Olen kirjoittanut tätä blogia kohta kaksi vuotta. Aloitin tammikuussa 2011. Ajatuksenani oli kirjoittaa lapsiperhe-elämästä ja äitinä olemisesta, niin kuin sen itse näen ja koen. Ja se ajatus on kantanut tähänkin saakka. Olen aina pitänyt kivoista ja persoonallisista vaatteista, ollut kiinnostunut sisutuksesta ja kulttuurista. Ja se näkyy vieläkin elämässäni, samoin kun täällä bloginkin puolella. Nyt kiinnostus on vain enemmän lasten vaatteissa, käytännöllisyydessä ja kestävyydessä. Toki silti arvostan vaikkapa hyvää muotoilua ja ulkonäköä ylipäätään. Mutta aika mutsihan mä olen, kaikinpuolin. Ja pidän siitä.

Koska ennen bloggaamisen aloittamista en juurikaan ollut lukenut blogeja tai ollenkaan seurannut niitä, en osaa sanoa kuinka blogit ovat muuttuneen näiden muutaman vuoden aikana. Mutta käsittääkseni äitiysblogeista on tullut suurempia, ne ovat kasvattaneet suosiotaan ja alkaneet kiinnostamaan yhä useampia. Myös mainostajat ovat huomanneet tämän ja nykyisin myös mammabloggareita kutsutaan tapahtumiin, siinä missä muotiblogejakin on kutsuttu jo vuosia. Monet sanovat että isompia äitiysblogeja ollaankin jo kaivattu markkinoille. Ja vuoden alussa avautuukin ensimmäinen portaali äitiysblogeille.

Blogin kirjoittaminen on antanut itselleni paljon. Enkä nyt siis tarkoita yhteystökumppaneita tai muilta manostajilta saatuja tuotteita tai skumpantäytteisiä tapahtumia, vaan jotain paljon enemmän. Olen huomannut nauttavani kirjoittamisesta,  (aika hassuahan kyllä on että lukihäiriöinen kirjoittaa julkista blogia) ja kehittyneeni kirjoittajana. On hyvä saada purettua ajatuksia ja tuntoja ylös. Ja hienoa siinä on se, että niin tekemällä ilahdutan myös muita. On aivan mahtavaa jos tekstini auttavat tai tuovat uusia näköulmia asioihin. Monet lukijat ovat saaneet blogista hyviä vinkkejä, ja toisinpäin. Vaikka blogin kirjoittamien on kivaa, en tiedä kuinka pitään sitä jaksaisi tehdä ilman teitä.

Blogin kautta olen myös tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. Monella heistä on myös oma blogi, on mukava kun voi jutella blogin pitämisestä ja siihen liityvistä ilmiöistä jonkun kanssa joka on samassa veneessä. Ja samalla huomata että he kaikki ovat myös aivan tavallisia ihmisiä, kuten minäkin. Useimmilla kun on myös samat elämäntilanteet ja kiinnostuksen kohteet, on juttuun pääseminen käynyt nopeasti.

Mutta vaikka blogi tuo paljon hyvää, voi se tuoda huonoakin. Onneksi äitiblogeissa ei oikaestaan ole samankaltaista ilmiötä, kun vaikka muotiblogeissa. Jossa siis kirjoittavat haukkuvat ja piikittelevät avoimesti toisiaan, tappelevat ja pistävät ystävyyssuhteista poikki. Hyrr, ei sellaista meidän genreen kiitos.

Parasta siis ovat kaikki ihmiset joihin olen saanut blogin ansioista tutustua. On ihana lukea kommenttejanne, tuntuu hienolta että joskus jaatte kommenttilaatikkoon hyvinkin henkilökohtaisia asoita. Tai kiitätte hyvästä kirjoituksesta. Tai huikkaatte tien toiselta puolelta että ”sulla on ihana blogi!”.

Blogin kautta olen myös päässyt mukaan vaikka minkälaisiin tapahtumiin ja tilaisuusiin. Ehkä siellä luoduista suhteissa tulee olemaan hyötyä, molemmin puolin, vielä joskus jatkossakin. Eikä pelkästään vain blogiin liittyen. Olen saanut bloggaamisesta satunnaisesti myös palkkaa. Minulta on tilattu kirjoituksia tai sovittu markkinointiyhteistyöstä. Olen lähtenyt mukaan aina vain sellaisiin juttuihin joihin oikeasti uskon, joista voin kertoa rehellisesti ja joista uskon olevan hyötyä myös lukijoilleni. Näiden juttujen kirjoittamiseen ja kuvaamiseen menee useinmiten useampi tunti. Ja mainostajien saama hyöty on todella suuri. Siksi otan palkkion työstä vastaan ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia. Jos joku mainostaja pyytää minua kirjoittamaan jutun, jutun joka hyödyttää heitä suuresti ja joka jää internettiin ikuisesti on minulla oikeus järkevään korvaukseen. Viimeksi sain palkaksi lahjakortin, jolla ostin lampun. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja lukijat saavat rehellisen mielipiteeni ja kokemuksen vaikkapa tässä tapauksessa pyykinpesuaineesta. On myös hieno juttu, että minulla on mahdollisuus tehdä tällaista, että yritykset ovat kiinnostuneita ja pitävät blogistani. Moni yritys on myös huomannut saman kuin minä itse, että vaikka minulla ei blogissani satoja tai tuhansia rekisteröityneitä lukijoita, korvaa laatu määrän. Lukijani ovat aktiivisia, laatutietoisia ja ihan oikeasti hurjan hyviä tyyppejä!

Myös Kaapoa ja Elvistä blogi on vienyt. Molempia on pyydetty malleiksi ja haastateltaviksi lehtiin, kuten Kaksplussaan ja Vauvaan. Ja tietysti hekin saavat sitten palkkaa näistä. Perjantaina juuri tuli Vauva-lehdestä iso kirjalähetys Elvikselle.

Se miksi alunperin lähsin tätä postausta kirjoittamaan oli siis se, että on ollut mahtavaa kirjoittaa tätä blogia, mutta se ei olisi mitään ilman teitä. Kiitos ihanat kaikki lukijat! Haluan myös rehellisesti kertoa, kun välillä joku kysyy, mitä saan mainosyhteisöistä ja miksi niitä blogissa näkyy. Ihan huippuja kuvoita on tulossa jatkossakin, toivottavasti blogi jatkaa kehittymistään, mutta pitää kuitenkin saman linjan kuin ennenkin.

Olisi myös kiva kuulla mitä te olette saaneet näistä minun kirjoitteluista ja kuvistani?

Blogi vei äidin askartelemaan joulukoristeita, syyskuussa.