Jotkut teistä ehkä jo huomasivat RAWR Magazinen haastattelun ennen Joulua. Jutussa puhuttiin muunmuassa tulevasta sekä eteenpäin menemisestä. Ja se onkin näin uuden vuoden vaihteen kynnyksellä ajankohtainen aihe.
Tämä vuosi on ollut melkoista myllerrystä. Paljon on tapahtunut ja paljon on vielä varmasti tapahtumatta. Itselläni on tunne että vuonna 2013 tapahtueet muutokset ovat vasta alkusoittoa ja että ensi vuodesta on tulossa todella kiireinen. Uusia juttuja on ainakin pokien päiväkodin aloitus, omat opiskelut sekä juoksukoulu (josta myöhemmin lisää). Suunnitelmissa on myös aloittaa muita uusia harrastuksia, niin itse kuin lastenkin kanssa. Luulen että vuodesta tulee tulemaan hyvin aikataulutettu. Kaikki nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia mitä haluan. Tänä vuonna päätin etten enää halua tehdä asioita joista en pidä. Niin moneen asiaan elämässä kun kuitenkin pystyy itse vaikuttamaan, joten miksi en tekisi niin aina kun mahdollista.
Kaikki lukijat varmaan tietävät että erosin lasten isästä alkuvuodesta. Se on ollut yksi elämäni tähänasiastisesti vaikemmista ja kipeimmistä jutuista. Samalla se kuitenkin oli myös yksi tärkeimmistä ja parhaista askeleista joita olen tehnyt. Päätös vaati paljon aikaa ja rohkeutta, mutta kun pääsin tietyn pisteen yli pääni sisällä, ei paluuta enään ollut. Vaikka päätös oli todella vaikea, tiesin ettei muuta tietä ollut. Silti eroaminen on todella rankkaa, etenkin parhaasta ystävästä, vaikka tietäisi sen kuinka olevan oikea päätös.
Olen tänä vuonna joutunut (tai saanut) tutkiskella paljon itseäni, ajatuksiani sekä arvojani. Olen löytänyt itsestäni paljon uutta. Tai ehkä oikeastaan jotain jota en mustanutkaan tuolla jossain olevan. Minun on pitänyt kaivaa sisältä kadoksissa ollutta itsekyyttä. Olen toitottanut itselleni ja ystävilleni kliseistä lausetta, että vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi. Ja oli kyse mistä tahansa päätöksistä ja muutoksista, ei vain eroamisesta, saattavat ne olla tosi vaikeita paikkoja. Vaikka kuinka oikeita päätöksiä ne olisivatkin. Mutta joskus sitä pitää vain pistää silmät kiinni ja hypätä.
Olen välilä ajatellut olevani myös liian itsekäs. Mutta jos sisällä jokin sanoo ettet saa onnea ilman vaikeita päätöksiä, en näe muuta mahdollisuutta kuin tehdä niitä. Aloin eilen illalla lukemaan EAT, PRAY & LOVE – kirjaa. Vaikka kirjoitustyyli ei minuun ihan iskenyt, poimin sieltä pari todella hyvää ajatusta. Asia jonka itse näin itsekkyytenä, kuvattiin kirjassa vastuuksi. Vastuunkannoksi itsestään ja onnestaan. Sillä (ja taas se klisee) vain sinä olet itse vastuussa omasta onnestasi.
Haluankin toivottaa kaikille teille paljon rohkeutta ja onnea Uudelle Vuodelle 2014! Pusi ja hali!
Kuvat Daniela Talvitie
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Ihan mielettömät kuvat teistä Minttu! Tuo ensimmäinen on todella vaikuttava.
Olet vahva tyyppi ja elät ja olet selvästi matkalla kohti juuri sitä sinulle oikeaa. Oikeaa tapaa olla ja elää.
Onnea kuluneesta vuodesta ja onnea tulevalle vuodelle.
Ilona
Viisaita sanoja! Onnea tulevaan vuoteen 🙂
Hieno puhutteleva artikkeli! Kirjoituksesi sanomaa ei voi koskaan toitottaa liikaa ja usein turhasta nirinarinasta ja omasta tekemättömyydestä ne pienetkin ongelmat vain paisuvat.
Juoksukoulua jään odottamaan mielenkiinnolla. Laji joka kiehtoisi osata/kyetä, mutta jäänyt aina. Ehkäpä innostat siihenkin mukaan, niin kuin moneen muuhunkin jo 🙂
Ihanaa alkavaa vuotta sinulle!
Juuri noin se menee! Timantin hioutuminen on kipeä prosessi, mutta lopputulos jotain ihanaa. Pääasia että on tiellä.
Terv toinen vaikeiden asioiden ja ympäristön kanssa kamppaileva
Voi miten ihania ajatuksia ja paljon tsemppiä uuteen tulevaan ! Nuo erot on aina hankalia, hyvä , että sinulle se oli oikea päätös <3
Ihanaa vuoden vaihdetta.
Ääkkks mä en ole vieläkään saanut blogiasti bloggerin sivupalkkiini , buuh.
Kiva artikkeli, jonka luki mielellään. Jäi kuitenkin kuvissa häiritsemään, että onko tuo aitoa turkista???
Hyvä Minttu! Vastuuta nimenomaan, ei itsekkyyttä.
Jokainen tietää itse mikä parhaaksi on. Turhaa valitusta joskus turhaudun kuuntelemaan. Silloin tarvis toimia. Se on itselle ja läheisille oikein. Sun ratkaisu on sulle paras.
Ajatuksia herättävä kirjoitus ja upeet kuvat <3
Onnistunutta vuotta 2014
Huikeita kuvia!
Ja olet niin oikeassa – itse voi itsensä tehdä onnelliseksi. Ei kukaan muu, sellaista vastuuta ei voi kenellekään lykätä.
Hyvinvointia ja huolettomuutta opetellaan täälläkin, raskaiden vuosien jälkeen. Meillä lapsi sairasti syövän, jota hoidettiin kaksi vuotta. Lapsi on kunnossa nyt ja se on tietenkin tärkeämpää kuin mikään!
On vastoinkäyminen mikä tahansa, jälkensä se jättää ja toipuminen vaatii aikaa. Äidille on monesti vaikeaa asettaa itsensä edes top3 listalle ja kuitenkin kaikki voivat paremmin kun äiti voi hyvin, sama pätee tietenkin isään myös. Terve itsekkyys on vain hyvä asia, itsestään pitää pitää huoli!
http://mamainprogess.blogspot.fi/
Mahtava tuo ensimmäinen kuva! Upea vahva nainen, oikea leijonaemo! 🙂
Aivan mielettömät kuvat! Pakko palata niihin uudelleen ja uudelleen, niin pysähtynyt tunnelma <3
Ja viisaita sanoja. Tuon terveen ja liiallisen itsekkyyden rajoilla heiluminen on vaikeaa. Aika ei todellakaan riitä kaikkeen, joten miksi emme tekisi elämästämme sellaista kuin haluamme sen olevan.
Paljon rakkautta tulevaan vuoteen!
Kuulostaa hyvältä! 🙂
Kerrassaan ihanat kuvat! Kaikkea hyvää sinulle Minttu 🙂 Kerrothan sitten poikien päiväkodin aloituksesta, siitä olisi mielenkiintoista lukea.
Hienot kuvat!! Mistä mekkosi on.
Toi on niin totta, että ei kukaan muu voi sinua tehdä onnelliseksi, ellet itse ensin tee itseäsi onnelliseksi.
Oikein mielettömän mahtia uutta vuotta 2014 Minttu!. 🙂
oon kans lähiaikoina toistellut itselleni juurikin tuota, että olen ihan itse vastuussa omasta onnellisuudestani. enkä voi vaikuttaa muiden onnellisuuteen vaikka kuinka uhraisin itseni sille..
tsemppiä sulle ja mulle, matka on varmasti vielä pitkä 🙂