Olen tässä miettinyt että miten viime viikkoina on ollut niin kovin kiire. Asiat, kotityöt, sähköpostit ja monet muut jutut kasaantuvat koska vuorokauden tunnit eivät vain riitä. Otan velkaa, lainailen yöunista – mutta pian ne pitää maksaa takaisin, korkojen kera. Ja kun kokoajan ei vain voi tehdä, suorittaa ja juosta tukka putkella. Aina ei voi sanoa että ”kohta” tai ”äiti katsoo myöhemmin”.
Sitäkin olen miettinyt että entäs sitten kun palaan työelämään? Kun puolet päivästä menee työhommissa ja matkoissa. Työt voivat matkata päivän jälkeen kotiinkin. Missä välissä viikata pyykit, leikkiä ja lukea lasten kanssa, tiskata, viedä roskat tai lähteä hetken mielijohteesta hyppimään pihan isoon vesilätäkköön? Entäs blogi?
Törmäsin muutama viikko sitten kaupungilla joukkoon Ruotsalaisia aikuisopiskelijoita. He olivat suorittamassa koulutehtävää. He kysyivät ihmisiltä heidän arkisista ongelmistaan ja heidän tehtävään oli sitten miettiä näihin ongelmiin ratkaisu ja lähettää se sähköpostilla. Kerroin ongelmakseni sen ettei minulla ole aikaa siivota kotona. Vikkoa myöhemmin sain vastauksen: ”Olemme nyt miettineet ongelmaasi, mutta eihän meillä tietenkään ole mitään itsestänselvää vastausta. Onnittelemme sinua kahdesta ihanasta lapsesta! Tunnemme tilanteeen, koska meilläkin on ollut pieniä lapsia.” Vähän nauratti.
Viimeiseen pariin viikkoon on kylläkin mahtunut paljon ylimääräistä ja jännittävää ohjelmaa. On tullut stressattua ja ehkä siksi tuntuu myös ettei aika vain riitä. Silti on milelessä ollut se että onko tämä nyt seuraavat vuodet tällaista hullunmyllyä ja pitkiä To Do-listoja? Ovatko nämä nyt ne kuuluisat ruuhkavuodet?
Millaisilla asioilla te helpotatte arkeanne? Käykö siivoja, tilatteko ruoat netistä kotiin tai jotain muuta vastaavaa? Onko lukijoiden joukossa vanhempia jotka ovat hiljattain palanneet koti vuoden/vuosien jälkeen työelämään? Miten on uusi arki lähtenyt rullaamaan.
Onneksi instagramilla kuvaaminen on nopeaa…
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.
Olen nyt ollut kuukauden sekä opiskelija- että kotiäiti. Esikoinen on osa-aikahoidossa päiväkodissa ja kuopus mummolassa, kun oon koulussa, mutta oon kyllä tajuttoman väsynyt tähän jatkuvaan suorittamiseen.
Meidän suurin apu on rakkaat ympärillä. Muistutan päivittäin itseäni, että pitää vaan pysähtyä, olla lasten kanssa ja sitä kautta saada itselleenkin hyvää oloa – kyllä ne kotityöt odottavat. 🙂 jaksamisia. <3
Komppaan Kaisaa, kirjoitan Gradua ja kaksi pientä poikaa. Ihan hulllunmyllyähän tämä on. Et ole ylsin.
Mulla myös kaksi pientä lasta ja kiirettä pitää, tosin hyvää sellaista. Aloitan koulun vasta ensi syksynä, joten siihen asti saan ’levätä’ 🙂 mieheni asuu helsingissä, joten mä hoidan arjen itsenäisesti
Mä palasin kolme viikkoa sitten opiskelijaksi, tosin vain kuudeksi viikoksi. Olen päivät terveysalanharjoittelussa ja aikaa ei tosiaan yli jää. Blogia olen tässä kuussa päivittänyt kerran 😀 onneksi mies on kotona isäkuukauden ajan, meillä nuorin on vasta 9kk. Tsemppiä ja jaksamista, tosiaan et oo yksin ruuhkien kanssa! 🙂
Meillä kolme lasta, ja nyt vasta viimeisen kohdalla olen oikeasti ollut äitiyslomalla. Esikoisen syntymän jälkeen aloitin opiskelut ja työharjoittelut, joita jatkui vielä toisen lapsen syntyessä. Kun keskimmäinen oli 1,7v palasin töihin lasten mennessä pph.lle. Nyt kolmannen lapsen ”vauva-ajan” olen saanut olla ”rauhassa” kotona, toki sitten koululaisen ja kerholaisen aikataulujen mukaan. Nyt tämän pahnan pohjimmaisen ollessa puolitoistavuotias on edessä taas paluu työelämään. Itse helpotan tulevaa palaamalla vain puolikkaalla työajalla töihin. Meilläkin on onneksi ihana pappa joka ottaa tytön hoitoon ja keskimmäinenkin on päiväkodissa vain 10pv/kk. Itse viimeksi pahimpiin ” ruuhka-aikoihin” koin auttavan sen että oikeasti teki sen mikä oli tärkeää ja ajankohtaista, eikä niin kuin minulla on tapana, valmistautua esim. elokuussa jouluun kun sitten jää ne elokuun hommat tekemättä. Tsemppiä teidän arkeen, kummasti sitä aikaa silti tuntuu aina jostain löytyvän 🙂
Meillä haetaan ruoat ulkoa ja siivotaan kun jaksetaan tai joka päivä vähän:) Ruuhkavuodet todellakin, työelämä vaan kiihdyttää tahtia, ihme että toisinaan ehtii/jaksaa kirjoitella blogia!
Been there done that! Kokopäivätyön ja mahdollisimman lyhyiden hoitopäivien yhdistäminen aiheuttaa ainakin meillä ihan jatkuvan kiireen – tai ainakin kiireen tunteen. Itse olen pyrkinyt priorisoimaan mahdollisimman paljon: en tee töitä kotona pojan ollessa hereillä, siivoillaan vähän kerrallaan ja viime syksynä meillä kävi myös siivooja pesemässä ikkunat. Tietyt kotihommat on silti pakko hoitaa, joten valitettavasti puuttuva aika nipistetään sitten yleensä omista harrastuksista kuten liikunnasta ja blogista.
Mua jännittää kans arjen sujuminen, tarkoitus olisi mennä tammikuussa töihin. Lapsi on silloin vähän alle kaksivuotias. Yhden lapsen kanssa olen saanut gradun tehtyä (no melkein kokonaan; olen tänä viikonloppuna yksin kotona ja tarkoitus on saada homma lopullisesti purkkiin), ruuat tehtyä ja kodinkin pidettyä melko siistinä. Homma alkoi kylläkin kunnolla toimia vasta siinä vauvavuoden lopulla. Ensi vuoden puolella toivon mieheltä suurempaa osallistumista kodinhoitoon ja lyhyempiä työpäiviä – nyt olen hoitanut paljon noita juttuja, koska olen kotona ollessani siihen paremmin venynyt. Mies tulee usein töistä vasta kun lapsi juuri menossa tai jo mennyt nukkumaan (liukuva työaika), joten sama tahti ei voi jatkua minun ollessani töissä myös. Onneksi omat päiväni tulevat työpaikallaolon osalta olemaan normaalia virkatyöaikaa lyhyempiä, tosin se tarkoittaa sitten kyllä sitä, että töitä on jatkettava vielä kotona iltaisin. Huh, hengästyttää jo ajatuskin tulevaisuudesta. Mitäköhän sitten, jos lapsia olisi useampia…
Siivooja! Vähentää stressiä ja parantaa parisuhdetta – ja nautin kun koti on puhdas. Meillä ulkopuolista siivousapua 4 h / vko, sekä pari kertaa vuodessa suurempi ekstrasiivous.
Mua pelotti töihinpaluu (oli tarkoitus mennä takaisin vuodenvaihteessa) niin että päätin jäädä kotiin vielä elokuun loppuun 2014. Silloin tytär on jo 2 v 9 kk. Siivousapua meillä on kerran kuussa 3 h. Suosittelen!
T. Sanna (Hannan sisko)
Palasin syyskuun alussa opuskeluihin, joissa on aika paljon läsnäoloa ja tentteihin lukeminen sekä kirjalliset työt siihen päälle. Ja tietenkin lapsi, kolme eläintä, partioryhmän vetäminen ja liikuntaharrastukset. Kiirettä pitää välillä.
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/09/25/opiskelijan-alati-muuttuvaa-arkea/
Meillä on 3 lasta. Esikoinen täyttää huomenna 5, keskimmäinen on 3 ja nuorin 1v5kk. Menin takaisin töihin elokuussa ja siitä asti on ollu ihan kauheaa hässäkkää. Meillä ei oo apuvoimiakaan lähellä, eli varahakijoita päiväkodista jne. ei oikein ole. Lapset ovat vielä 2 eri päiväkodissa, mulla täysin joustamattomat työajat ja n. tunnin työmatkat (julkisilla). Lisäksi päiväkodin johtaja oli sitä mieltä, ettei nuorin sais olla pitkiä päiviä hoidossa, joten yritetään tehdä kaikkemme, jotta lasten päiväkotipäivät olisivat mahdollisimman lyhyet. Tämä tarkoittaa sitä, että töitä tehdään lisää siinä vaiheessa, kun lapset saadaan nukkumaan. Kotitöistä ei oikein tuu mitään. Tällä viikolla tais olla pohjanoteeraus, kun syötiin yhtenä iltana kertakäyttöastioista, kun pesukonetta ei oltukaan laitettu päälle… Pakko on nostaa hattua miehelle, joka hoitaa lähes aina aamurumban yksin, kun minä lähden töihin ennen kuin muu perhe herää…
Vinkkejä mulla ei harmi kyllä ole, kun itsekin niitä kaipaan.
Juuri nyt olen mammalomalla ja aikaa on hieman enemmän kuin normaalisti. Tavallisesti, kun en mammalomaile, teen palkkatyötä kotoa käsin, 75% työajasta samalla kun hoidan lapsia, joista vanhin on eskarissa. Työpäiviin kuuluu palavereita ja kaikenlaista vääntämistä HYVIN joustavalla aikataululla. Työpäivät venyvät monesti yöhön. Lapset ovat kotona, eivät päivähoidossa, johtuen keskimmäisen vakavasta sairaudesta (joka on jo voitettu) mutta meillä jäi tämä kotihoitomalli päälle – ja se sopii meille!
Aikaa säästyy kun ei tarvitse kokata joka päivä, teen siis kerralla isomman erän kotiruokaa jonka voi vaikka pakastaa. Joskus on tingittävä nukkumisesta, koska pyykit sun muut pakolliset eivät odota ja isossa perheessä hommaa riittää vaikka mies osallistuukin kiitettävästi kaikkeen:) Vaatteet katsellaan eskarilaiselle illalla valmiiksi ulkotamineita myöten ja pyritään kaikessa hieman ennakoimaan.
Joskus on vaan todettava, että tänään ei ehdi ihan kaikkea ja priorisoitava, mutta monta vapaata tuntia vuorokaudessa ei tosiaan ole! Liikkumiselle pitää kuitenkin varata aikaa, se on tärkeää oman jaksamisen kannalta ainakin minulle. Palaveripäivinä saatan sutaista pikameikin naamalle ja tukan nutturalle, mutta videopalsuja varten ei tarvitse pukeutumiseen niin panostaa – siinäpä yksi tapa säästää aikaa…
Kumma kyllä, kolmen lapsen ja kiireisen elämän keskellä meillä jää päivittäin miehen kanssa myös yhteistä aikaa iltasella kahdestaan, kun lapsilla on suht jämäkkä iltarutiini. JOustavuutta vaatii meidän elämänmalli ja nyt sitä taas haetaan uusi rajoja kun number four syntyy:) Täysin rinnoin (hahaa, varsinkin kun alan imettää…) yhdyn tuohon lisätuntitoiveeseen:)
http://mamainprogess.blogspot.fi/
Täällä samat mietinnät. Just 2 täyttänyt pikkumies ja eskalainen…työt alkaisi alkuvuodesta. Tykkään pitää kämpän siistinä ja tehdä ruuatkin itse (toki mieskin auttaa). Minulla osittainen vuorotyö ja voi olla,että en ehdi nähdä lapsia illalla ollenkaan hereillä 🙁
mutta vielä luotan,että asiat jotenkin järjestyy 🙂
Ihana 2-vuotiskakku! Miten olet tehnyt sen?
Palasin töihin lapsen ollessa 9kk. Onneni on vuorotyö ja 12tunnin työvuorot, joiden ansiosta minulla on myös pitkiä vapaita ja ehdin viettää lapsen kanssa aikaa kotona. Arkea helpottaa, kun teemme joka viikolle lukujärjestyksen johon merkataan harrastusten lisäksi myös kauppapäivät. Ilman suunnittelua elämä olisi aika hullunmyllyä!