Jotkut teistä ehkä jo huomasivat RAWR Magazinen haastattelun ennen Joulua. Jutussa puhuttiin muunmuassa tulevasta sekä eteenpäin menemisestä. Ja se onkin näin uuden vuoden vaihteen kynnyksellä ajankohtainen aihe.
Tämä vuosi on ollut melkoista myllerrystä. Paljon on tapahtunut ja paljon on vielä varmasti tapahtumatta. Itselläni on tunne että vuonna 2013 tapahtueet muutokset ovat vasta alkusoittoa ja että ensi vuodesta on tulossa todella kiireinen. Uusia juttuja on ainakin pokien päiväkodin aloitus, omat opiskelut sekä juoksukoulu (josta myöhemmin lisää). Suunnitelmissa on myös aloittaa muita uusia harrastuksia, niin itse kuin lastenkin kanssa. Luulen että vuodesta tulee tulemaan hyvin aikataulutettu. Kaikki nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia mitä haluan. Tänä vuonna päätin etten enää halua tehdä asioita joista en pidä. Niin moneen asiaan elämässä kun kuitenkin pystyy itse vaikuttamaan, joten miksi en tekisi niin aina kun mahdollista.
Kaikki lukijat varmaan tietävät että erosin lasten isästä alkuvuodesta. Se on ollut yksi elämäni tähänasiastisesti vaikemmista ja kipeimmistä jutuista. Samalla se kuitenkin oli myös yksi tärkeimmistä ja parhaista askeleista joita olen tehnyt. Päätös vaati paljon aikaa ja rohkeutta, mutta kun pääsin tietyn pisteen yli pääni sisällä, ei paluuta enään ollut. Vaikka päätös oli todella vaikea, tiesin ettei muuta tietä ollut. Silti eroaminen on todella rankkaa, etenkin parhaasta ystävästä, vaikka tietäisi sen kuinka olevan oikea päätös.
Olen tänä vuonna joutunut (tai saanut) tutkiskella paljon itseäni, ajatuksiani sekä arvojani. Olen löytänyt itsestäni paljon uutta. Tai ehkä oikeastaan jotain jota en mustanutkaan tuolla jossain olevan. Minun on pitänyt kaivaa sisältä kadoksissa ollutta itsekyyttä. Olen toitottanut itselleni ja ystävilleni kliseistä lausetta, että vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi. Ja oli kyse mistä tahansa päätöksistä ja muutoksista, ei vain eroamisesta, saattavat ne olla tosi vaikeita paikkoja. Vaikka kuinka oikeita päätöksiä ne olisivatkin. Mutta joskus sitä pitää vain pistää silmät kiinni ja hypätä.
Olen välilä ajatellut olevani myös liian itsekäs. Mutta jos sisällä jokin sanoo ettet saa onnea ilman vaikeita päätöksiä, en näe muuta mahdollisuutta kuin tehdä niitä. Aloin eilen illalla lukemaan EAT, PRAY & LOVE – kirjaa. Vaikka kirjoitustyyli ei minuun ihan iskenyt, poimin sieltä pari todella hyvää ajatusta. Asia jonka itse näin itsekkyytenä, kuvattiin kirjassa vastuuksi. Vastuunkannoksi itsestään ja onnestaan. Sillä (ja taas se klisee) vain sinä olet itse vastuussa omasta onnestasi.
Haluankin toivottaa kaikille teille paljon rohkeutta ja onnea Uudelle Vuodelle 2014! Pusi ja hali!
Kuvat Daniela Talvitie
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.