UPEAT, KAUNIIT JA ROHKEAT

31/07/2013

Kaksi viime päivää ovat olleet ihan mielettömiä. Julkaisin manantaina edellisiltana keksineeni jutun, A Beautiful Body haasteen. Latasin itsestäni aamu-unisen, puolialastoman kuvan jossa paljastin liikakiloni, selluliittini ja rujon vatsani raskausarpineen. Ja haastoin muut tekemään saman.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Idea haasteessani oli mielestäni tärkeä ja ajankohtainen. Niin moni nainen häpeilee vartalooaan, on saattanut tehdä sitä vuosikausia kuten minä. Media luo monelle hirvittävät ulokäköpaineet photoshoppaitune kuvineen. Jo lapsena syntyy käsitys siitä millaisen vartalon tulisi olla. Tuntuu että enään harvemmin ja harvemmin misään näkyy meitä ihan tavallisia naisia. Tai naisia joihin vaikkapa raskaus on jättänyt jälkensä. Kuinka moni teini tai sinkkumies tietää miltä synnyttyttäneen naisen vartalo oikeasti usein näyttää?

On hirvittäin helpottavaa huomata että suurinosa muistakin naisista on samassa tialnteessa, vaatteiden alta saattaa paljastua arpia, muhkuroita, yli -tai alipainoa. Juuri ehkä siksi tämä haaste sai hetkessä niin suuren suosion. Toisten kuvia ja tarinoita lukiessa oma kynnys tehdä sama perässä hälvenee. Moni on kertonut haasteeseen mukaan lähtemisen olleen hyvin terapeuttista ja heti sen jälkeen oma suhtautuminen omaan kehoonsa on ollut jo parempi.

BBH-RIIKKA

Positiivista ja rohkaisevaa palautetta on tullut enemmän kun olisin ikinä uskonut. Olen lukenut omia sekä muiden kommentteja kyyneleet silmissä ja iho kananlihalla. Niin minua kuin monen monta muutakin naista ollaan kustuttu upeaksi, kauniiksi ja rohkeaksi.

Haasteen tarkoituksena on levittää suvaitsevaisuutta, laajentaa ulkonäkökuvaa ja kertoa ihmisille miltä tavallinen, synnyttänyt nainen näyttää. Mukaan haasteeseen saa tulla juuri sellaisena kuin on. Ja tottakai myös muutkin kuin synnyttäneet naiset saavat tähän halutessaan osallistua, näkyväthän ne elämisen, iän ja sairauden tuomat merkit myös muissakin kehoissa.

BBH-epätodellista1

Olen todella häkeltynyt ja otettu siitä miten niin moni on rohkeana lähtenyt haasteeseen mukaan. Tarinat ja kuvat ovat olleet hyvin koskettavia ja kauniita. Vosin ylistää teitä vaikka koko illan. Kaikkien mukaan haasteeseen lähteneiden postauksia julaisen takaiseen tahtiin blogin Facebook sivuilla. Minulle voi edelleen lähettää kuvan ja tarinan myös suoraan sinne tai sähköpostitse.

Kiitos kaikki upeat, tosielämän kauniit ja rohkeat. Jaetaan tätä edelleen. Alkuperäinen haaste löytyy TÄÄLTÄ.

BBH-ESSI

Kuvissa upeat Elsa, Riikka, Sini ja Essi <3

ps. Moni löysi eilen ensimmäistä kertaa blogiigini ja kyselikin että miten sitä voi jatkossa seurata. Helpoiten vaikkapa Bloglovinin kautta.


BEAUTIFUL BODY HAASTE

29/07/2013

Näin muutama viikko sitten kuvia A Beautiful Body Projectista. Projekti lähti käyntiin kun valokuvaaja Jade Beall saatumalta näki ravintolassa ollessaan pöytien välistä pujahtavan naisen raskauasarpisen vatsan. Hän ymmärsi että muillakin, ihan tavallisilla ihmisillä voi olla raskauden runtelema vartalo ja lehdissä näkyvät kauneusihnateet eivät ole kovin realistisia. Hän itse oli kovin epävarma omasta raskauden jälkeisestä vartalostaan ja masentunutkin asiasta. Hän otti itsestään muutaman kuvan ja laittoi ne nettisivulleen. Pian niin monelta samassa tilanteessa olevalta naiselta oli tullut yheydenottoja kuvata myös heitä, että kuvista ja näiden naisten tarinoista ollaan nyt tekemässä kirja.

Beautiful Body Pjoject on mielestäni moneltakin kantilta katsottuna hyvin upea juttu. Kirjaan on kuvattu erilaisia naisia, jotka kaikki kertovat jonkun tarinan. Nämä kuvat ja tarinat ovat hyvin koskettavia. Ja kauniita. Niistä heijastuu se, että jos ihminen tuntee olonsa hyväksi näyttää hän myös ulospäin säteileveän kauniilta. Ja sillä asialla ei ole mitään tekemistä raskusarpien, kilojen tai roikkuvien rintojen kanssa. Nämä kuvat myös rikkovat hienosti photoshoppattuja kauneusihnteita.

Kuvat tuovat jonkinlaista toivoa myös muille, raskauden jälkeistä vartaloaan häpeäville naisille. On jollain tapaa hyvin lohduttavaa nähdä muiden synnyttäneiden naisten vartaloita. Huomata että minä en ole yksin teepussieni tai roikkuvan vatsanahan kanssa.

Kuvia saisi katsoa myös muutkin kuin synnyttäneet naiset. Tulevat äidit sekä tietysti myös miehet. Jospa pikkuhiljaa kauneusihanteita saisi näin muokattua terveempään, luonnollisempaan ja hyväksytympään suuntaan. Vähintäänkin aluksi niin että erikokoiset ja näköiset tuntisivat itsensä hyviksi ja kauniiksi ”virheistä” huolimatta – olivat ne sitten iän, elämän, sairauden tai raskauden mukanaan tuomia tai aina osana vartaloa olleita. Tässä olisi myös hyvä roolimalli omille lapsillemme.

Siitä syystä heitänkin nyt teillle kaikille upeille blogisiskoille aika vaativan haasteen Beautiful Body Book henkeen.
Olisi todella hienoa jos moni lähtisi mukaan ketomaan oman pienen tarinansa. Kuvan kanssa.

Minä aloitan.

abeutifulbodyprjojecthaasteminttu

Tässä olen minä kahden lapsen jälkeen. Tänä aamuna. Molemmissa raskauksissa lihoinkolmekymmentä kiloa. Ensimmäisen raskauden loppupuolella ilmestyivät arvet. Kaupanpäälle sain vielä sektioarven jonka myötä koko vatsani muoto muuttui. Toisen raskauden jälkeen vatsa ei ikinä palautunut entiseen malliinsa. Arpia on muuallakkin, mutta vatsassa eniten. Häpesin vatsaani pitkään ja huomasin kyllä ihmisten, toisten naisten, kauhistuneet katseet uimahallin pesuhuoneeessa.

Olen ollut pitkään kovin epävarma vartalostani. Olen aina ollut kurvikas, mutta valitettavasti nuorena kuvittelin sen tarkoittavan sitä että olen lihava. Olen laihduttanut ensimmäisen kerran neljännellä luokalla.
Kuitenkin vaikka raskaus ja imetys on muuttanut vartaloani hirvittävän paljon, olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä itseni paremmin. Kurveista, arvista, selluliitista ja makkaroista huolimatta. Ja se tuntuu aika hemmetin hyvältä. Olen ollut julkisesti bikineissä ja käyttänyt lyhyitä hameita paljassäärin – se on jotain mitä vaikka viime kesänä en olisi kehdannut tehdä. Olen ollut varma itsestäni, tässä minä nyt olen ja minä näytän tältä. Joku toinen näyttää erilaiselta, se on hieno juttu eikä tee minusta yhtään sen huonompaa.

Olkaa rohkeita ja lähtekää mukaan, leviteteään tätä juttua yhdessä ja ollaan ylpeitä itsestämme juuri sellaisina kun olemme!

Beautiful Body haaste on siis heitetty. Ihana jos linkittäisitte omat tarinanne myös minulle, mielellään jakaisin ne myös blogini facebook sivujen kautta. Mukaan saa liittyä myös ilman blogia, silloin tarinat voitte lähettää suoraan minulle Facebookkiin tai sähköpostilla.

Beautiful Body Projectin koskettava video löytyy täältä (katsokaa tämä!!) ja nettisivut täältä.


MEIDÄN VAUVA

26/07/2013

meidanvauvaIMG_4990meidanvauvaIMG_5001meidanvauvaIMG_5014

Tiesittekö että meillä on vauva?
Elvis 1v 9kk. Juo maitonsa tuttipullosta unille mennessä. Tutista sentään luovuttiin kesän alussa.

On jännä miten erilailla Kaapon kanssa pullosta vieroittaminen aloitettiin jo ennen vuoden ikää. Olin tosi tiukka siitä, ettei niin iso lapsi saisi enään unimaitoaan, eikä todellakaan tuttipullosta. Vähän hävettää myöntää, että leikkikerhossa katsoin silloin kauhuissani miten puolitoistavuotias lapsi joi lounaan päälle maidot pullosta. Nykyisin olen paljon paljon myötämielisempi. Viimeistään toisen lapsen myötä sitä kai luopuu kaikista perjaatteistaan.

Olen sitä mieltä että jos jollain tavoilla saa helpotettua ja rauhoitettua arkea, ja muutenkin elämää niin Go for it! Oli kyse sitten unimaidoista, viereen nukuttamisesta, leluista ruokapöydästä tai mistä tanahsa muusta joka ei uhkaa henkeä. Se on ihan OK ja jokaisen oma asia.

Silti maitopullon antaminen julksella paikalla aina vähän nolottaa. Tuntuu että asiaa pitää aina selitellä, maitoa vauvalle heh-heh… -taitaa olla yleisin. Ihan oikeaksi puolustuksksi sanottakoon se, että pullosta vireroittamista ei ole tehty sillä niin moni muu asia on muuttunut pienten elämässä hiljattain. Oli muutto, kuukauden reissu espanjaan (jolloin vieroiteltiin tutista) ja nyt oppiminen uuteen arkeen kahden kodin välillä. Mielestäni on ihan oikeutettua että Elvis saa kaiken mahdollisen lohdun ja turvan mitä vain voimme tarjota, vaikka sitten siitä tuttipullosta.

Sen verran pitää vielä noista Lifefactoryn lasipulloista sanoa, että ovat ihan loistavia! Nyt kohta kahden vuoden käytön jälkeen ne ovat edelleen kuin uusia, samaa tuskin voisi sanoa muovipulloista. Täysimetin Elvistä 7 kuiseksi ja kokonaan imetyksen lopetin tämän vuoden alussa, pullot ovat kuitenkin olleet lähes alusta saakka myös käytössä vaikka kun olen ollut omilla menoillani.

Missä iässä ja miten teillä on tuttipullo ja unimaito vieroitus tehty, jos sellaisia on ollut käytössä?