SAAKO LAPSELLE HUUTAA?

28/02/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Entä jos huutaa saako sen myöntää? Saako koko asiasta puhua? Kuuntelin hiljattain radioita, ja haastettelussa olleelle naiselle tuli puheeksi että hän huutaa todella paljon kotona lapsilleen. Kuuntelin suu auki että miten joku voi sanoa moista radiossa. Sitten myös haastattelija myönsi huutavansa. Jos kaksi äitiä julkisesti myöntävät huutavansa kai minäkin sitten voin. Mutta onko se oikein, tai edes jossain rajoissa sallittavaa, en tiedä. Sillä itse ainakin häpeilen asiaa ja koen siitä syyllisyyttä.

En sanoisi huutavani paljon, mutta kyllä ääntä tulee korotettua välillä niin että naapureilla ei ole epäselvyyttä siitä että menikö äidillä nyt hermot. Varsinkin niinä parina päivänä kuukaudessa ei minulla riitä pinna yhtään, tiedättehän. Silloin voi olla mahdollista että huudan kadulla niin että ihmiset kääntyvät katsomaan. ”Polje nyt sitä hiton pyörää, auto tulee, en mä voi sua kokoajan työntää!! Unohda se saakelin torvi ja POLJE!!!!!” Ja voi sitä morkkiksen määrää.

Lapsettomana sitä sopii itsensä kanssa kaikenlaisia perjaatteita, yksi niistä on ollut etten ikinä huuda lapsilleni. Ja kuinkas kävi. Meillä on kyllä kotona sääntö ettei saa huutaa. Onko siis tyhmempää rikkoa sääntöä ja huutaa itse lapsille? Tai huutaa lapsille että ÄLKÄÄ HUUTAKO! No ei kauheasti ole. Pahojen päivien jälkeen olen luvannut itselleni pitäväni täysin huudottoman viikon. En ole varma olenko onnistunut siinä ikinä.

Huutamista pyydän aina anteeksi, mutta silti se jää kalvamaan mieleen. Vahoingoittaako se lasta, saako lapselle huutaa? Siis ei turhasta tietenkään, mutta suurimaksi osaksi kaikki ne tilanteet voisi varmasti käydä myös hiljaisemmalla voluumilla. Mitä te olette mieltä? Tiedättekö jotain tarkemmin tutukittua asiasta? Entä huudatteko te välillä lapsille? Ikävä aihe, mutta kaipaan keskustelua tästä.

ps. Olen vastaillut vähän huonosti viime päivinä kommentteihinne. Palaan illemmalla asiaan, tykkään vastata niihin nimittäin ajatuksella ja ajan kanssa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KEVÄTFIILIS

26/02/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä täällä taas moi. Lapset meni päiväkotiin ja minä lähdin kaupungille aamupalalle. Noh, työn merkeissä ainakin vähän. Eilen alkoi kevät, ihan hullua että on vielä helmikuu mutta silti puhutaan keväästä. Melkein käytiin jopa ostamassa jätskit puistoon. Ennen samaa ollaan tehty aikaisintaan vasta huhtikuussa. Kevätfiiliksen saavuttaessa mieli tekee myös pakata kaikki talvikamppeet pois. Itsekkin otin pitkästä aikaa käyttöön kevyesti topatun camo-pilottitakkini. Tuo takki saa minut näyttämään tosi isolta, mutta samalla se on vaan niin magee ja ihanan kovis. Aamulla laitoin tukkaan myös vähän lisää oranssia sävyä, se hohtaa aika kirkkaasti auringossa! Nyt sormet ristissä ettei kaamea takatalvi yllätä!

Oletteko muut jo myös kevätfiiliksissä? Miten se ilmenee?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

SPORTTIMUIJA JUMPPAA 9/52

25/02/2014

minttu jumppaa vatsalihakset _mikapollari_comminttu jumppaa punnerrus _mikapollari_com

Reilu kolme viikkoa sitten sattuneen nilkkavamman takia ovat kaikki urheilut jääneet. Todella harmi, sillä juoksulenkit alkoivat sujumaan ja odotin aina etukäteen viikottaisia tanssitunteja. Kipeän, turvonneen nilkan kanssa ei vaan ole voinut tehdä mitään. Sille pitäisi antaa aikaa parantua rauhassa, ettei siitä tule riesaa koko loppuiäksi. Mutta en mä enään osaa!

Nyt viikonloppuna olenkin varovaisesti tehnyt erilaisia lihaskuntojuttuja, mutta kokoajan jalkaa varoen tuntui hankalata keksiä oikein mitään. Joten eilen päätin sitten mennä salille. Puolen tunnin crosstarainerin ja saliohjelman jälkeen nilkka ei todellakaan ollut tyytyväinen, mutta minä olin. Tekipä todella hyvää pitkästä aikaa vähän rehkiä ja hikoilla. Tänään nilkka on ollut entistä kipeämpi ja turvonneempi, joten huomenna uudestaan salille taas mennessä pitää keksiä jotain muuta crosstranerin tilalle, esim soutulaite. Vai olisiko teillä ehdotuksia?

Kotijumpat ovat sinänsä kivoja, sillä ideoita, ohjeita ja videoita ovat netti ja lehdet pullollaan. Mutta tämän jalan kanssa ongelma on se että miten lämmitellä. Lisäksi nyt juoksukoululaisena, ja kuukauden päästä häämöttävän cooperintestin takia, tahtoisin enemmän aerobista harjoitusta. Kohottaa siis kuntoa, parantaa kestävyyttä ja hikoilla! Pakko kuitenkin olla edes vähän fiksu ja yrittää varoa jalkaa niin paljon kun vaan mahdollista.

Jutun kuvat muuten löytyvät tammikuun FIT Laihdu lehden kotijumppaosiosta. Olin lehteen mallina jo viime vuonna ja lehtikin taitaa olla jo vaihtunut, mutta tässä muutama Jennyn laatima kotijumppaliike Mika Pallarin kuvaamana.

Onko muilla ollut nilkkavammoja ja miten ne ovat parantuneet?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.