NO, KYLLÄ SE KASVAA

29/06/2012

Tarkkasilmäisimmät instagram-seuraajat ovat ehkä huomanneet jotain muutosta erään pojan päässä…

Kaapon hiuksia on muutaman kerran käyty leikaamassa äitini luona kampa sekä itse olen niitä myös napsinut aina silloin tällöin. Viime talvesta saakka niiden on kuitenkin annettu kasvaa. Yhtenä hiusinspiraationa oli tämä Mini Rodinilta tuttu suloisen rento pitkätukkainen poika. Pienillä pojilla näkee harvoin kivoja hiuksia. Ne ovat pääsosin aina otsatukka, potta tai siili. Kaapolla oli usein se otsis.

Tidättehän hiuksia tai niiden mallia kasvattessa on usein pitkään sellainen ärsyttävä välivaihe. Me kyllästyimme siihen, vaikka jo lähellä oli että Kaapon etuhiukset saisi korvan taakse. Muutama ilta sitten päätimme  sitten leikata hiukset. Kaapo suostui, sai suklaarusinoita (joten kuinka olisikaan voinut kieltäytyä). K:lla on tosi paksut hiukset jotka tuollaisella menevällä melkein kolmevuotiaalla on usein hiestä märät ja silmien edessä.

Kävi sitten niin klassisesti (eli näin on käynyt kerran aiemminkin), että Lassen partakoneella sivuja ajaessa käänsin terää niin että se vetikin hiukset ihan miliin pituisiksi. Keesi oli siis leikattava. Siitä tuli raju, mutta tosi söötti silti. Kaapo tykkäsi itse. 
Mutta ei siinä vielä kaikki. Päätin eilen illalla lyhentää vielä vähän päälle jääneitä hiuksia. Samalla kun K pesi väsyneenä hampaitaan. Mini fiskarsseilla, kun hiussaksia ei löytynyt. Kiemurteleva poika, tylsät sakset, hermostunut äiti. Lopputulos omituinen kynitty kasa sojottavia hiuksia. Voi lapsi raukka. Ja tosiaan, mun äiti on kampaaja. Miksi mä en antanut sen tehdä tätä, oi miksi.
Ei auta kun ajatella postitiivisesti, kyllä se kasvaa. Tänään ne ei enään näyttänyt niiiiiiin pahalta. 

Toissa kesänä leikkasin pitkät punaiset hiukseni tosi lyhyiksi ja värjäsin ne tumman ruskeiksi. Moni kyseli minulta kampaamossa olinko nyt ihan varma. Äitini napsiaisi hiukset poikki kyynel silmässä. Niistä tuli aivan ihanat, olin tosi tyytyväinen ja sain paljon kehuja. Lyhyet hiukset ovat ihanat. Kunnes viimeisimmästä kampaamokäynnistä on kulunut kolme viikkoa ja ne ovat jo ylikasvaneet. Lyhyet hiukset vaativat tosi paljon.

Reilun puolivuotta jaksoin niitä yrittää laittaa ja pitää siistinnäköisinä. Sitten tuli liian ikävä pitkiä hiuksiani. Josta taas alkoi rasittava kasvatus. Koska minulla on niskassa pyörteitä, sojottivat niskahiukset pitkään ylöspäin. Sinnikäästi vain jatkoin kasvatusta vaikka olisi tehnyt mieli käydä leikkauttamassa ne. Pikkuhiljaa hiukset alkoivat näyttää siedettävämmiltä. Sellainen pullasutiponnari on myös yksi hiusjuttu josta en pidä. Ja sadan pinnin viritykset. Molempia minulla kuitenkin varmasti nähtiin. Samoihin aikoihin olin myös raskaana Elviksestä niin että näytin kaljamahaiselta pullasutipinnipäältä. Yök.

Ajatus ihanista pitkistä hiuksista auttoi ja pääsin ärsyttävän kasvatusvaiheen yli. 18 kuukautta olen nyt ollut leikkaamatta hiuksia. Siinä ajassa ne ovat kasvaneet lähes 30 senttiä! Alkavat siis olla ihan hyvän mittaiset. Toiset 30 senttiä lisää tosin kelpaisi myös hyvin. Pari kertaa niitä on myös vaalennettu entisen värisiksi.

Pari-kolme kuukautta synnytyksen jälkeen hiuksilleni kävi sama mikä monelle muullekkin. Ne ohenivat, menivät huonoon kuntoon ja jopa hiusrajani pakeni ihan selväsi. Ohimoilla oli kaljut läntit. Parin kuukauden päästä sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, kun huomasin tilalle alkaneen kasvaa uudestaan tukkaa.  Ja jos en olisi elänyt viimeistä 1,5 kk muistamatta ostaa hoitoainetta olisivat ne varmaan myös ihan hyvässä kunnossa. Toissapäivänä napsaisin poikki kuusihaaraisen (6!). oho.

Syy miksi halusin niin suurta muutosta silloin muutama vuosi sitten oli nuttura. Nuttura josta en tunnu pääsevän eroon. Lyhythiuksisena haaveilin siitä ja nyt mietin taas hiusten leikkaamista. Nuttura päässä. Hätänuttura. Ehkä ilman lapsia minulla olisi aikaa ja energiaa laittaa hiuksia. Tykkään sotukuisista lettikampauksista, kaunista pitkistä auki olevista hiuksista, kiharoista, suorista. Mutta päälaellani keikkuu nuttura. Se on vaan niin helppo. Ja jos minulla joskus olisikin aikaa (mitä ei ole) en todellakaan käyttäisi sitä kylppärissä hiuksiä nypläten. Vaan esimerkiksi juomalla kupin kuumaa kahvia.

No, siellä se nyt on ja keikkuu. Juurikasvukin pitäisi värjätä. Pientä piristystä tuovat uudet COSilta osatamani mintunvihreät ponnarit. Braunilta on tulossa myös uusi muotoilurauta sekä kiharrin. Ehkä uusilla laitteilla jaksaa vähän kokeilla ja laittaa tukkaa. Nähtäväksi jää.

Minkälaisia hiuksia lapsiltanne löytyy (vai löytyykö ollenkaan)? Oletteko vieneet kampaajalle, leikanneet itse vai antaneet vain kasvaa? Mites oma pää? Vinkkejä laiskalle hiustenlaittajalle, joka haluisi kivat laitetut hiukset otetaan ilomielein vastaan :)


Minttu

Muistakaa ARVONNAT! Kuvauslahjakortti ja Braun keittiökone! Jos ette ole vielä osallistuneet niin hopi hopi <3 !
ps. Korjasin varmaan ennätysmäärän kirjoitusviheitä. Osa saattoi jäädä huomaamatta. Sen siitä saa kun bloggaa klo 02 yöllä ja katsoo samalla telkkaria. 


23 Responses to “NO, KYLLÄ SE KASVAA”

  1. Anonymous sanoo:

    Tuo Mini Rodinin kuvissa oleva ”poika” on kylläkin oikeasti tyttö :)

  2. Pipsa sanoo:

    Jopa tuttuni kommentoivat ainaista äitinutturaani.. Ehkä ne ymmärtää, kun saa itse lapsia. :)

  3. misu sanoo:

    pojan tukka on mun mielestä tosi magee, katsoin jo instagrammissa sitä että onpa hieno uus look! :)meidän pojalla kasvaa luonnostaan keesi, heh.

    omalle tukalleni en oo tehnyt varmaan vuoteen mitään. kerran jo varasin kampaajan mutta peruin sen sit kuitenkin kun en saanut lastenhoitajaa, enkä oo saanut uudestaan varattua. mulla ei haaroitu, mutta rastoittuu sitäkin enemmän. ja sit ku oon laiska niin ei huvittais yhtään selvittää, vaan antaa vaan rastottua. ja sit vaan laitan kans äitinutturan ku mitkään letit ei onnistu tästä yhdestä rastasta :D
    ei vaan, mut ennen häitä on kyl pakko käydä kampaajalla ja ottaa joku hoitoainetehokuuri :D

  4. jarna sanoo:

    Mulla on sama kampaus ollu jo pitkään, koska sitä ei tartte juurikaan laittaa eli muodikas (?) edestä pidempi polkka, rikottuna. Kampaajalla todellakin käyn aina kun alkaa näyttää variksenpelättimeltä (mikäli se nyt tukasta kiinni on :D). Mutta kanden ensimmäisen lapsen kohdalla oli pitkä tukka ja juurikin tuo ”äitiysponnari” oli tuttu. Mutta pidän kyllä nykyistä tukkaani sata kertaa helpompana ja tyylikkäämpänä itselläni.

    Lasten hiukset…Nöpö ei halua parturiin, joten hänellä olen leikellyt iitse. Poitsu on nyt käynyt jo parturissa ja todella hyvä niin, sillä hänellä on paksu tukka; en millään osaisi leikata sitä enää sellaiseksi, ettei lopulta joutuisi vetämään kaljua :D

    Mutta MR-malli taitaa olla oikeesti tyttö :)

  5. Suski sanoo:

    Meidän Idan tukkaa on täytynyt pitää etutöyhtö-ponnarilla varmaan 4-5 -kuisesta lähtien. Vauvan tukan leikkaaminen ei tullut mieleenkään, eikä todellakaan nyt vauhdikkaan taaperon! Kyllähän se vähän verenpaineen saa nousemaan, kun neiti kiskoo pampulan päästään pois kymmenettä kertaa tunnissa, mutta en silti otsatukkaakaan malta leikata. Varmaan kaduttaisi jälkikäteen :) Pian varmasti helpottaa, kun saa koko tukan takaponnarille tai letille.

    Hiustenlaittovinkkejä ei täältä päästä todellakaan löydy :D Ponnarit ja nutturat on vakiokamaa, ja kampaajalla on varaa ehkä vuoden välein käydä ne kuusihaaraiset napsimassa pois ;) Onneksi on kesä ja aurinko pitää huolen vaalentamisesta!

    Kaapon tukkahan on huippu :D

  6. Kippuralla sanoo:

    4vn hiukset menee taas pikkareiden alle, joten ensiviikolla vähän saksitaan. viimekesänä lähti jo noin 15cm, mutta taas :) mua ällöttää ajatus, että ne roikkuu vessanpöntössä kun lukee samalla aku ankkaa kaksinkerroin istuen ettei putoa suuntaan eikä toiseen :D
    antaa harjata ja letittää, mutta omaa niin liukkaan hiuslaadun että pompulat yleensä päivän mittaa putoaa lopulta päästä. tykkää kaikista leteistä ja pinneistä, ja usei niitä pitäisi saada olla päässä. oli otsis kun leikkasi itse vahingossa vähän, mutta kasvatetaan se nyt taas pois, niin on yksi murhe (hiki) vähemmän.

    esikoinen tykkää lyhyistä hiuksista, haluaa saada ne harottua märkänä pystyyn edestä-äiti taas tykkäisi hiukan pidemmistä..

  7. ONIA sanoo:

    Voi eih! Mua niin surettaa aina kun pitkätukkaiset pojat kynitään siileiksi. No okei, keesi on ihan hauska ja KYLLÄHÄN SE KASVAA :D

    Mä olen itse saksinut meidän 2-vuotiasta, lähinnä otsatukkaa ja joskus vähän tasoittanut takaa. Nyt pojun kesätukka ylettää jo yli hartioiden, enkä osaa päättää olisiko se kivempi pidempänä vai polkkana. Parturiin en viitsi viedä, mä olen meidän perheen virallinen miesten hiustenleikkaaja muutenkin (mun mies ei ole kos-kaan käynyt parturissa, hoh!). Jotain hoitoainetta pitäisi kyllä lapselle vihdoin hommata, kun kampaaminen on ihan out. Itselleni leikkautin juuri jokin aikaa sitten kepeän kesäpolkan – nyt meillä on koko perheellä aika lailla sama hiustyyli, kääk! Tätä ennen äitinuttura tuli kyllä tutuksi, hätäponnarin saa onneksi nykyisiinkin hiuksiin.

    • No niin muakin!
      Planet Kidin hoitava shampoo on huippuhyvä! Toimii meidän pienempään rasta-kiharapäähän, joten toimii kelle vaan. Tai alkoi toimimaan heti kun tajusin että sen pitääantaa vaikuttaa pari minuttia. Kannattaa kokeilla sitä.

  8. Oho mikä muodonmuutos :) Aika hauska kyllä, itse en olisi millään malttanut. -Tiina

  9. LauraQ sanoo:

    Enemmän tai vähemmän pitkä ja sotkuinen surffitukka on ollu mun pojalla aina :) 6 vuoden aikana käyny 3 kertaa parturilla siistittävänä, muuten mä vetelen fiskarsseilla sieltä täältä. Luojan kiitos hän tykkää myös ite tukastataan eikä missään nimessä halua lyhyttä.

    Toi keesi on makee! Ja Kaapo super cute.

    • Tärkeintähän on että lapsi itse viihtyy ja tykkää hiuksistaan! ) Ja teidän poika on myös niin super cute ja vaalea surffitukka sopii hänelle paremmin kuin hyvin!

  10. Anonymous sanoo:

    Sulle vois sopia otsatukka! Kehystäis suklaanappisilmiä ja antaa äitinutturallekin asennetta:) Mä kans odotan, että meidän pojan hiukset kasvais ja vois järkyttää sukulaisia surffilookilla(”sehän on viraatonta kun on hiukset silmillä”) :D /Bianca**

    • Mulla on ollut.. aika monta kertaa. Ja heti kasvatan sitä pois. Mutta kyllä, olen taas viimeaikoina miettinyt otsiksen leikkaamista.. Kääk :D ! Ja hyvä, surffitukkaa, pitkää tukkaa, rastoja ja keesejä vaan kaikille pojille san ne mummt mitä tahasa ;D!

  11. Hahaa, hyvä postaus!:D Mä kirjoittelin viikko sitten meidän E:n ekasta parturikäynnistä, joka meni, noh..se meni.;)
    Eihän toi pikkumiehen pää ole huono, tosi hip!:)
    mutta jos jotain olen oppinut 32-vuoden ja noin tuhannen hiuskatastrofin jälkeen nin se on: Älä leikkaa omia hiuksia lyhyiksi, älä leikkaa omia hiuksia lyhyiksi, älä leikkaa omia hiuksia lyhyiksi.:D Musta ei vaan ole laittamaan lyhyitä hiuksia, eikä otsahiuksia. Aina olen kokeillut välillä, ja lopputulos on tuo kuvailemasi samantapainen kasvatusprojekti.:)

  12. Kaapon keesi on tosi cool, tykkään! Pitäis ehkä harkita omallekin yksilölle, nyt sillä on Matti Nykänen ’do – ei kauheen katu-uskottava.

  13. Eve sanoo:

    Ihana tukka ennen, aika makee jälkeen! Sopii hyvin tuo rokkitukka! :D
    Itse en pystyisi samaan oman poikani hiusten kanssa, eikä onneksi tarvitse. Itku pääsisi jos tukka lähtisi :D

  14. Teija sanoo:

    Ensinnäkin, ihania juttuja sulla täällä! :) Kommentoidakseni tähän postaukseen, meillä täällä 1v7kk pojan tukka vaan kasvaa. Mä en millään raaski laittaa parturoitavaks, vieläkun tukka vähän söpösti kihartaa.. Ehtiihän sitä vielä leikkuuttaa monenmonta kertaa vanhempana,eikös;)

  15. Mama D sanoo:

    Aivan ihana keesi pojalla! Meilla olen itse yrittanyt leikata pojan hiuksia kun mentiin puoli vuotta lapi vaihetta, jollon en saanu poikaa kampaajalle ilman kauheaa huutoa. Nyt viimeksi kaytiin kampaajalla – menee neljas osa aikaa siihen, mita mammalla.