BLOGI VIE JA BLOGI TUO

31/10/2012

Olen kirjoittanut tätä blogia kohta kaksi vuotta. Aloitin tammikuussa 2011. Ajatuksenani oli kirjoittaa lapsiperhe-elämästä ja äitinä olemisesta, niin kuin sen itse näen ja koen. Ja se ajatus on kantanut tähänkin saakka. Olen aina pitänyt kivoista ja persoonallisista vaatteista, ollut kiinnostunut sisutuksesta ja kulttuurista. Ja se näkyy vieläkin elämässäni, samoin kun täällä bloginkin puolella. Nyt kiinnostus on vain enemmän lasten vaatteissa, käytännöllisyydessä ja kestävyydessä. Toki silti arvostan vaikkapa hyvää muotoilua ja ulkonäköä ylipäätään. Mutta aika mutsihan mä olen, kaikinpuolin. Ja pidän siitä.

Koska ennen bloggaamisen aloittamista en juurikaan ollut lukenut blogeja tai ollenkaan seurannut niitä, en osaa sanoa kuinka blogit ovat muuttuneen näiden muutaman vuoden aikana. Mutta käsittääkseni äitiysblogeista on tullut suurempia, ne ovat kasvattaneet suosiotaan ja alkaneet kiinnostamaan yhä useampia. Myös mainostajat ovat huomanneet tämän ja nykyisin myös mammabloggareita kutsutaan tapahtumiin, siinä missä muotiblogejakin on kutsuttu jo vuosia. Monet sanovat että isompia äitiysblogeja ollaankin jo kaivattu markkinoille. Ja vuoden alussa avautuukin ensimmäinen portaali äitiysblogeille.

Blogin kirjoittaminen on antanut itselleni paljon. Enkä nyt siis tarkoita yhteystökumppaneita tai muilta manostajilta saatuja tuotteita tai skumpantäytteisiä tapahtumia, vaan jotain paljon enemmän. Olen huomannut nauttavani kirjoittamisesta,  (aika hassuahan kyllä on että lukihäiriöinen kirjoittaa julkista blogia) ja kehittyneeni kirjoittajana. On hyvä saada purettua ajatuksia ja tuntoja ylös. Ja hienoa siinä on se, että niin tekemällä ilahdutan myös muita. On aivan mahtavaa jos tekstini auttavat tai tuovat uusia näköulmia asioihin. Monet lukijat ovat saaneet blogista hyviä vinkkejä, ja toisinpäin. Vaikka blogin kirjoittamien on kivaa, en tiedä kuinka pitään sitä jaksaisi tehdä ilman teitä.

Blogin kautta olen myös tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. Monella heistä on myös oma blogi, on mukava kun voi jutella blogin pitämisestä ja siihen liityvistä ilmiöistä jonkun kanssa joka on samassa veneessä. Ja samalla huomata että he kaikki ovat myös aivan tavallisia ihmisiä, kuten minäkin. Useimmilla kun on myös samat elämäntilanteet ja kiinnostuksen kohteet, on juttuun pääseminen käynyt nopeasti.

Mutta vaikka blogi tuo paljon hyvää, voi se tuoda huonoakin. Onneksi äitiblogeissa ei oikaestaan ole samankaltaista ilmiötä, kun vaikka muotiblogeissa. Jossa siis kirjoittavat haukkuvat ja piikittelevät avoimesti toisiaan, tappelevat ja pistävät ystävyyssuhteista poikki. Hyrr, ei sellaista meidän genreen kiitos.

Parasta siis ovat kaikki ihmiset joihin olen saanut blogin ansioista tutustua. On ihana lukea kommenttejanne, tuntuu hienolta että joskus jaatte kommenttilaatikkoon hyvinkin henkilökohtaisia asoita. Tai kiitätte hyvästä kirjoituksesta. Tai huikkaatte tien toiselta puolelta että ”sulla on ihana blogi!”.

Blogin kautta olen myös päässyt mukaan vaikka minkälaisiin tapahtumiin ja tilaisuusiin. Ehkä siellä luoduista suhteissa tulee olemaan hyötyä, molemmin puolin, vielä joskus jatkossakin. Eikä pelkästään vain blogiin liittyen. Olen saanut bloggaamisesta satunnaisesti myös palkkaa. Minulta on tilattu kirjoituksia tai sovittu markkinointiyhteistyöstä. Olen lähtenyt mukaan aina vain sellaisiin juttuihin joihin oikeasti uskon, joista voin kertoa rehellisesti ja joista uskon olevan hyötyä myös lukijoilleni. Näiden juttujen kirjoittamiseen ja kuvaamiseen menee useinmiten useampi tunti. Ja mainostajien saama hyöty on todella suuri. Siksi otan palkkion työstä vastaan ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia. Jos joku mainostaja pyytää minua kirjoittamaan jutun, jutun joka hyödyttää heitä suuresti ja joka jää internettiin ikuisesti on minulla oikeus järkevään korvaukseen. Viimeksi sain palkaksi lahjakortin, jolla ostin lampun. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja lukijat saavat rehellisen mielipiteeni ja kokemuksen vaikkapa tässä tapauksessa pyykinpesuaineesta. On myös hieno juttu, että minulla on mahdollisuus tehdä tällaista, että yritykset ovat kiinnostuneita ja pitävät blogistani. Moni yritys on myös huomannut saman kuin minä itse, että vaikka minulla ei blogissani satoja tai tuhansia rekisteröityneitä lukijoita, korvaa laatu määrän. Lukijani ovat aktiivisia, laatutietoisia ja ihan oikeasti hurjan hyviä tyyppejä!

Myös Kaapoa ja Elvistä blogi on vienyt. Molempia on pyydetty malleiksi ja haastateltaviksi lehtiin, kuten Kaksplussaan ja Vauvaan. Ja tietysti hekin saavat sitten palkkaa näistä. Perjantaina juuri tuli Vauva-lehdestä iso kirjalähetys Elvikselle.

Se miksi alunperin lähsin tätä postausta kirjoittamaan oli siis se, että on ollut mahtavaa kirjoittaa tätä blogia, mutta se ei olisi mitään ilman teitä. Kiitos ihanat kaikki lukijat! Haluan myös rehellisesti kertoa, kun välillä joku kysyy, mitä saan mainosyhteisöistä ja miksi niitä blogissa näkyy. Ihan huippuja kuvoita on tulossa jatkossakin, toivottavasti blogi jatkaa kehittymistään, mutta pitää kuitenkin saman linjan kuin ennenkin.

Olisi myös kiva kuulla mitä te olette saaneet näistä minun kirjoitteluista ja kuvistani?

Blogi vei äidin askartelemaan joulukoristeita, syyskuussa.

 


KALLION KIRJASTO

30/10/2012

Meidän kirjasto, eli Kallion Kirjasto viettää tänä vuonna 100-vuotis juhliaan. Sen tiimoilta kirjastossa tapahtuu paljon, mutta on siellä muutenkin kaikenlaista, kuin vain perinteistä kirjojen lainaamista. Kirjaston tunnelma on hyvä, henkilökunta on aivan ihanaa ja rakennus on todella kaunis.

Kerrotaan että kirjaston kellarissa asuu myös kummitus, Grönroos. Paikalle piti kerran jopa soittaa naapurista palomiehet, kun kummitus oli tehnyt kepposiaan. Kuinka hauskaa ja jännittävää!

Lasten kerros on kirjaston ylimmässä kerroksessa. Kirjojen lisäksi sieltä löytyy musiikki -ja kinonurkkaukset, leikkipaikka sekä tietokoneita. Vintillä, eli lasten Satulinnassa, on vielä lapsille ihan oma tunnelmallinen paikka jossa järjestetään satuhetkiä ja vauvakinoa.

Babykino järjestetään joka keskiviikko. Ensimmäinen näytös on aina klo 11 ja heti perään seuraava klo 13. Elokuvina näytetään kirjaston omia elokuvia ja viikon elukuvan voi tarkistaa etukäteen babykinon omalta nettisivulta. Babykino on täysin maksuton, vintiltä löytyy sohva, pari nojatuolia sekä lattialta fatboy säkkituoleja. Samassa yhetydessä on pieni keittiö ja lastenosastolta löytyy lastenhoitohuone. Rattailla kirjastoon pääsee rakennuksen takapuolella olevasta rampista.

Synttärivuoden kunniaksi kirjastossa tapahtuu nyt siis erityisen paljon. Kuun alussa vietettiin retrosynttäreitä, jossa askarreltiin retrosti ja luettiin vanhoja lastensatuja. Me osallistuimme myös kirjastossa pidettyyn lemmikkipäivään. Paikkalla oli lukukoira Börje jakamassa nimmareita, sekä paljon muitakin eläimiä. Tapahtuman ajatuksena oli että ne joilla ei ole omaa lemmikkiä voivat tulla kirjastoon tapamaan eläimiä ja silittelemään niitä. Paikan päällä oli myös mahdollisuus ottaa kaverikuva koiran tai kissan kanssa. Oli hauskaa ja jotenkin tosi liikuttavaa.

Nämä lasten tapahtumat ja palvelut saavat sattuneesta syystä suurimman huomioni, mutta sen verran olen huomannut että kirjastossa vierailee myös kirjailijoita, on likija iltajoa ja atk-opastusta vanhuksille. Ainakin.

Vaikka kirjastossa on tullut käytyä, emme lainaa kirjoja kovin usein kotiin. En halua että ne revitään, kastellaan tai hukataan. Enkä ikinä muista palauttaa niitä ajoissa. Niin ja meiltä löytyy muutenkin ihan hirveästi lasten kirjoja, niin paljon ettemme ole edes lukeneet vielä niitä kaikkia! Kaapon ollessa pienenmpi kuuluin nimittäin kolmeen (vai neljään) lasten kirjakerhoon. Kirjastossa on kuitenkin kiva käydä katsomassa uutuuskirjoja, lukemassa, kuuntelemassa levyjä tai vaikka ihan vain piirtelemässä. Ratikalla jos mennään kirjaston ohi, Kaapo huutaa aina että ”mennään kirjastoon retkelle!”.

Kallion kirjastoon kannattaa tosiaan mennä retkelle, vaikka ei ihan vieressä asuisikaan. Julkisilla pääsee lähelle, ja osalla ihan viereen. Hakanimestä on lyhyt kävelymatka. Tosin kirjasto sijaitsee mäen huipulla, Viidennellä linjalla, Karhupuiston vieressä.

Käyttekö te paljon lasten kanssa kirjastossa? Lainaatteko usein kirjoja tai leffoja? Muistatteko paluttaa ja palautuuko ne yleinsä ehjänä ja hyvässä kunnossa?


ONEPIECE JA KIOSKED

30/10/2012

Olin viime viikolla tutustumassa Onepiecen uuteen mallistoon. Paikalla oi tietenkin suomen edustajia sekä yksi onepiecen keksiöistä ja perustajista Thomas Adams. Oi, on ne Norjalaiset vain niin ihania ja symppiksiä. Mallistosa oli siis uusia haalareita, lisää suosittua Marius – eli ”Norjan villapaita” kuviota sekä huppareita, housuja,legginssejä ja yöpukuja. Myös lasten haalarimallistoon tuli eilen uusia värejä sekä mallisto kasvaa vielä tässä talven aikana. Vihdoin minäkin sain ihan oman onepiecen, eikä tarvitse aina lainata Lassen haalaria. Joka kyllä on aivan ihana kotiasuna etenkin flunssaisena tai krapulassa (eihän tämä äiti nyt ikinä..). Mutta lupaan, tulen pitämään haalaria vain kotioloissa!

Samalla tutustuin itselleni aiemmin tuntemattomaan, Suomalaiseen Kioskediin. Huomasittekin ehkä jo jotain erikoista tämän postauksen kuvissa? Kysessä on hieno oivallus, jossa kuviin upotetaan linkkejä. Jos siis näet vaikka hienot kengät (tai tässä tapauksessa haalarin), viet hiiren kuvan jonka alalaidassa on K. Ja se näyttää kaikki kuvassa kioskedatut tuotteet. Menemällä K-tuotteen päälle näet mitkä se ovat, mitä maksavat ja voit klikata heti ostoksille. Jos tuote loppuu myös kiosked poistuu kuvasta automaattisesti. Kioskedeja voi laittaa myös videoihin ja kuvia ja videoita voi jakaa vaikka facebookissa. Kioskedin käyttö on myös kaikille ilmaista, yrityksille ja kuluttajille. Kuvan kioskadannut saa tuotteen myynnistä pienen komission.

Itse on ole mikään mainostamista vastaan, tietenkin jokaisella on oma rajansa missämäärin mainostaminen alkaa häritsemään. Omasta mielestäni tämä on hieno palvelu, vaikkapa juuri blogin lukijoille. Paljon minulta kyselläänkin postaukissa näkyvistä tuotteista, mitä ne ovat ja mistä niitä saa. Joten miksi tätä tietoa ei voisi jakaa myös näin. Ne joita mainokset ja linkit tuotteisiin ei kiinnosta, ei tämän myöskään pitäisi häiritä. Sillä tuotetiedot saa tosiaan auki vain jos vie hiiren ensin kuvan päälle.

Kiosked palvelussa on mukana jo tosi paljon eri brändejä, siltä voi myös ladata vaikkapa blogiin valmiiksi kioskedattuja kuvia. Omia kuvia voi myös kioskedata, kuten tein alla. Täysin aukoton palvelu ei tietenkään ole, kaikkia tuotteita ei löydy ja omiin kuviin voi liittää vääriä tuotteita. Näin siis tein juuri alakuvaan, sillä kaikkia lastenhaalareita ei vielä löytynyt kioskedista.

Mitä te lukijat olette mieltä tästä? Näkisittekö mielellänne kuvien kautta tuotetietoja vai ei. Blogeissa mainostamisessa on puhuttu aikalailla, osa on sitä täysin vastaan. Osa taas arvostaa kovinkin vinkkejä uusista tuotteista ja kokemuksia niistä.

Onepieceistä tulossa myöhemmin lisää, meidän päällä! Mitä te tykkäätte niistä?