juuri niin kun itsestäni on parhaalta tuntunut.

Nilkka minulla tosiaan nyrjästi pahasti helmikuussa ja oikeastaan se vieläkin välillä oikuttelee. Sanoisin että noin 9 kuukautta meni nyrjähdyksestä toipuessa. Ehkä se olisi parantunut nopeammin jos en esimerkiksi olisi väkisin yrittänyt siteen kanssa käydä lenkillä ja salilla. Mutta tulipahan tehtyä.

Ja vaikka haaste meni mönkään, en koe siitä syyllisyyttä eikä se oikeastaan harmita. Toki olisi ollut kiva jakaa blogissa teidän kanssa vähän enemmän sitäkin puolta elämästäni. Mutta mielummin näin, kun jatkuva säätäminen kuvien kanssa ja takaraivossa kuumottavat deadlainit.

Sen sijaan keksin uuden kuvahaasteen, ja aion aloittaa sen jo heti sunnuntai-iltana. Katsotaan miten sen kanssa käy!

Sporttikuva viikossa 1/52 – 2/52 – 3/52 – 4/52 – 5/52 & 6/52 – 9/52

ps. Seppälä-arvonnan voitti Jutta, LEGO kalenterit Anne ja Marika. Kaikille on ilmoitettu sähköpostistse, onnea ja kiitos kaikille osallistujille! <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

UNICEFIN VIERAANA

24/11/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
Unicef lahja school in a box hätäapuOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten jo jokin aikaa sitten kerroin, aloitin hiljattain blogin kautta hyväntekeväisyysyhteistyön Unicefin kanssa. Itseasiassa jo useamman vuoden minulla on ollut ajatus että voisin hyödyntää blogia ja laajaa lukijakuntaani myös tämäntyyppiseen toimintaan. Hienoja järjestöjä on todella monta, mutta lopulta Unicefin laaja lasten ja perheiden hyväksi tekemä toiminta vakuutti niin ettei tarvinnut enää miettiä. Eikä tämä tietenkään sulje pois myöskään muita hyväntekeväisyysjärjestöjä jatkossa.

Syy miksi postaan vasta nyt kunnolla ensimmäistä kertaa aiheesta Unicef on se, että asiaa olisi ihan hirveästi. Olen todella inspiroitunut tästä järjestöstä ja miten siellä hommat hoidetaan, mutta samalla pää on kuitenkin pyörällä kaikesta informaatiotulvasta. Joten voin vain kuvitella miten sekavan postauksen saisin aikaan, jos vain lähtisin kirjoittamaan kaikkea kuulemaani ja näkemääni. Olenkin tässä miettinyt että miten aloittaisin, kertoisinko Unicefista järjestönä yleensä, tai kenties näin joulun kynnyksellä Unicef-Lahjasta, vaiko vierailustani heidän tehtaallaan. Vierailunkin aikana tuli opittua niin paljon uutta, että siitäkin saisi ainakin neljä eri aihe-aluetta käsittävää postausta… Mutta jos nyt kuitenkin alkuun edes vähän tuosta varasto-vierailusta. Kysykää sitten kaikkea mahdollista mitä vain tulee mieleen!

Meitä lähti siis muutama viikko sitten Kööpenhaminaan, Unicefin varastolle, pieni porukka johon lukeutui Suomen Unicefin Eijan ja Sarin lisäksi Ilman sinua olen lyijyä-blogin Karoliina sekä Project Mama-Katja. Lensimme Finnairin lahjoittamilla vanhentuneilla pisteillä. Varasto on Tanskan valtion Unicefille lahjoittama ja samalla maailman suurin humanitaarisen avun varasto. Siitäkin huolimatta että todellisuudessa vain 5% Unicefin toimittamista tarvikkeista kulkee sen kautta. Varasto on todella vaikuttava silti, ihan hillittömän kokoinen ja todella tarkasti suunniteltu. Mutta varastotoiminnan lisäksi se on myös Unicefin hankintakeskusksen päämaja. Siellä tehdään vuosittain päätökset 2 miljardin euron tarvikkeista ja palveluista. Siellä suunnitellaan, suunnitellaan ja suunnitellaan. Suunnitellaan että minkälaisilla tuotteilla saisi vaikkapa lapsikuolleisuutta laskemaan tai miten jo olemassa olevia tuotteita saisi yksinkertaistettua niin, että jokainen joka puolella maailmaa osaisi niitä käyttää. Varastolla muuten työskentelee ihmisiä yli 70 eri maasta!

Unifec toimii 190 maassa, ja suurimman osan tarvikkeistaan se hankkii mahdollisiman läheltä sitä minne ne menevät. Myös näin ollen kyseiset maat vaurastuvat. Pienempiä varastoja on sijoiteltu loogisesti alueille, joilla vaikkapa maanjäristysten riski on suuri. Unicefin  pyrkimys on loppupeleissä kuitenkin saada valtiot itse vastaamaan lastensa hyvinvoinnista.  Näin erimerkiksi Intiassa, joka otti kolme vuotta sitten vastuun lastensa rokotuksista Unicefin avulla.

Köpiksen varastolla kootaan siis lähinnä paketteja, joita myös kuluttajat voivat ostaa ja lahjoittaa. Yksi näistä paketeista on meidänkin porukan vakuuttaanut School in a box. Yhdessä laatikossa on kaikki mitä tarvitaan 40 henkisen koluluokan opattamiseen. Se on kätevä esimerkiksi katastofialuuella, jolloin on todella tärkeä saada lapset normaaliin ja turvalliseen arkeen kiinni, mutta kaikki ympärillä on tuhoutunut. Hätäapu siis lähtee varastolta ja katastrofin sattuessa viimeistään 72 tunnin päästä, yleensä reilusti aiemminkin, ovat jo ensimmäiset paketit perillä. Tarvikkeiden lisäksi paikalla toki Unicefin työntekijöitä jotka tekevät yhdessä valtion viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa tilannekartoituksen. Katastrofialueille lähtee ensimmäiseksi tyypillisesti terveyspakkauksia, jotka sisältävät muun muassa antibiootteja ja muita lääkkeitä, vedenpuhdistustabletteja ja vesiastioita, saippuaa, suolasokeriseosta sekä hygieniatarvikkeita. Niitä seuraavat teltat, hätäapuravinto, rokotteet ja koulutarvikkeet. Viimeistään kuuden viikon jälkeen alkaa tyypillisesti jälleenrakennus. Unifec osallistuu erityisesti koulujen rakentamiseen ja kunnostukseen sekä vesihuollon järjestämiseen. Tavoitteena on aina rakentaa kestävämpää ja parempaa infrastruktuuria, vahvistaa maata mahdollisen seuraavan katastrofin varalta.

Tietysti näin äitinä kaikki tällainen saa herkistymään, Unicef tekee todella hienoa ja arvokasta työtä ja lasten perheiden eteen. On ollut todella antoisaa tavata työntekijöitä, joista heti huomaa kuinka suurella sydämellä ja intohimolla he suhtautuvat ja puhuvat työstään Unicefilla. En voi kun lämpimästi suositella ryhtymään esimerkiksi kuukausilahjoittajaksi tai korvaamalla edes osan joululahjahankinnoista Unicef-lahjoilla. Lisätietoa Unifecista löydät TÄÄLTÄ.

Onko Unicefin toiminta entuudestaan tuttua, onko teistä jo joku lahjoittaja? Ja tiesittekö muuten että Unifec on aikanaan toiminut myös suomessa, tarjoten apuaan suomalaislapsille sodan jälkeen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.