Matkassa mukana neljä lasta ja kaksi nukkea rattaineen. Ohjelmassa parissa kaupassa shoppailua, lounasta kahvilassa, take-away jäätelöä, päikkärit ja piilosta Espalla. Ja ratikkamatkat.

Kiitos Riikka, Liisa,Jaakob ja Selma seurasta! 

Minttu

Sateisena, harmaana ja ankeana maanantaina ei kannata jäädä kotiin tylsistymään. Jännitystä päivään saa ainakin juoksemalla kaatosateessa muutaman korttelin päähän naapurin kylään ukkosen jyristessä yläpuolella. Iloa päivään tuo kiltisti keskenään leikkivät lapset ja äitien kanssa juoruilu, kahvi ja suklaasuukot. Iltapäivällä voi suunnata kivassa seurassa vaikka kiemuraranskalaisille Linnanmäelle. Ja vaikka se ainut laite mihin ajattelit meneväsi onkin kiinni, tekemistä riittää silti. Suosittelen myös irtokarkkiem ostamista. Illalla kotiin palatessa saattaa aurinkokin taas pilkahdella sadepilvien takaa. Viimeistään tämän päivän jälkeen kaupunki on ihastuttavan vihreä ja vehreä.

Minttu

Lauantai-aamupäivä meni pihakirppiksiä kierrellen. Käytiin napuurikorttelin sisäpihalla kirpparilla sekä Puu-Vallilassa jossa vietettiin pihakirppis viikonloppua lähes joka pihalla. Ihana aurinkoinen ja lämmin sää suosi meitä. Tarkoitus oli vielä lopuksi pyörähtää naapurikirppis Valtterissa, mutta ei enään millään jaksettu. Tehtiin hyviä ja kivoja löytöjä, tapasin rakasta ystävää ja vietettiin kivaa aikaa perheen kesken. Ihana päivä.

 

 

Kallio kukkii -kaupunkifestivaalia vietettiin viime viikolla (13. – 22.5).Ohjelmaa oli taas laidasta laitaan, musiikkia, teatteria, tanssia, taidetta ja vaikka mitä muuta. Vanhoina kallolaisina piti toki käydä katsomassa muutama katukeikka ja eilinen ilta vietettiin tapahtuman ”päätös juhlassa” festaritunnelmissa. Lapsille oli järjestetty myös kivaa ohjelmaa pitkin viikkoa.

Hesarilla esiintyi tuttuja

Löytyi sieltä kukkiakin

Lapsella riittää tekemistä  jos on sallittua poimia tupakantumppeja ja hyppiä jonkun vanhalla sängyllä. Jos ei, riittää äidillä paljon tekemistä (ei heikkohermoisille tai selkävikaisille). Löydettiin myös lisää kukkia!

Jamit katustagella.

Meidän parvekkeellakin kukkii. Ehkä jopa enemmän kuin hesarilla.

Brahen puistossa oli kiva tapahtuma lapsille. Kirppis, pomppulinna ja koiravaljakkoajelua. Ihana lämmin sää!

Tekemistä riitti koko päiväksi.

Puistossakin kukki.

Omat eväät mukana.

Sunuuntaina poniajelulla.

Kesäfestarimies Dallapessa.

Taas eväitä.

Melkein samikset.

Ihana ilta-aurinko.

Kivaa! Osall
istuiko kukaan muuten viime lauantain ravintolapäivään? Me ei ehditty, tarkoitus oli illalla käväistä naapurissa kaverin yösnägärillä, mutta me mummot nukahdettiin sohvalle.

Minttu

Nyt tulee hehkutusta ja vinkkejä aloittelijoille koko perheen suosikkiharrastuksestamme, uimisesta!

Aloitimme vauvauinnin ohjatussa ryhmässä Kaapon ollessa 3 kuukauden ikäinen. Jatkoimme ryhmässä vuoden, jonka jälkeen olemme käyneet omatoimisesti uimahallissa. 

Kaikki jotka miettivät vauvauintiin menoa, suosittelen omasta kokemuksesta hyvin lämpimästi. Muutaman kerran ihmettelyn jälkeen Kaapo alkoi selvästi nauttimaan uimisesta ja nopeasti hänestä kehkeytyi taitava ja innokas vesipeto. Vedessä olo kehittää vauvan tasapainoa ja tarttumiskykyä, auttaa hahmoittamaan omaa kehoa sekä antaa itseluottamusta. Vauvauinnin positiiviset vaikutukset näkyvät vielä vuosienkin päästä. 

Vauvauinti on mukava koko perheen säännöllinen harrastus. Uimaan voi toki ottaa mukaan myös vaikka isovanhemman tai kummin. Uinnin jälkeen saunahetki muiden pikkuisten ja vanhempien kanssa on myös hauskaa niin lapsesta kuin vanhemmistakin.

Lapsen kasvu ja kehitys otetaan hyvin huomioon ohjatussa vauvauinnissa. Veteen totuttelun jälkeen kuvioon tulee mukaan sukelluttaminen, erilaiset lelut, kelluvat matot, liukumäet, veden virtaukset, tasapaino herjoitukset, kellukkeet, räpylät ja pikkuhiljaa lapsen ohjaaminen omatoimiseen sukeltamiseen ja uimiseen. Olen lukenut usemmasta lähteestä, että uintia vauvasta saakka uineet lapset oppivat uimaan noin kolmivuotiaina. Vuoden ikäisenä Kaapo pääsi jo itse eteenpäin kellukkeiden avulla. Ilman kellukkeitakin pysyy pinnalla muutaman metrin liun ajan.

Virallisessa vauvauintipaikassa vesi on puhtaampaa ja lämpimämpää kuin tavallisessa uimahallissa. Alle vuoden ikäistä lasta ei kuulemma suositella vietäväksi tavalliseen uimahalliin juuri näiden seikkojen takia. Suurissa uimahalleissa on myös kova meteli ja kaiku, joka voi säikyttää pienen lapsen. Toki myös vauvauinteja järjestetään ihan tavalisissa uimahalleissa, lämpimämmissä terapia-altaissa tosin. Reilu vuoden-parin ikäisen lapsen kanssa voi myös mennä taapero / perhe / sisaruintiin, jossa on enemmän ohjattua toimintaa, leikkejä, pelejä, seikkailuratoja yms.

Miinuspuolia ohjatussa vauvauinnissa on sen korkea hinta. Jos lapsi sairastuu, ei rahoja saa niistä kerroista takaisin. Jos jollekkin vauvalle sattuu kakkavahinko altaassa, allas tyhjennetään ja kaikki uinnit perutaan siltä päivältä. Uiminen ei altista korvatulehduksille tai muillekkaan sairauksille.

Temppuilua viime lauantaina Mäkelänrinteessä.

Kokoan tähän nyt sekalaisen listan vinkkejä itsenäistä uimaharrastusta suunnitteleville.

Ennen ensimmäisiä uimakertoja, totuttele lapsen kanssa kotona kylvyssä erilaisiin asentoihin. Vatsalteen, kyljelteen, selälteen korvat veden alla (ensin toinen korva ja sitten vasta toinen). Myös pelkässä suihkussa oloa kannattaa ”harjoitella”, jos se tuntuu vielä epävarmalta.

Lapsen sukellusrefleksi häviää noin vuoden iässä jos sitä ei ole aiemmin treenannut. Vauvan sulkellusrefleksi testataan ns. kannuttamalla. Voit kokeilla sitä kotona. Ota astiaan vettä ja kaada siitä aloittaen niskasta, pään yli kohti otsaa. Kun vesi on juuri valumassa kasvoille sano esim ”Nyt sukelletaan / Kaapo sukeltaa / 1-2-3..”. Näin on hyvä tehdä joka kerta, lapsi tottuu ja oppii siihen että nyt mennään veden alle. Kun vesi valuu pitkin naamaa, vauva pidättää automaattisesti hengitystään hetken. Vauva saattaa olla aluksi hämillään tämän jälkeen, muista kehua. Pienen vauvan kanssa, älä kannuta yhdellä kertaa ikäkuukausia vastaavaa kertaa enempää. Jos vauva ei yhtään näytä pitävän tästä, alkaa aina itkemään tai ei pidätä hengitystä, kysy neuvoa koulutetulta vauvauintiohjaajalta. Ensimmäisillä uintikerroilla lasta ei heti sukelluteta veden alla, vaan jatketaan edelleen kannuttamista.

Vedessä lasta voi kannatella monella eri tavalla. Ihan pientä vauvaa voi esimerkiksi kannatella vatsallaan näin: ojenna kädet suoraksi kämmenet ylöspäin, vauvan kainalot / rinta tulee niiden päälle, tarvittaessa voit tukea leukaa vielä peukaloilla. Pienet vauvat viihtyvät myös selälteen, pää tukeutuu vanhemman olkapäähän ja poski on poskea vasten. Kun kannattelet lasta vedessä pystyasennossa, pidä kiinni mahdollisimman läheltä kylkiä, ei kainaloita. Silloin lapsi tuntee parhaiten veden kehossaan. Liikuttele lasta paljon vedessä edestakaisin. Pidä pientä vauvaa lähellä. Isompi lapsi sitten jos polskii vähän miten päin tahansa. Oikeaan uimaasentoon voi auttaa tukemalla toisella kädellä rinnan alta ja toisella pepun päältä.

Sukelluttaminen aloitetaan pikkuhiljaa. Ensimmäiset sukellukset ovat yhden aikuisen tekemiä ja lyhyitä. Pidä lasta pienessä etukenossa, toinen käsi rinnan alla ja toinen niskan ja takaraivon takana. Sano jo kannutuksessa käytetty ”sukellustunnus” (nyt sukelletaan yms) ja paina, aika vauhdilla, lapsi otsa edellä veden alle. Voit aluksi tehdä sen lähes pinnalla, kuitenkin niin että lapsen koko pää painuu veden alle.Tee sukellutus liikkeessä, eli pyöri itse samalla. Vaikka puoliympyrän puolikkaan verran aluksi. Kun nostat lapsen vedestä, jatka liikettä äläkä nosta lasta hartioita ylemmäksi vedestä. Kehu lasta, mutta älä tee asiasta ”liian suurta numeroa”, jatka uimista normaalisti. Monet lapset sukeltavat suu auki ja saattavat niellä paljonkin vettä. Sukeltaminen on vauvalle suuri fyysinen rasitus, pidä tässä sama määrä kuin kannutuksessa, eli ikä-kuukausien mukaan. 

Kun sukeltaminen alkaa sujua rutiinilla ja tuntuu varmalta voit tehdä syvempiä ja hieman pidempiä sukelluksia. Toisen aikuisen avustuksella voit alkaa harjoittelemaan ns. lähetys-sukellusta. Siinä toinen aikuinen lähettää, eli sukelluttaa lapsen vauhdilla veden alle, muttaman metrin päässä oleva toinen aikuinen ottaa lapsen vastaan. Muista tässäkin jatkaa uintiliikettä vielä veden päälläkin, kuin aiemmassa. Jos teet sukelluksen päätteeksi aina ympyrän muotoisen liikkeen, niin lapsi oppii palata aina lähtöpisteeseen. Siitä on suuri hyöty esimerkiksi vaarallisessa tilanteessa jos lapsi joskus vaikka putoaa mökin laurilta veteen. Jos olette harrastaneet ui
mista jo pienestä, vuoden ikää lähtenelevää lasta kannattaa alkaa kannustamaan omatahtoiseen sukeltamiseen. Hänet voi esimerkisi laittaa istumaan toisen vanhemman kämmenille tai altaan reunalle, siitä hänet houkutellaan hyppämään / liukumaan veteen vaikka lelun avulla. Vastassa oleva vanhempi auttaa hänet muutaman metrin päästä pinnalle. Näin lapsi alkaa pikkuhiljaa oppimaan niin sukeltamaan itse kun liukumaan veden pinnalla yhä pidempiä ja pidempiä matkoja. Ja kohta hän jo ui itse!

Isompi (ja miksi ei jo pienempikin) lapsi tahtoo leikkiä vedessä. Tavallisessa uimahallissa harvoin on niin paljoa erilaisia leluja, mattoja, likumäkiä ja muita kuten vauvauintipaikoissa. Hauskaa voi kuitenkin pitää myös ilman niitä. Vedessä voi leikkiä laululeikkejä, pyöriä, hypytellä ja pomputella lasta, päristellä, tehdä kuplia, vain hullutella yhdessä. Tasapainoleikit ovat hauskoja ja motorisesti kehittäviä. Voit aloittaa istuttamalla lasta kämmentesi päällä, kasvot poispäin vanhemmasta, pikkuhiljaa suorista käsiäsi kauemmaksi kehostasi. Isomman lapsen kanssa tee sama, mutta niin että lapsi seisoo kämmenten päällä. Näitä voi vaikeuttaa niin että lapsi pomii samalla leluja vedestä. Näissä leikeissä on hyvä olla aina toinen aikuinen varmistamassa. Jos lapsi tippuu veteen, niin se on vaan hauskaa. Toinen hauska leikki on ”pompauttaminen” lapsi seisoo kyykyssä kämmenten päällä, kasvot poispäin. Vanhempi auttaa lasta ponnahtamaan ylös seisomaan, jolloin lapsi ponnahtaa ilmaan ja siitä sukelluksiin veden alle. 

Noin vuoden ikäisen lapsen kanssa voi alkaa tutustumaan uimaapuvälineisiin, eli puhallettaviin kellukkeisiin ja räpylöihin. Nämä tukevat hyvin aiemmin mainitsemaani omaehtoista sukeltamista ja uimista. Kaapo oppi nopeasti, muutaman kerran kokeilun jälkeen ”uimaan” itsekseen kellukkeiden avulla. Räpylöistä hän ei ikinä tykännyt. Kellukkeiden kanssa on helppo harjoitella altaan reunalta hyppäämistä ja sukeltamista. Tämän ikäinen lapsi ymmärtää jo menevänsä kohta veden alle ja pidättää hengitystään ilman refleksiä (siis vain jos uimaharrastus ja refleksin harjoitus on aloitettu jo pienenä). Todella uskon, että jos jatkamme säännöllisesti uimassa käynti. ei mene kauaa kun Kaapo ui ilman kellukkeita pieniä matkoja. Viime kerralla uimahallissa eniten kylläkin näytti kiinnostavan pieni vesilikumäki ja kiipeily.. 

Ennen uimaan menoa, selvitä millaiset varusteet siellä tulee olla. Vauvauintipaikoissa hygieniasäännöt ovat paljon tiukempia kuin tavallisessa uimahallissa. Omassa vauvauintipaikassamme vauvalla tuli olla uimavaippa ja lahkeellinen kokouimapuku. Näin minimoidaan mahdollinen vauvan kakan leviäminen uima veteen. Kokouimapuku helpottaa myös lapsen käsittelyä, ei ole niin liukas. Kävelevän lapsen kanssa kannattaa myös kaäyttää uimatossuja tai kenkiä. Näin minimoidaan liukastelut ja niistä johtuvat haaverit. Taaperon kanssa uimahallissa kannattaa myös pukuhuoneessa ottaa lokero mahdollisimman kaukaa ovea ja suihkussa kaukaa altaan sisäänkäynnistä. Ei ole nimittäin hauskaa juosta lasta kiinni alasti auimahallin aulassa tai altaalla.. Pukukoppiin kannattaa varata mukaan muutama lelu tai pientä evästä ettei lapsi yritä karkuun samalla kun rasvaat tai puet itseäsi. Olen kuullut joidenkin jopa laittavan lapsen istumaan kaappiin täksi ajaksi (ovi auki kuitenkin).

Ensimmäiset uintikerrat tuntuvat varmasti jännittäviltä, nopeasti kuitenkin sen oman tavan ja niksit keksii ja uimisesta pääsee nauttimaan täysillä.

Kestouimavaippa säästää kukkaroa ja luontoa, kuvassa meillä oleva Imse Vimsen mereneläimet uimavaippa. Saman merkin pehmeissä uimatossuissa on hyvä liukastusta estävä pohja. Nämä ovat ilmeisen mukavat, sillä ne on saatava jalkaan joka ilta myös kylvyssä.

 

Puolivuotias uimari