Viime viikolla täällä tosiaan juhlittiin viisivuotiasta Kaapoa, ja parin viikon päästä on Elviksen 3v synttäripäivän vuoro.

Tuntuu muutenkin että nämä syksyt aina on pelkkää synttäriä, tässä välissä kun myös poiken isän kanssa täytämme vuosia. Kivaahan se on juhlia, mutta tässä vuosien varrella olen oppinut sen että juhlatkin kannattaa keskittää. Jonain vuosina ollaan pidetty molemmille erikseen kuukauden välein juhlat lapsikavereille, meidän kavereille ja kummeille sekä sukulaisille. Eihän siinä ole mitään järkeä! Nyt pidetään yhdet isot julhat kaikille kerralla, saas nähdä mitä siitäkin tulee.

Kaapon oikeaa synttäripäivää juhlittiin siis hyvin vaatimattomasti pikkuperheemme kesken kotona. Oli lahjat, pari ilmapalloa ja pakastekakkua. Ei sitä sen ihmeempiä tarvitse, lapselle riittä että hän saa extrahuomiota ja juhlantuntuntua. Mätsäävät astiat, koristeet, kakut ja itse valetut kynttilät ovat toki kivoja mutta täysin toissijaisia. Aamupalaa sängyssä, lemppari piirrettyä katsellen, lahja ja kakkua (sekä paljon pusuja ja haleja) riittää. Oikeastaan se on varmasti paljon kivempaa kun jos olisin hikipäässä häärännyt keittiössä, leiponut ja stressannut.

Nyt tarvitsee vain stressata kerran. Ehkä sitten normaalia enemmän, koska vieraita on tulossa IHAN HIRVEÄSTI, mutta vain niiden yksien juhlien takia. Viime vuodesta oppineena muistin vuokrata juhlatilan tarpeeksi ajoissa ja tarjoilut pidetään tosi simppeleinä. Edellisvuoden tapaan ajattelin tarjota hodareita ja jäätelöä. Noh, tarhakaveriden kutsukortit olen kylläkin unohtanut tehdä. Muut vieraat on kutsuttu facebook-tapahtuman kautta.

Lahjojen kanssa valitsin myös kaikista helpoimman tavan. Tilasin molempien poikien lahjat netistä kotiinkuljetuksella. Alphageek kyseli juuri sopivasti että tahtoisinko testata heidän nettikauppaansa ja sieltähän sattuikin löytymään ihan täydelliset lahjat molemmille. Star Warssia, Turtleseita ja Legoja – mitä muuta pienet pojat voisivatkaan toivoa.

Puolentoista viikon päästä siis megabileet. Niissä toki on puolensa, kaikkien vieraiden kanssa tuskin ehtii rauhassa juttelemaan, mutta myös juuri sen takia haluan pitää tarjoilut mahdollisimman simppeleinä. Sitten taas kun on Elviksen oikea synttäripäivä tehdän yhdessä jotain kivaa pientä, juhlitaan kotona tai käydään vaikka leffassa.

Miten teillä lasten synttärit ollaan yleinsä hoidettu? Pidättekö lähekkäin syntyneiden lasten kanssa yhteisjuhlia? Ja mitä teillä on tapana juhlissa vieraille tarjota? Niin ja sekin kiinnostaa, että kutsutteko päiväkodista kaikki lapset vai vain parhaimmat kaverit?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ruuhkavuodet, kyllä te tiedätte. Juostaan tukka putkella päiväkotiin, töihin, harrastuksiin, vanhempainiloihin ja jossain välissä olisi kiva syödäkkin, pitää koti suht siitinä ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Tai ihan vaikka nukkua.

Tässä vuoden aikana olen keksinyt muutamia tapoja joilla vähän helpottaa pahinta kiirettä. Kuten ostamalla puolivalmiita eineksiä silloin kun kokkaamiselle ei vain yksinkertaisesti ole aikaa, yhdistää lenkkeily ja lasten päiväkotiin vieminen, vastata sähköposteihin julkisilla matkustaessa, tilaamalla viikon ruoat kotiinkuljetuksella, siivoamisen sijasta pahoitella sotkua vieraiden tullessa kylään ja käyttämällä ihan liikaa kuivashampoota. Niin ja välillä vain kärräämällä kasan pyykkiä pesulaan.

Pesulapalvelun käyttö ei nimittäin ole pelkkää luksusta extreme-tilanteissa, vaan aidosti perheen arkea helpottava ja itseasiassa kohtuuhintainen palvelu. Parilla kympillä voi pesettää lasten pyykkikasan kerralla ja välttää pyykkirumban, tai viedä vaikka kaikki liinavaatteet sinne kerralla ja saada ne takaisin vielä ihanan sileinä. Ja kun meillä pesula vielä sijaitsee kauppamatkan varrella, ei siihen tuhlaudu edes ylimääräistä aikaa.

Viime viikolla vein pesulaan perheemme villaiset talvitakit sekä matot. Sellaisia juttuja mitä edes kotikonstein en saisi pestyä kun suurella vaivalla. On jotenkin paljon helpottavampaa valmistautua tulevaan talveen kun tiedän että takit odottavat nyt kaapossa puhtaina ja raikkaina. Se helpottaa vähän tulevaa talvivaaterumbaa. Tulisipa joku vielä käymään läpi kaikki hanskat, huivit ja pipot sekä pistämään liian pienet kirpparille.

Koska tiedän että lähes teillä kaikilla on siellä sama tilanne, aikaa ei todellakaan ole liikaa, niin ilolla arvon teidän kesken 100 euron arvoisen lahjakortin SOL Pesulapalveluille. Voittaja voi siis käydä kippaamassa esimerkiksi vain pari pykkikorillista vaatteita pesuun tai pesettää vaikka omia kestosuosikkejaan tai lasten talvihaalarit. Kuvittelin aiemmin pesulapalveluiden käytön kalliiksi, mutta oikeasti sitä se ei ole.

Arvonnan lisäksi kannattaa käydä katsastamassa SOL:in Ruuhkavuodet kunnialla-haaste, jossa palkintona muunmuassa spa-päivä ja leffailta perheen kesken.

Osallistu siis 100 euron lahjakortin arvontaan kertomalla kommenttikenttään joko oma vinkkisi ruuhkavuosia helpottamaan tai mitä veisit pesulaan pesetettäväksi. Arvonta-aika on maanantaihin 29.9 saakka.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Siivosin tässä viikolla vaatekaapit. Kolme kassia kirpparille, kaksi uffille ja yksi roskiin. Mikä ihme siinä on että sitä kaapin perällä säilöökin kaikenmaailman lumppuja vuodesta toiseen? Teki tosi hyvää saada kaapit järjestykseen, oikeasti vain muutama laadukas ja pitkäikäinen vaate riittäisi. Mutta vaikken mitään trendien perässä juoksija olekkaan, niin aika usein sitä kuitenkin tulee hurahdettua ja ostettua jotain vaatekappaleita jotka eivät sitten puolen vuoden päästä enää olekkaan niin kivoja.

Niin saattaa käydä myös tälle uudelle flanellimekolle, jonka ostin palkinnoksi itselleni siitä että sain kaapit järjestettyä (ei mitään logiikkaa, tiedän!). Mutta kun se oli niin ihanan pehmoinen ja mukava. Kunnon lohtuvaate. Ja varmasti tuleva luottovaate, ainakin olen viimeiset kolme päivää käyttänyt nyt sitä. Ylisuuri flanellimekko sopii mielestäni ihanasti näihin syyssäihin jo värinsäkkin puolesta. Eihän se kovin imerteleva ole, mutta välillä vaan pitää pukeutua säkkiin.

Selkeä tarve minulla on myös pitkään ollut kunnon kokoiselle mustalle nahkalaukulle. Nyt löysin kassin joka menee noin ihanan arkenakin, mutta on sen verran tilava että sinne saa mahdettua tarvittaessa pienen viikonloppureissun verran tavaraa. Toisaalta heti laukun käyttöön ottaessani muistin miksi lähinnä käytän pikkulaukkuja joihin mahtuu vain tärkeimmät tavrat – eihän tuolta löydä mitään! Mutta niin asian kuullemma kuuluukin olla, ei naisten laukuista pidäkkään löytää ikkinä mitään. Okei, selvä!

mekko Monki, laukku Object, lippis Asos, kengät Nike

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ehdoton suosikki brussipaikkani, Pacifico. Se että joku paikka muodostuu suosiksi vaatii montakin asiaa, no hyvä ruoka toki, mutta myös tunnelma, helppo sijainti, edullinen hinta ja kiva henkilökunta. En edes muista minä vuonna olen ensimmäistä kertaa Pacificon brunssilla ensimmäistä kertaa käynyt, mutta sen jälkeen kertoja on kyllä kertynyt kymmeniä. Samalla olen saanut huomata kuinka brunssi on kehittynyt ja juuri nyt se on mielestäni parempi kuin ikinä. Ja kuullemma paranee vielä.

Pacificon tunnelmaa ei ole samanlaista missään muualla, siitä pitää huolen persoonallinen tila josta suuret ikkunat avautuvat värikkäälle Helsinginkadulle. Kuuluisia superhyviä drinkkejä ja kannuja saa toki myös brunssin ajan ja brunssi onkin lauantaisin ollut kiva tapa aloittaa päivä, jos ollaan juhlittu kavereiden kanssa jotain. Kuten vaikka viime viikolla synttäreitäni. Tuonne on muutenkin kiva ja helppo sopia treffit isommankin kaveriporukan kanssa, kauempaakin tulevat pääsevät julkisilla sinne helposti ja pöytäkin löytyy usein turhia jonottelematta. Vaikka vähän suuremman porukan se kannattaakin etukäteen varata. Puheensorinan taustalla, kuvassakin oleva herrasmies, Luis soittelee levyjään.

Keittiössä brunssiherkkujen äärellä häärii Meksikolainen kokki Benito, ja etenkin salaateissa ja lämpimissä ruoista on aistittavista meksikolainen twisti. Mikä minusta on eritysen kivaa, että ruoat vaihtelevat jatkuvasti – jopa pitkin päivää. Ruokia tehdään sen mukaan mitä asiakkaat niistä tykkäävät ja toki väliin kokeillaan si-su tten myös jotain uutta. Erilaisten lämpimien ruokien sekä salaattien lisäksi tarjolla on toki erilaisia muroja, jogurtteja, hedelmiä, leipiä, mehuja. Kaikkea mitä nyt kunnon brunssilla kuuluukin olla. Ihania jälkiruokia unohtamatta! Monet ruoista ovat gluteiinittomia tai täysin vegaanisia ja tähän kuulemma jatkossakin kiinniteteään entistä enemmän huomiota. Itse söin elämäni parasta pannukakkua, joka sattui olemaan myös vegaanista. Eli hyvää ja monelle sopivaa, mausta tinkimättä.

Joten brunssille siitä!

Pacificon brunssi Helsinginkatu 15 la-su klo 11-15 (auki klo 16 saakka) á 14.90 eur

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Huh huh ja huh. Lapsiperheiden vanhemmat tietävät, että kun jokin uusi vaihe tulee tulee se rytinällä. Ja sitten taas myöhemmin huomaa sen loppuneen yhtä yllättäen kun alkoikin.

Muutama vuosi sitten sain käsiini Uhmakirjan, jonka sitten eräänä tiukkana hetkenä otin syyniin. Kaikille on varmasti tuttua ikäkohtaiset uhmaiät joista aina puhutaan, mutta opinpa kirjasta myös sen ettei se aikuisiälläkään katoa mihinkään. Minulla on uhma!

Oma tämän hetkinen on uhmani on selvä seuraus perheessämme voimakkaana kiertävästä 3 -ja 5 vuotisuhmasta. Jännä juttu tosin on se, että uhmakirjassa ei ole mitään mainintaa näiden ikäkausien uhmasta. Mutta tulkaa vaikka katsomaan (tai kuuntelemaan rappuun), jotain täällä selvästi on meneillään. Vai sattuiko joku näkemään minua eilen kaupassa kahden, jo toista tuntia huutavan lapsen kanssa (joista toinen muunmuassa heitteli kärryistä tavaroita ja toinen kiipesi itkemään jäätelöaltaaseen)?

No miten se oma uhmani sitten näkyy? No aika samalla tavalla kun noilla metrinmittaisilla, kiukuttaa, raivostuttaa, en jaksa, en halua. Uhmaakirjan mukaan aikuisiällä tapahtuva uhma liittyy usein siihen kun elämässä tapahtuu jotain suurta ja elämän perin pohjin muuttavaa. En nyt herranjestas sentään ole raskanaa, jota kirjassa käytetään erimerkkinä, mutta sen lisäksi että olen tajunnut että lapseni vain jatkavat kasvuaan ja itsenäistyvät, on mielen päällä muitakin asiota. Hiljattain tapahtunut ”työpaikan” vaihto, lähestyvä muutto ja asunnon metsästys sekä raivostuttava säätö ihastuksen kanssa. Yhdistetään tähän vielä ne kuuluisat hormoonit (ja juuri tällä herkellä korvanjuuressa nokkahuilua soittava lähes kolmivuotias) niin soppa on valmis.

Mutta sensijaan että ruoskisin itseäni, ajattelisin olevani huono vanhempi kun en jaksa, tai vällillä edes halua, ymmärtää kapinoivia lapsiani, pitäisi yrittää antaa välillä vähän ymmärrystä myös itselle. Okei, pinna paloi, huusin ja saatoin ehkä paiskata lapsen väärin kuoritun banaanin tiskialtaaseen, mutta minäkin olen vain ihan tavallinen ihminen. Välillä tekee oikeasti ihan hyvää menettää kontrolli. Se saa kasvamaan ihmisenä. Ja kirjan mukaan se tekee sinusta jopa paremman vanhemman. On ihan tervettä voida joskus huonommin, se on vain tapa kehittyä.

Ja senkin kun muistaa, että nämä uhmat ja vaiheet ovat vain ohimeneviä juttuja. Vaikka olekin tällä viikolla ollut jatkuvasti hermoromahduksen partaalla, olen tuskin sitä enää ensi viikolla. Sitten on jo huushollissa taas aivan uudet jutut. Tähän väliinhän voisi pitkästä aikaa sopia hyvin vaikka sellainen kukaan ei nuku -vaihe.

Disclamerinä pitää vielä loppuun todeta että kaikesta huolimatta ei tässä huushollissa rakkauta puutu. Vaikka tunteet kävyät kuumina niin aina pyydetään anteksi, halitaan ja sovitaan. Ja tosi ihnaa on aina seuraaviin kilareihin saakka. Mutta tätähän tämä on, vai miten muilla?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.