Uhmaikä – se on nyt täällä. Luulin se jo alkaneen aikaa sitten mutta e-hei, se ei ollut vielä mitään.
Tempperamenttinen tuo lapsi on aina ollut ja mm raivarit saanut aina kun lähdetään puistosta kotiin. Nyt meno on vaan jotain x 100. Kaikki on ei tai en. Myös kaikki kivat jutut. Mä vahvasti epäilen ettei tuo lapsi enään edes osaa sanoa joo. Uutuutena hullut kauppa-raivarit, niin ruokakaupassa kun vaikka kirppikselläkin. Ollaankin saatu paljon ilmaista tavaraa kirpparilla myyjiltä, kun tuo huutaa jokaisen pöydän kohdalla jotain pikkuautoa. Kaupassa huudetaan ”piirakkaa” tai ”pillii” (pillimehua) ja näitä tavaroita ei missään tapauksessa saa laittaa kassan hihnalle. Alepassa kapeitten hyllyjen välissä on sitten helppo nappailla lasipurkkeja ja viskoa niitä maahan. Tyyppi on myös huomannut ettei äiti pääsekkään enään juoksemaan kovin lujaa perään. Silloin on hyvä vaikka rimpuilla irti, heittäytyä maahan ja lähteä pinkomaan niin kovaa kuin pikkukoivilla pääsee ja huutaa ”karkuun!”.
Usein vaan naurattaa kun tollanen pikkutyyppi yrittää pomottaa (ja salaahan näille tietysti naureskellaan). Tai kun se vastaa kaikeen ei, mutta tekee ihan päinvastoin. Mutta niitäkin päivä on, kun lapsi on huutanut, raivonnut, kiukutellut ja itkenyt eitä KOKO päivän. Silloin ei hymy ole niin herkässä.
No, uhmaikä kuuluu kehitykseen ja on siinä tärkeä vaihe. Kunhan ei nyt vuosia kestäisi. Muuten mullakin on pian se.
Linkkejä aiheesta:
Uhmaikä on raskas mutta tarpeellinen – Piltti
Uhmaikä – Perhesivut
Lapsi on uhmaiässä – MLL
Minttu