Onnellisuutta

1/11/2011

Sydämen pakahdus. Lapsi suukottaa äitiä, suukottaa isiä, suukottaa pikkuveljeä. Toivottaa hyvää yötä ja sanoo rakastavansa. Vauva nukkuu sylissä, hymyilee ja tekee hassuja ilmeitä unissaan.

Onnellisuuden tunne on valtava. Tuntuu käsittämmättömältä. Minulla on kaksi maailman rakkainta lasta. Niin rakasta ettei sitä tahdo edes ymmärtää. Sydän pakahtuu kun katselen heitä.

Yritän muistaa tämän tunteen aamulla. Kiireessä ja väsyneenä. Kun yritän saada itseni ja lapseni ruokittua, puettua ja siirrettyä paikkaan B kello kymmeneen mennessä.


Minttu


5 Responses to “Onnellisuutta”

  1. Riikka sanoo:

    Hyvä postaus.

    Riikka

  2. Krisse sanoo:

    Juuri näin!

  3. rva Reipas sanoo:

    Ai kun ihanaa, minä muistan myös tuon onnentunteen juuri vauvan syntymän jälkeen. Sen että ei voi uskoa onneaan. Myöhemmin se ei ole tuntunut enää juuri siltä, tunne kuuluu syntymän hetkeen:)

  4. JohannaK sanoo:

    Voi ihania <3 Tiedän tuon tunteen juuri tällä hetkellä! Kiva kun tulit lukijaksi!! <3

Kommentoi