HAASTEEN JÄLKEEN

12/08/2013

abeautifulbody2

Kaksi viikkoa sitten pistin aluilleen A beautiful Body haasteen. Inspirpoduin Jade Beallin kauniista ja totuudenmukaisista kuvista. Tiesin kyllä että meitä on kaikenlaisia, isoja, pieniä, pitkiä, pätkiä ja kaikkea siltä väliltä. Silti koin kuvia katsellessa jonkinlaisen oivalluksen. Minä näytän nyt tältä ja sen sijaan että murehtsin ja häpeilisin asiaa voisin mielummin olla tyytyväinen itseeni ja hyväksyä itseni paremmin juuri tällaisena.

Haasteen perimmäinen ja tärkein tarkoitus olikin saada ihmiset hyväksymään itse itsensä. Kun ihminen arvostaa itseään, on mielestään ja vartalostaan helpompi pitää myös huolta jatkossa. Valitettavan moni nainen häpeää vartaloaan niin paljon että se jopa haittaa normaalia elämää, ei kehdata tehdä asioita. Miksi niin moni nainen kiusaa itseään, haukkuu, vähättelee ja kohtelee muutenkin huonosti? On tosi surullista että kaikennäköiset naiset ovat saattaneet vihata vartaloitaan jo teini-iästä saakka, vuosien ajan.

abeautifulbody4

Itsensä hyväksymisen lisäksi halusin tuoda esille sen miten erillaisia vartaloita meillä kaikilla on. Median luoma kuva ihannevartaloista kuin vastaa vain hyvin pientä osaa meidän kaikkien tavallisten naisten vartaloista. Koska myös raskauden tuomat muutokset vartalossa ovat itselleni edelleen ajankohtaisia, eikä niistä ole mielestäni tarpeeksi puhuttu (lue yhtään), halusin tuoda sitäkin asiaa esille.

Haastoin kaikenlaiset naiset, synnyttäneet ja synnytämättömät, kertomaan ajatuksiaan omasta kehostaan ja sen muutoksista vuosien mittaan. Kuvan kanssa. Ja voi kuinka upeasti moni otti heti haasteen vastaan.

Tunsin että A Beautiful Body Haaste on hyvä juttu, mutta en voinut kuvitellakaan miten suureksi se paisuisi ihan hetkessä. Etenkin ensimmäiset päivät olivat ihan huikeita. Sain sadoittain kommentteja ja viestejä. Luin niitä liikuttuneina ja kokoajan tuli lisää. Jo toisena päivänä juttu oli iltapäivälehdessä ja radiossa, kolmantena toisen iltapäivälehden kannessa. Sain haastattelupyyntöjä, jutusta puhuttiin eri medioissa, blogi vilahti MTV3 uutisissa. Mutta kaikkien hienointa oli rohkeat naiset jotka ottivat osaa haasteeseen (laskujeni mukaan 216 kpl). Ja etenkin se hienous mitä siitä seurasi.

Monet näistä naisista, lähes kaikki, kertoivat tuntevansa enemmän tai vähemmän negatiivisia tunteita omaa kehoaan kohtaan. Se on liian paksu, vääränmuotoinen, liian laiha, liian muhkurainen, liian arpinen, liian lyhyt tai on liian pienet tissit, tai liian isot, tai eripariset tai ihan erilaiset kuin muotilehtien malleilla. Monet näistä naisista olivat painineet ulkonäköpaineiden kanssa jo vuosikaudet. Eikä todellakaan raskauden tai imetyksen tuomat muutokset vartalossa näitä paineita ollut helpottanut.

abeuautifulbody1

Mutta mitä tapahtuikaan kun nämä naiset paljastivat nämä ”vääränlaiset” vartalonsa satojen tuhansien ihmisten nähtäväksi. Ne alkoivatkin näyttää kauniilta. Nämä naiset saivat saivat kauan kaivattua hyväksyntää – mikä tärkeintä, itseltään. Enään se oma vartalo ei tuntunutkaan niin kauhealta vaan nähtiin myös ne hyvät puolet.

Myös muut kuin haasteeseen osallistuneet lähtivät ihanasti mukaan, monille sateli paljon kauniita ja kannustavia kommentteja. Myös pelkästään toisen kuvia katselleet ja tarinoita lukeneet kokivat viimeistään nyt herätyksen omalla kohdallaan. Oli hienoa kuulla usemmalta ihmiseltä että haasteen rohkaisemana he uskalsivat vaikka ensimmäistä kertaa mennä rannalle bikineissä.

Suuri mediahuomio toi tietysti tullessaan myös eriäviä mielipiteitä. Mutta väliä ei ole sillä hyäksyykö Pertsa 48v Mynämäeltä ylipainon tai raskausarvet, vai onko neiti Anonyymin mielestä väärin osallistua haasteeseen jos on hoikka. Väliä on sillä että jokainen nainen hyväksyy itse itsensä, tuntee olonsa hyväksi ja sitä kautta voi jatkaa oman kehonsa kehittämistä jos sellaiseen on tarve. Vaikka minäkin kerroin olevani nyt sinut itseni kanssa ei se tarkoita ettenkö tahtoisi pitää huolta itsesäni, kuntoilla, syödä terveellisesti ja sitä kautta pudottaa painoa. Mutta jos tuntee olonsa paskaksi on sellainen aika hiton vaikeaa.

abeautifulbody3

Lämmin kiitos vielä kerran kaikille haasteeseen osallistuneille. Olen yrittänyt kiittää teitä kaikkia henkilökohtaiseti ja vastata kaikkiin viesteihin, mutta valitettavasti ajallisesti minulla ei vaan ole ollut resursseja siihen. Kiitos kiitos kiitos kuitenkin teille kaikille, ilman teitä tätä kaikkea hyvää ei olisi tapahtunut. Kiitos myös kaikille kauniista sanoistanne tänne, muihin blogeihin sekä facebookkin kommentoineille!

Alkuperäinen haaste löytyy TÄÄLTÄ, siitä seuraavan päivän hämmästelyt TÄÄLTÄ, kaikkien haasteeseen osallstuneiden kuvat ja tarinat TÄÄLTÄ. Niin ja jatkossa voit seurata blogiani vaikka TÄTÄ kautta.

Olisi tosi ihana kuulla vielä mietteitänne tästä kaikesta näin pari viikkoa haasteen jälkeen.


16 Responses to “HAASTEEN JÄLKEEN”

  1. RouvaS sanoo:

    Te olette kaikki upeita ja rohkeita naisia! Itse en haasteeseen uskaltanut omalla kuvallani osallistua. Kuvat otin, mutta ne jäivät puhelimeeni vain minua itseäni varten. Yritän opetella rakastamaan muotojani. Helppoa se ei ole, sillä elämä on jättänyt jälkensä. Ei niinkään ylipainoa, mutta muistoja raskauksista. Lähes isättömänä kasvaneena, en ole saanut pienenä olla kenenkään erityinen kaunis prinsessa ja ensimmäinen poikaystävä jopa otti minusta kuvan ja kuvankäsittelyohjelmalla muokkasi sen sellaiseksi, millainen minun olisi pitänyt olla. Onneksi minulla on nyt ihana aviomies, jolle riittän tällaisena. Ehkä jonain päivänä riittän itsellenikin. Kiitos tästä haasteesta ja kaikista upeista tarinoista!

  2. Tämä haaste jäi mieleen! Heti seuraavana aamuna lähdin mukaan pallomaha-kuvalla ja samana päivänä syntyi neljäs lapsemme. Osittain lienee haasteen ja rohkeiden naisten ansiota, että tämä synnytyksen jälkeinen muhkuraisen löllö vartaloni ei ole minua ahdistanut. Tämähän toimii! Synnytin ihanan vauvan, jota nyt imetän.
    Jonkin verran sain kommentteja (positiivisia kaikki) kuvastani, mutta kukaan tosi elämän tuttu ei ole mitään sanonut, vaikka käyvät joskus blogia lukemassa..

  3. siilis sanoo:

    Mä en muuten omaani bongannu lainkaa. huippuhaate todentotta. lakkas akka äkkiä murehtimasta arpiaan kun näki että niit on muillaki :)n tuolta fb:stä

  4. Juuli sanoo:

    Ihana teksti Minttu tämäkin, sä olet taitava kirjoittamaan <3! Ja kiitos vielä, että laitoit tämän haasteen liikkeelle ja nostit ulkonäköasian parrasvaloihin hieman erilaisesta näkökulmasta, mistä on totuttu. Ja yhtälailla kiitos kaikille haasteeseen vastanneille. Tää oli kyllä huippu juttu :)!

  5. supervain sanoo:

    Kiitos sulle ihana Minttu! t. ekan kuvan tatuointiräpylä! 🙂

  6. MuijaA sanoo:

    Aivan mahtava haaste. Kiitos Minttu ja muutkin naiset. 🙂 Hiukan se kyllä jänskätti laittaa itestä sellasia kuvia, varsinki ku on koko ikänsä ollu kiusattu ja ihan koti oloista asti lähtenyt riittämättömyyden tunne kropan suhteen. Isä anto aikanaan hyvää esimerkkiä miten nainen ei koskaan ole tarpeeksi.
    Onneksi minulla on ollut rinnalla mies tukemassa minua ja tämä haaste oli piste i:n päälle, että omatuntoni on alkanut kohisemaan ylöspäin. Kaikki on kauniita omalla tavallaan ja eihän se ulkoinen kauneus ole edes tärkeintä. 🙂
    Mahtava juttu ja olen ylpeä kaikista rohkeista naisista jotka vastasitte haasteeseen ja sitä myöden saitte minutkin osallistumaan. Kiitos!

  7. Tää herätti kyllä paljon hyvää pohdintaa ja keskustelua – ja yleistä hyvää fiilistä. Eli kiitos Minttu!

  8. Minullekin kävi juuri niin, että viime viikolla eksyin rannalle ensimmäisen kerran tänä kesänä. Hetken katseltuani ympärilleni erilaisia vartaloita ihaillen totesin, että ei noikaan jos en minäkään. Bikinit päällä uimaan vaan. Enemmän normaaleja naisia rannoillekin tarvitaan. 🙂

    Ja jos sattuu jonkin sortin ulkonäköahdistus koputtelemaan olalle, niin on helppo palata haasteen ja kuvien aikaansaamiin positiivisiin tunnelmiin. Kummasti mieli paranee ja keskittyy taas olennaiseen.

    Eli kiitos vielä kun laitoit haasteen kasaan. <3

  9. Mä olen omasta mielestäni aika positiivinen ihminen, alunperin olinkin varma kohta se arvostelu alkaa. No alkoihan se mutta päälimmäiseksi jäi se positiivisuus. Upeeta me naiset ja upeeta että aloitit ketjun.

  10. jenni sanoo:

    Tämä haaste sai aikaan niin paljon hyvää. Omakin kroppa tuntui jotenkin vähemmän ikävältä kun tajusin että meissä kaikissa taitaa olla raskauksien jäljiltä eroa entiseen. 🙂

    Mulla ei vielä silloin ollut blogia, mutta olisin niin kovasti halunnut osallistua haasteeseen! Mutta siitä sainkin innostuksen, ja jo pari vuotta mielessä pyörinyt ajatus omasta blogista pyörähti käyntiin. 🙂 Ekan julkaisun lopussa mainitaan myös Mami Go Go. 😉
    http://aitipaapoo.blogspot.fi/2013/08/lahtolaukaus-vielakin-vahan-epauskoinen.html

  11. Kirjoituksesi innoitti ravitsemuksen ja syömishäiriöhoidon ammattilaisen
    pohtimaan naiskehon saloja:
    http://lounaallaravitsemusterapeutinkanssa.blogspot.fi/2013/08/ihmeellinen-ja-ihana-naisvartalo.html

  12. Mysteria sanoo:

    Kiitos Minttu ja te todella rohkeat ja kauniit naiset!
    Olisin itse halunnut myös osallistua kuvallani, mutta rohkeus loppui kesken.
    Minulla on ns. diastasi recti, jonka syystä vatsa on kuin iso pallo (illalla isompi kuin aamulla) ja kolmannen lapsen jälkeen sain kaupan päälle vielä roikkuvan nahan tuohon pikkuhousujen päälle. Diastasi recti tuli toisen lapsen jälkeen.

    Olen normaalipainoinen ja tiedän, ettei tätä saa korjattua kuin kalliilla abdominoplastia leikkauksella, mihin ei ole rahaa eikä uskallustakaan.

    Häpeän vatsaani todella paljon ja yritän piilottaa epämuodostunutta muotoani vatsaa tiukentavien bodien ja paitojen alle.
    En tunne oloani hyväksi kehossani.
    Kun pidän tiukentavaa vaatetta päällä tunnen olevani kuin liian iso makkara liian pienessä kuoressa ja ilman sitä kärsin issias kivuista. Vatsalihakset kun ovat karanneet kuuden sentin päähän toisistaan, joten ei niistä ole tukemaan selkääni. Sen lisäksi kärsin tahattomista ilman karkailuista ja muutenkin ilmaa tuntuu kertyvän vatsaan normaalia enemmän. Kiitos epäonnistuneen alatiesynnytyksen.

    Apua ei tunnu tähän saavan mistään. Osa lääkäreistä luulee tätä tyräksi, mitä se ei ole. Neuvolan henkilökunnalla ei tuntunut olevan minkäänlaista tietoa koko diastasis rectin olemassa olosta. Mikä on saanutkin miettimään sitä, kuinka moni muu kärsii tästä samasta tietämättä mistä vatsan outo muoto johtuu.

    Tämä haaste ja muiden kuvien katselu on ollut kovin terapeuttista – kiitos siitä teille kaikille, jotka uskalsivat lähteä mukaan haasteesee ja eritoten Mintulle.

    Teidän ansiosta pystyn itsekin olemaan hiukan armollisempi itselleni.

  13. […] pois, en aio osallistua äitien paljastushaasteeseen. Sen sijaan paljastan, miltä tuleva kotimme näyttää nyt riisuttuna. Purkamisen edetessä alkoi […]

  14. Paula O sanoo:

    Hei Minttu! Kirjoitin aiheesta hieman jälkijunassa – kiitos mielenkiintoisen keskustelun herättämisestä. Vallilan Irma

    https://www.menaiset.fi/artikkeli/blogit/vallilan_irma/irma_ei_riisu

  15. Lähdinpä itsekin pyörittelemään vielä aihetta omalla tontillani vielä. 🙂 On se vaan niin paljon saanut aikaan. <3

  16. Jaana Virén sanoo:

    Hieno ja Rohkea haaste <3
    Kiitos etenkin siihen osallistuneille .. Se jos mikä osoittaa,että on Naisia, jotka hyväksyvät ja rakastavat kehoaan juuri sellaisenaan…elämän jäljet ne vain näkyvät kehossammme tavalla jos toisellakin…itse kehtaan kyllä vielä 50 vuotiaanakin kahden lapsen kehooni jättämien jälkienkin jälkeen kulkea bikineissä ja koen vartaloni muutamien arpienkin kanssa kauniiksi..olen kuitenkin liikunnallisesti jotain tehnyt sen eteen, MUTTA ne raskauden tuomat muistot SAAVAT näkyä, sen mitä näkyy…vatsassani on IHANA pehmeä kohta, vaikkakin muuten olen hyvin hoikka…TÄRKEINTÄ on ITSE HYVÄKSYÄ oma vartalonsa "virheineen"…. NAUTITAAN ENEMMÄN ITSE ELÄMÄSTÄ ja RAKASTETAAN ENEMMÄN ITSEÄMME sekä KEHOAMME SELLAISENAAN <3

    =Jaana

Kommentoi